sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Susi lampaiden vaatteissa

Joululahjaksi tämäkin koru lähti tilauksesta. Ohje nuorana sille oli, että saaja pitää susista ja lila/sininen/turkoosi ovat hänen lempivärejään.
No suden kuva oli eksynyt inspiraatio laatikkooni ja nyt siis sain sille käyttöä. Koska kuvan sinistä lankaa minulla ei varastossa ollut ja lila väri olisi mielestäni sotinut muiden sävyjen kanssa, niin päätin tehdä klassisen mustan kehyksen. Kuvan päälle laitoin kirkkaan kapussin, jotta kuva tulisi kunnolla esiin ja tälläkertaa onnistuin siinä ilman ilmakuplia.
Sen enempää tai vähempää miehiä sorsimatta tein myös asiat helpoksi paketoimisen suhteen. Hieman nauhaa, aaltopahvia ja muutama "timantti". "Hyvää joulua"-tagi onnistui leimasimen ja Distress inkin avulla paremmin kuin odotin. Pohjana sillä on puusta sahattu pala, jolle näytin vain hieman hiomapaperia. Onhan se niin, että jos ruuanlaitossa "puhtaus on puoli ruokaa" niin kättentöissä "pakkaus on puoli tuotetta".
 

lauantai 25. joulukuuta 2010

Antamisen iloa

Sormeni ovat kihelmöineet suunnattomasti halusta julkaista nämä blogitekstit. Tuskin olen pysynyt housuissani ja malttanut pitää joululahjojen salaisuuden omanani. Tämä olkoon lahjana lukijoille.

Tänävuonna olen ahkeroinut ja tehnyt kaikki lahjat itse tai löytänyt kirpputorilta. Koska kaikki lahjojen saajat ovat jo aikuisia tai nuoria aikuisia, ei varsinaisiin ostohulinoihin tarvitse ryhtyä, vaan voi keksiä vapaasti jotain pientä. Aina sanotaan "En tarvitse mitään.", "Älä nyt turhaan hommaa mitään.", ym, ym, mutta onhan se kuitenkin niin, että jotain mukava antaa ja saada. Aikuisten kohdalla tuo sanonta "Ajatus on tärkein." pitää todellakin paikkansa.

Noita kauratonttuja ja enkeleitä, joista olen jo aiemmin kertonut, on lähtenyt ystäville ja nyt myös sukulaisille joulua tuomaan. Myös itse tehty sinapi on joulun kestosuosikki lahjana ja ns. joulukukkasen korvikkeena. Tonttujen mukaan olen laittanyt myös pieniä kirpputorilta löytämiäni esineitä, kuten nämä kuusen koristeet. Enpä osaa sanoa kuinka vanhat mahtavat olla, mutta alkuperäisen paketin kunnosta päätellen ovat jo monet joulut nähneet. Koristeet ovat kokonaan metalliset, hyvin tarkkapiirteiset ja hennot. Hiutaleet ovat erillisenä osana kiinnitetty reunukseen niin, että pääsevät pyörimään keskellä. Ainukaisen kultaisen kolme rengasta on taivutettu keskiosasta kuvion ympärille. Olin täysin sanaton löytäessäni nämä ja toivon niden ilahduttavan myös saajaansa.

Tulitikut hieman mittakaavaa antamaan.
 Koska rasia oli tosiaan äärettömän huonossa kunnossa, niin askartelin koristeille pienen sälytys kirjan. Toivottavasti ysyvät hyväni ja tuovat joulun tunnelmaa vielä monina vuosina.

Olen aiemmin isänpäivän yhteydessä kirjoittanut ihastuksestani siirtokuvapaperia kohtaan ja on myönnettävä, että olen edelleen tämän tunteen vallassa. Tälläkertaa kuvioin muutaman keittiöpyyhkeen pikkuisella kissalla. Kuva on haalittu värityskirjasta, hieman muokattu pienemmäksi ja tulostettu tälle ihanalle paperille. Itse pyyhkeet olen taas löytänyt. Kunnon pehmeää puuvillaa on nykyään vaikea löytää ja vielä puhtaita, vanhoja liinoja. Näitä oli useampia, mutta säästin muutamat itselläni.
Kuvassa oleva vanerinen Fazer-laatikko on myös kirpparilta ja täytän sen vielä itse tehdyillä valkosuklaanameilla, jotka odottivat vielä kuvaus hetkellä jääkaapissa. Nameissa on valkosuklaan joukkoon laitettu riisimuroja ja kuivattujen karpaloiden murusia. Nam!

