Sohvan valtaajat

Muistattekos tuota otsikkoni nimistä tv-sarjaa menneiltä vuosilta? Kyseinen sarja taisi kertoa koirista ja kissoista, mutta näin sunnuntai iltana meidän sohvan valtasi jotkut aivan muut...
Muutama tunti hauskaa touhuamista täynnä ja viisiä sukkahousua köyhempänä oli lopputulos siis sohvalla. Tonttuja!! Suuri tonttujen armeija killitti minua hieman hölmistyneen näköisenä ja olipa joukkoon eksynyt muutama enkelin reppanakin. Saavat vielä odotella joulukuun puolelle ennen, kuin pääsevät uusiin koteihinsa ilostuttamaan.

Puhelinlaukku #1

Vihdoin, vihdoin sain sen toteutettua. Laukku on ollut jo pitkään kaapinpohjalla, idea on muhinut kunnolla, mutta toteutus ja puhelin uupuivat. Tällaisen laukun olen nähnyt ensikertaa vuonna 2006 ja jo silloin innostuin. Laitoin sen kuitenkin hautomoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, jotta kaikki tarpeet ym. olisi haalittu ja aikaa piisaisi tekoon ja suunnitteluun. Hyvän tovin projeksti olikin hautomossa, vaikka olinkin törmännyt muiden teoksiin blogeja selaillessani. En siis lainkaan voi ottaa tätä ideaa omiin nimiini, vaan voin vain todeta suunnitelleeni oman version. Nyt se kuitenkin tapahtui.... oma puhelinlaukkuni! Tästä on hyvä olla iloinen!

Näistä lähdettiin liikkeelle. Isoäidin vintiltä löytyi kaksi risaa puhelinta, jotka luovutettiin vapaaseen käyttööni. Kuten huomaa, puhelimet ovat lojuneet pitkään ja ovat tästä syystä kovinkin likaisia. Niitä on myös käytetty ahkeraan, koska pakeliitti on kellastunut osittain paljonkin.

Minulla on siis suunnitelmissani tehdä kaksi laukkua; yksi arkeen ja toinen juhlaan. :) Päätin kuitenkin aloittaa tästä kellertävästä, joka on kai joskus ollut kerman värinen tai luonnon valkea. Siinä numerolevy on niin herkullisen värinen. Joten ei muuta, kuin purkamaan ja putsaamaan!

Kaikki tarvittavat osat esillä ja muutkin vielä tallella. Eihän sitä tiedä, jos niistäkin jotain keksii...
Vannon kyllä ihmesienen nimeen, koska osa kellastumistakin oli tipotiessään. Kaikkia pinttymiä en kuitenkaan jaksanut hinkata, mutta onneksi tuon saa purattua uudestaan, jos "siivoisinto" iskee.

Tässä siis tuo laukku, joka oli ostettu tätä tarkoitusta varten. Taitaa tästä laukusta tulla mainio pikkujoululaukku. Jotain pientä, jotain punaista ja jotain oikein veikeää.
Muutaman tunnin aktiivisen ruuvailun ja ähellyksen jälkeen oli kassi valmis. Hieno, vaikka itse sanonkin.
Toinen on edelleen hautomossa, mutta luulempa ettei enää kauaa.

Hyvää isänpäivää

Tällä kertaa onnentoivotukset menee isälle essun ja patalapujen muodossa. Olen aikaa sitten hommannut siirtokuvapaperia ja nyt sain sille käyttöä. Kuva on haettu The Graphics Fairy: n blogista, tulostettu kyseiselle paperille ja siirretty siitä puuvillakankaalle silittämällä. Nyt, kun olen käytännössä kokeillut paperin toiminnan, niin alan huomata mitä mahdollisuuksia se antaa niin lahjonen kuin omien tekstiilien koristelussa.
Suosittelen kokeilemaan!
Vinkkejä paperin käytöstä: Tulosta mustesuihkulla niin värikylläisiä kuvia/tekstejä kuin vain mahdollista ja mikä näyttää hyvältä. Silittäessä anna aikaa kiinnittyä ja jäähtyä.

Kuvakollaasista näkee hieman pienten kätösteni pakkaustaitoja... Koko paketin laitoin kiinni nauhalla ja joukkoon lisäsin leipäpussinsulkijan parasta ennen 14.11.10. Oikealla oleva kuva on se alkuperäinen, josta lähdin liikkeelle. Hieman muokkailua ja kuva oli valmis printtiin.