Nämä edellä mainitut lahjat ovat aika naisellisia, joten herää kysymys mitä miehille.
Tosiaan noita miehiä on muutama lahjoja saamassa ja reiluahan on, että myös heidän lahjansa saavat näkyvyyttä.
Luulenpa, että ahkeran ja työntäyteisen päivän jälkeen tahtovat miehetkin rentoutua, joten tästä sain idea. Ekolämmittimet on helppo tapa rentouttaa jumiutunutta niskaa. Tarvitaan vain 5 min mikrotusta ja sitten lämmin pussi harteille. Kuva-aiheet olivat ilmiselvä jo alusta alkaen. Kuninkaan kruunu on peräisin The Graphics fairy:n blogista.


 Muistakaa nauttia iloisista hetkistä, rentoutua ja herkutella!!

perjantai 24. joulukuuta 2010

Tonttu


Tämän videon myötä  
Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

lauantai 18. joulukuuta 2010

P*skarteluhaaste #70

Tänään tuleekin oikein tehobloggailua poiketen aikaisemmasta tahdista.

Huudettu BINGO  ja haaste #70 otettu vastaan.
Valitsemani bingorivi kulkee pystysuoraan keskellä (Timantti-Sininen-Raita).
Kortti sai kohteekseen nuoren pojan/miehen, joka tässä joulukuun aikana täyttelee vuosia. Kaikki tarpeet on kaivettu kaappien pohjalta, mutta leimasimet olivat käytössä ihan ensimäistä kertaa.
Tällä kortilla siis osallistun haasteeseen:


Bingosta ja sen sanoista sain inspiraation myös toiseen korttiin. Tämä kortti sisältää kupongin elementtejä, mutta ei osallistu haasteeseen. Kuuluu siis sille tyypille, joka ei voittanut sitä kahvipakettia:)

Joulukortti 2010

Aikaisempina vuosina olen käyttänyt joulukorteissani aina leimattua kuvaa, mutta tänävuonna päätin kokeilla jotain aivan muuta. Itseasiassa korttikuvan asetelman otin jo viimejouluna; onneksi tuo oli säilynyt minulla tallessa, koska mielestäni sopii korttiin mainiosti.
Välihuomiona: Tuo kynttilä oli todella kaunis palaessaan, koska marjat ja risut oli valettu sen sisään.

Mekaanisen-/liikkuvankortin malliin olen törmännyt useassakin blogissa ja miettinyt koskakohan minulle saapuu inspiraatio käyttää sitä. Sanotaankos nyt niin, että seuraavaksi kun tällaista vempelettä väsään, niin niitä ei pidä tehdä montaa. Malli on hyvinkin helppo ja hauskatehdä, mutta 20 kortin väsäämisessä kuluu yksinkertaisesti liikaa aikaa. Itsepäinen kun olen, niin eihän sitä periksi anneta, kun leikkiin on ryhdytty.
Tämä ei näy kuvassa, mutta kortin alaosaan pomppaa myös tilaa, jonne kirjoitin toivottelijoiden nimet.

Lopputulos oli kuitenkin mukava ja monet kiitokset korteista ovat tulleet perille.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kirpputorilta arkeen, juhlaan ja aivan vallan muuhun

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa könyämässä kirpputorilla. Tarkoitus oli mennä jo aamuvarhain pelipaikoille, mutta nukkumatti veti tämän asia suhteen pidemän korren. Viimein kuitenkin sain revittyä itseni ylös, ulos ja löytöretkelle.

On hyvä pitää toisinaan pidempiä taukoja kirpparien kiertelyssä ainakin, jos kyseessä ovat vuokrapöydät. Helposti käy niin, että muistaa jo katsoneensa jonkun tutulta näyttävän pöydän eikä lainkaan huomaa sinne tulleita uusia aarteita. Toisena vaihtoehtona on myös se tosiasia, ettei pöytään ole tullut mitään uutta.
Kun siis kaikki näyttää samalta, niin pidä paussi.

Tällä minun retkelläni miltein kaikki oli uusinta uutta. Onhan siitä kuitenkin jo kolme viikkoa, kun viimeksi noita hyllyvälejä kiertelin. Vuokrapöydälliset kirpparit ovatkin minulle mieluisimpia tavaroiden katselu- ja ostopaikkoja. Niissä kun pääsee ihan rauhassa puntaroimaan ostopäätöstä ilman kenenkään jorinoita ja myyntipuheita.

Mennäänpäs kuitenkin asiaan. Haaviin tarttui tälläkertaa tällaisia aarteita:
  • Puolustusvoimien laukku oli aivan pakko saada. Olen etsinyt arkilaukkua kesäiseen menoon, joka vielä sopisi yhteen aikoinaan hankkimani Ruotsin lotta-hameen kanssa. No eipä tuo nyt kovin kesäistä fiilistä tuo, mutta taas hieman tuunausta niin saan siitä varmasti sopivan. 
  • Läjäpäin löytyi myös numerotarroja, jotka tulevat varmasti käyttöön askartelussa.
  • Kirjekuirilaukku. Jonkun vanha, mutta minulle uusi. Oman iltalaukkuni myin eteenpäin, kun oli ns. loppunkäytetty. Hyvässä kunnossa, mutta minun matkassani jo liikaa nähnyt.
  • Pieni peili. Ihana kukkakuvio emali pinnotteella ja sisältä löytyy sekä normaali, että suurentava peili. Näkee sitten kaikki rypyt ja näpyt.
  • Tietysti nauhoja  ja varsinkin nyplättyä pitsiä. Ihanaa ja niin paljon (5m)
  • Keskellä komeilevat punaiset avokkaat sopivat jalkaan kuin valettu. Kierrätin vielä suutarin kautta, jotta korkolaput olisivat tuliterät. Nyt kelpaa sitten tepastella tulevissa pikkujouluissa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

P*skarteluhaaste #68

Lisää kortti räpellyksiä ja haasteita. Tämän P*skarteluhaasteen #68 otin vastaan ihan mielenkiinnosta sen ns. teemattomuuteen. Pelkkä luonnos kortin asttelusta tuntui omassa hyvinkin tyhjässä päässäni hieman haastavaksi lähestyä, mutta oinaat menevät vaikka läpi harmaan graniitin.
Usein saan sanoista/teemoista enemmän mielikuvia kortin ulkonäöstä, kuin muodoista. Myönnettäköön, että tämä mallin "noudattaminen" tuotti alkuunsa kovastikin tuskaa. En kuitenkaan vanno, että olisi viimeinen ns. luonnoshaaste, mutta tuskin tartun tämän tyyppisiin ihan ensimäisestä mielenjohteesta.
Laatikkojen pohia kaivellen löytyi kaikki kortin materiaalit ja loput hoitikin oma mielikuvitukseni.

Oli miten oli; tällainen siitä tuli. Kortti jokaiselle naiselle, joka on joskus tavallisena päivänä katsonut peiliin ja todennut "minähän näytän hyvältä!". Niitä päiviä on liian harvoin.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sohvan valtaajat

Muistattekos tuota otsikkoni nimistä tv-sarjaa menneiltä vuosilta? Kyseinen sarja taisi kertoa koirista ja kissoista, mutta näin sunnuntai iltana meidän sohvan valtasi jotkut aivan muut...
Muutama tunti hauskaa touhuamista täynnä ja viisiä sukkahousua köyhempänä oli lopputulos siis sohvalla. Tonttuja!! Suuri tonttujen armeija killitti minua hieman hölmistyneen näköisenä ja olipa joukkoon eksynyt muutama enkelin reppanakin. Saavat vielä odotella joulukuun puolelle ennen, kuin pääsevät uusiin koteihinsa ilostuttamaan.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Puhelinlaukku #1

Vihdoin, vihdoin sain sen toteutettua. Laukku on ollut jo pitkään kaapinpohjalla, idea on muhinut kunnolla, mutta toteutus ja puhelin uupuivat. Tällaisen laukun olen nähnyt ensikertaa vuonna 2006 ja jo silloin innostuin. Laitoin sen kuitenkin hautomoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, jotta kaikki tarpeet ym. olisi haalittu ja aikaa piisaisi tekoon ja suunnitteluun. Hyvän tovin projeksti olikin hautomossa, vaikka olinkin törmännyt muiden teoksiin blogeja selaillessani. En siis lainkaan voi ottaa tätä ideaa omiin nimiini, vaan voin vain todeta suunnitelleeni oman version. Nyt se kuitenkin tapahtui.... oma puhelinlaukkuni! Tästä on hyvä olla iloinen!