Miehistä menoa

Vaikka seuraava teksti käsitteleekin aikaa muutaman vuoden takaa ja tuotos on osa isompaa kokonaisuutta, niin tahdon sen jakaa.

Muutama vuosi sitten kotonamme oli yksi sisustamaton ns. sälähuone. Suunnitelmana sille oli muotoutua E:n(avomieheni) työhuoneeksi, mutta toteutus odotti pitkään. Viimein meni hermot kyseisen tilan sekasotkuun ja päätin hieman touhuta E:n ylättämiseksi joulun aikaan. Siinä olikin oiva joululahja.

Kaikki huonekalut hommattuna ja muutkin sisustus elementit haalittuna oli vielä jäljellä se hankalin valinta; taulu. Millään ei meinannut löytyä oikeanlaista kuvaa, josta olisin varmaksi voinut todeta, että se olisi mieheni mieleen tai edes minun. Onneksi kirpputori auttoi tässä pulmassa. Löysin vanhan lasipullon, joka oli revolverin mallinen. Unohdin sillä hetkellä unelmat taulun löytämisestä ja siirryin suunnittelemaan seinävitriiniä.
Pullon kyljessä on huurrettu teksti "Glasmuseet Växiö" ja pohjassa lasiin painettuna teksti "rebistrera" ja tähti, jonka sisällä JC. Pienen etsinnän jälkeen sain tietooni, että ase oli Ruotsalaisen Gullaskruf tehtaan tuotoksia ajalta 1927-1952. Tarkan valmistus vuoden ja muitakin juttuja minäkin tahtoisin tietää, mutta kun tuo ruotsi ei oikein taitu ja info on suurimmaksi osaksi naapurimaamme kielellä...

Kirpeässä pakkasessa (22C) nikkaroimme aseelle vitriinin rakennusprojekteista nääneistä materiaaleista. Taustalevy tuli hajonneesta lipastosta ja oli valmiiksi jo päälystetty puukuvioisella muovilla, raameina toimi seinäpanelointi ja vanhan ikkunanhaka+saranat saivat paikan kannen lukkona. Karmit maalattiin hopeaspayllä ja koko komeus kasattiin. Pleksi etuaukkoon ja kiinnikkeisiin ja valot hommattiin uutena.  Tässä on loputulos:

Revolveripulloja on olemassa myös pienempi käsiase ja tottakai keräilijäsielulla on se kiikarissa, jotta saataisiin oikein käyttöesine-taide-sarja ja/tai -pari.

Talviperho

Mitä parhain päivä tälle blogikirjoitukselle. Ulkona tuulee ja ensilumi tulee vauhdilla alas. Onneksi olen täällä kahvikuppini kanssa lämpimässä villasukat jalassa.

Kuka sanoi, etteivät perhoset lennä talvella?
Ainakin tämä yksilö heräsi eloon juuri talven tullen ja toivottavasti lentelee ihmisten ilona useasti. Pohjana on valmis litteä panta, joka on leveimmästä kohtaa n.4cm. Virkkaamani lanka on 100% puuvillaa ja sitä koristelin muutamilla pienillä lasihelmillä. Helmilaatikkoni pohjalta löysin käyttämättömäksi jääneen kivikapussin, joka pienen tiedon haun jälkeen paljastuikin ruusukvartsiksi. Se sopi hiuspannan väriin ja tähän käyttötarkoitukseen mainiosti. Tahdoin tehdä jotain herkkää ja näyttävää, koska jo pohjan koko antoi siihen hyvän mahdollisuuden. Virkkuu tapani oli jälleen luokkaa "intuitiolla mennään" ja tästä syystä tuli purattua työ useaan kertaan. Lopputulos, kun on se ratkaisevin tekijä. Mielestäni onnistuin tässä tavoitteessa erinomaisesti ja uskallan olla talviperhosta ylpeä.
Voi olla, että jatkossa tulen tekemään muitakin perhosia...

Talviperho 

Pieniä koristuksia

Itselläni ainakin on hurjan paljon koruja ja niin on varmasti myös muilla naisilla. Vaikka pidänkin perusteellisesta pukeutumisesta ja itsensä tälläämisestä, niin löytyy niitä aamuja, jolloin se ei vain luonnistu lainkaan. Näitä hetkiä ja korun valintaa helpottamaan teinkin muutaman hiuskorun/-pinnin. Samalla syntyi myös rintaneula, jonka kiinnitin muuten kovin tylsän näköiseen takkiini (näkyy kuvista viimeisessä). Ei siis muuta, kuin tukka kuosiin kauniisti ja baanalle.