Näistä lähdettiin liikkeelle. Isoäidin vintiltä löytyi kaksi risaa puhelinta, jotka luovutettiin vapaaseen käyttööni. Kuten huomaa, puhelimet ovat lojuneet pitkään ja ovat tästä syystä kovinkin likaisia. Niitä on myös käytetty ahkeraan, koska pakeliitti on kellastunut osittain paljonkin.

Minulla on siis suunnitelmissani tehdä kaksi laukkua; yksi arkeen ja toinen juhlaan. :) Päätin kuitenkin aloittaa tästä kellertävästä, joka on kai joskus ollut kerman värinen tai luonnon valkea. Siinä numerolevy on niin herkullisen värinen. Joten ei muuta, kuin purkamaan ja putsaamaan!


Kaikki tarvittavat osat esillä ja muutkin vielä tallella. Eihän sitä tiedä, jos niistäkin jotain keksii...
Vannon kyllä ihmesienen nimeen, koska osa kellastumistakin oli tipotiessään. Kaikkia pinttymiä en kuitenkaan jaksanut hinkata, mutta onneksi tuon saa purattua uudestaan, jos "siivoisinto" iskee.
Tässä siis tuo laukku, joka oli ostettu tätä tarkoitusta varten. Taitaa tästä laukusta tulla mainio pikkujoululaukku. Jotain pientä, jotain punaista ja jotain oikein veikeää.
Muutaman tunnin aktiivisen ruuvailun ja ähellyksen jälkeen oli kassi valmis. Hieno, vaikka itse sanonkin.
Toinen on edelleen hautomossa, mutta luulempa ettei enää kauaa.


sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Hyvää isänpäivää

Tällä kertaa onnentoivotukset menee isälle essun ja patalapujen muodossa. Olen aikaa sitten hommannut siirtokuvapaperia ja nyt sain sille käyttöä. Kuva on haettu The Graphics Fairy: n blogista, tulostettu kyseiselle paperille ja siirretty siitä puuvillakankaalle silittämällä. Nyt, kun olen käytännössä kokeillut paperin toiminnan, niin alan huomata mitä mahdollisuuksia se antaa niin lahjonen kuin omien tekstiilien koristelussa.
Suosittelen kokeilemaan!
Vinkkejä paperin käytöstä: Tulosta mustesuihkulla niin värikylläisiä kuvia/tekstejä kuin vain mahdollista ja mikä näyttää hyvältä. Silittäessä anna aikaa kiinnittyä ja jäähtyä.


Kuvakollaasista näkee hieman pienten kätösteni pakkaustaitoja... Koko paketin laitoin kiinni nauhalla ja joukkoon lisäsin leipäpussinsulkijan parasta ennen 14.11.10. Oikealla oleva kuva on se alkuperäinen, josta lähdin liikkeelle. Hieman muokkailua ja kuva oli valmis printtiin.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Miehistä menoa

Vaikka seuraava teksti käsitteleekin aikaa muutaman vuoden takaa ja tuotos on osa isompaa kokonaisuutta, niin tahdon sen jakaa.

Muutama vuosi sitten kotonamme oli yksi sisustamaton ns. sälähuone. Suunnitelmana sille oli muotoutua E:n(avomieheni) työhuoneeksi, mutta toteutus odotti pitkään. Viimein meni hermot kyseisen tilan sekasotkuun ja päätin hieman touhuta E:n ylättämiseksi joulun aikaan. Siinä olikin oiva joululahja.