Junttius voi olla kaunista

Astutaanpa taas näihin tutumpien käsitöiden maailmaan, eli "kokeelliseen" virkkaukseen. Tämä kyseinen työ tuli tilauksesta ja tuttavani toimitti minulle siihen kuvan. Hieman pähkäilin miten tuon saan nätisti raameihin, koska kiiltokuvan pituus oli niin suuri verrattuna sen leveyteen. Toisaalta kuva on mielestäni niin hauska, että sen vuoksi tein mielelläni muutaman hukkasilmukan. Siinä se nyt on komean junttimainen mäyrä, koira vai supi kaukoputki kainalossa, piippu suussa mukavasti kaulakorun keskellä.

Arkkikaupan haaste # 10

Useasti olen selailtua eri korttiblogeja ja huomannut haasteita ja niistä syntyneitä tuotoksia. Nyt ensikertaa otin itse haasteen vastaan. Inspiraatio vain tulvi olkani yli Arkkikaupan haasteesta, jonka teemana oli lumihiutale.
Tällainen talvitervehdys siitä tuli

Kortissa käytin perus mustaa kartonkia ja valkoista kohokuvioista kirjepaperia. Kohokuvio ei taida oikein näkyä valokuvassa. Puut on tehty Inkadinkadon leimasimella nro. 93174, jonka leimasin Encore ultimate metallic - silver musteella. Itse hiutaleet leikkelin kahdesta sätkäpaperista ja niihin kuten myös kuvan reunoihin koristeeksi kimalleliimaa. Vielä pätkä lahjanauhaa ja helmiäisen hohtoinen nappi, niin johan otuli kortti valmiiksi.

Mukavaa hommaa tämä haasteeseen tarttuminen! Mikäköhän haaste minut innoittaa seuraavaksi...?

Puikot ja koukut kuriin

Nyt on hyvä olla, kun on työvälineet nätisti paikoillaan. Samalla tuli katsottua, että kaikki puikot ja kaukut on hyvässä kunnossa. Huomasin, että muutamia koukku kokoja oli tulaten ja muutama neule- ja sukkapuikko puuttui. Tässä siis aiemin mainittu kotelo, jonka väkersin sinä yhtenä tuottoisena päivänä. Ihastuin kankaan kuosiin heti ensisilmäyksellä. Tabletteinahan tätä myytiin ja muistivat kassallakin mainita, kuinka kauniin kattauksen näillä loihtisi. Uskon sen, vaikka oma käyttötarkoitukseni olikin hieman erilainen.

Teetä ja sympatiaa

Tämän aamun kirpparikierros oli antoinen. Jo pelkästään kävelylenkki kirpeässä ulkoilmassa piristi. Löytyi käsityö- ja askartelu tarpeita, sisustustavaraa ja vanhaa elektroniikkaa, vaikka marmorikuulia kävinkin hakemassa. Parasta kuitenkin olivat pikkuruiset puiset teepurkit, jotka pääsevät koristamaan keittiötä. Ihana yksityiskohta.

Ja kyllähän ne marmorikuulatkin löytyivät.

Puutarhuri askartelee

Kaikkien "virallisten"  käsitöiden ohella olen myös pöhkö puutarhuri. Muutamien kuukaisien aikana olen vastaanottanut useamman siemenkirjeen puutarha.net:n käyttäjiltä ja saanut monia keväällä kasvamaan laitettavia, kesäksi ihaltavia ja nautittavia ihanuuksia. Kukkasista en niin välitä, mutta hyötykasvit ne on poikaa. Kiitän siis niistä ja innolla odotan kylvöhetkiä!

Koska kylvöjen aika ei ole vielä korvilla, on siemenet toki säilöttävä. Ikivanhan ja jo repaleisen kirjan sivut tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Syntyi aika mukavat pussukat, joita kehtaa vaikka pitää esilläkin. Tosin niille nyt ei ole löytynyt paikkaa vasta kuin kaapista. Mielestäni hyvää huumoria ja lisä maustetta tuo vielä se seikka, että kirjan nimi on Erämään taistelu.