Kaikki huonekalut hommattuna ja muutkin sisustus elementit haalittuna oli vielä jäljellä se hankalin valinta; taulu. Millään ei meinannut löytyä oikeanlaista kuvaa, josta olisin varmaksi voinut todeta, että se olisi mieheni mieleen tai edes minun. Onneksi kirpputori auttoi tässä pulmassa. Löysin vanhan lasipullon, joka oli revolverin mallinen. Unohdin sillä hetkellä unelmat taulun löytämisestä ja siirryin suunnittelemaan seinävitriiniä.
Pullon kyljessä on huurrettu teksti "Glasmuseet Växiö" ja pohjassa lasiin painettuna teksti "rebistrera" ja tähti, jonka sisällä JC. Pienen etsinnän jälkeen sain tietooni, että ase oli Ruotsalaisen Gullaskruf tehtaan tuotoksia ajalta 1927-1952. Tarkan valmistus vuoden ja muitakin juttuja minäkin tahtoisin tietää, mutta kun tuo ruotsi ei oikein taitu ja info on suurimmaksi osaksi naapurimaamme kielellä...

Kirpeässä pakkasessa (22C) nikkaroimme aseelle vitriinin rakennusprojekteista nääneistä materiaaleista. Taustalevy tuli hajonneesta lipastosta ja oli valmiiksi jo päälystetty puukuvioisella muovilla, raameina toimi seinäpanelointi ja vanhan ikkunanhaka+saranat saivat paikan kannen lukkona. Karmit maalattiin hopeaspayllä ja koko komeus kasattiin. Pleksi etuaukkoon ja kiinnikkeisiin ja valot hommattiin uutena.  Tässä on loputulos:

Revolveripulloja on olemassa myös pienempi käsiase ja tottakai keräilijäsielulla on se kiikarissa, jotta saataisiin oikein käyttöesine-taide-sarja ja/tai -pari.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Talviperho

Mitä parhain päivä tälle blogikirjoitukselle. Ulkona tuulee ja ensilumi tulee vauhdilla alas. Onneksi olen täällä kahvikuppini kanssa lämpimässä villasukat jalassa.

Kuka sanoi, etteivät perhoset lennä talvella?
Ainakin tämä yksilö heräsi eloon juuri talven tullen ja toivottavasti lentelee ihmisten ilona useasti. Pohjana on valmis litteä panta, joka on leveimmästä kohtaa n.4cm. Virkkaamani lanka on 100% puuvillaa ja sitä koristelin muutamilla pienillä lasihelmillä. Helmilaatikkoni pohjalta löysin käyttämättömäksi jääneen kivikapussin, joka pienen tiedon haun jälkeen paljastuikin ruusukvartsiksi. Se sopi hiuspannan väriin ja tähän käyttötarkoitukseen mainiosti. Tahdoin tehdä jotain herkkää ja näyttävää, koska jo pohjan koko antoi siihen hyvän mahdollisuuden. Virkkuu tapani oli jälleen luokkaa "intuitiolla mennään" ja tästä syystä tuli purattua työ useaan kertaan. Lopputulos, kun on se ratkaisevin tekijä. Mielestäni onnistuin tässä tavoitteessa erinomaisesti ja uskallan olla talviperhosta ylpeä.
Voi olla, että jatkossa tulen tekemään muitakin perhosia...
Talviperho 

Pieniä koristuksia

Itselläni ainakin on hurjan paljon koruja ja niin on varmasti myös muilla naisilla. Vaikka pidänkin perusteellisesta pukeutumisesta ja itsensä tälläämisestä, niin löytyy niitä aamuja, jolloin se ei vain luonnistu lainkaan. Näitä hetkiä ja korun valintaa helpottamaan teinkin muutaman hiuskorun/-pinnin. Samalla syntyi myös rintaneula, jonka kiinnitin muuten kovin tylsän näköiseen takkiini (näkyy kuvista viimeisessä). Ei siis muuta, kuin tukka kuosiin kauniisti ja baanalle.


maanantai 8. marraskuuta 2010

Junttius voi olla kaunista

Astutaanpa taas näihin tutumpien käsitöiden maailmaan, eli "kokeelliseen" virkkaukseen. Tämä kyseinen työ tuli tilauksesta ja tuttavani toimitti minulle siihen kuvan. Hieman pähkäilin miten tuon saan nätisti raameihin, koska kiiltokuvan pituus oli niin suuri verrattuna sen leveyteen. Toisaalta kuva on mielestäni niin hauska, että sen vuoksi tein mielelläni muutaman hukkasilmukan. Siinä se nyt on komean junttimainen mäyrä, koira vai supi kaukoputki kainalossa, piippu suussa mukavasti kaulakorun keskellä.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Arkkikaupan haaste # 10

Useasti olen selailtua eri korttiblogeja ja huomannut haasteita ja niistä syntyneitä tuotoksia. Nyt ensikertaa otin itse haasteen vastaan. Inspiraatio vain tulvi olkani yli Arkkikaupan haasteesta, jonka teemana oli lumihiutale.
Tällainen talvitervehdys siitä tuli
Kortissa käytin perus mustaa kartonkia ja valkoista kohokuvioista kirjepaperia. Kohokuvio ei taida oikein näkyä valokuvassa. Puut on tehty Inkadinkadon leimasimella nro. 93174, jonka leimasin Encore ultimate metallic - silver musteella. Itse hiutaleet leikkelin kahdesta sätkäpaperista ja niihin kuten myös kuvan reunoihin koristeeksi kimalleliimaa. Vielä pätkä lahjanauhaa ja helmiäisen hohtoinen nappi, niin johan otuli kortti valmiiksi.

Mukavaa hommaa tämä haasteeseen tarttuminen! Mikäköhän haaste minut innoittaa seuraavaksi...?

Puikot ja koukut kuriin

Nyt on hyvä olla, kun on työvälineet nätisti paikoillaan. Samalla tuli katsottua, että kaikki puikot ja kaukut on hyvässä kunnossa. Huomasin, että muutamia koukku kokoja oli tulaten ja muutama neule- ja sukkapuikko puuttui. Tässä siis aiemin mainittu kotelo, jonka väkersin sinä yhtenä tuottoisena päivänä. Ihastuin kankaan kuosiin heti ensisilmäyksellä. Tabletteinahan tätä myytiin ja muistivat kassallakin mainita, kuinka kauniin kattauksen näillä loihtisi. Uskon sen, vaikka oma käyttötarkoitukseni olikin hieman erilainen.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Teetä ja sympatiaa

Tämän aamun kirpparikierros oli antoinen. Jo pelkästään kävelylenkki kirpeässä ulkoilmassa piristi. Löytyi käsityö- ja askartelu tarpeita, sisustustavaraa ja vanhaa elektroniikkaa, vaikka marmorikuulia kävinkin hakemassa. Parasta kuitenkin olivat pikkuruiset puiset teepurkit, jotka pääsevät koristamaan keittiötä. Ihana yksityiskohta.
Ja kyllähän ne marmorikuulatkin löytyivät.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Puutarhuri askartelee


Kaikkien "virallisten"  käsitöiden ohella olen myös pöhkö puutarhuri. Muutamien kuukaisien aikana olen vastaanottanut useamman siemenkirjeen puutarha.net:n käyttäjiltä ja saanut monia keväällä kasvamaan laitettavia, kesäksi ihaltavia ja nautittavia ihanuuksia. Kukkasista en niin välitä, mutta hyötykasvit ne on poikaa. Kiitän siis niistä ja innolla odotan kylvöhetkiä!

Koska kylvöjen aika ei ole vielä korvilla, on siemenet toki säilöttävä. Ikivanhan ja jo repaleisen kirjan sivut tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Syntyi aika mukavat pussukat, joita kehtaa vaikka pitää esilläkin. Tosin niille nyt ei ole löytynyt paikkaa vasta kuin kaapista. Mielestäni hyvää huumoria ja lisä maustetta tuo vielä se seikka, että kirjan nimi on Erämään taistelu.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Askartelu kohtaa arjen

Taisipa tuo korttien väsääminen viedä minutkin siihen suureen askartelun maailmaan. Noita juhlia tulee vastaan vain niin harvoin enkä oikein saa idean päästä kiinni, jos ei kortilla ole saajaa.
Päätin siis arskarrella jotain muuta.

Sen pitäisi olla:
  • Jotain mikä ilahduttaisi itseäni kotona. 
  • Jotain minkä voisi pitää esillä, jolloin siitä olisi iloa myös muille. 
  • Jotain lystikästä, klassista, harmoonista, räväkkää. 
  • Jotain hyödyllistä
Reseptikirja!!!!
Omistan muutaman "oikean" reseptikirjan ja muutama kotitaloustuntien vihkokin on säilynyt. Niistä en kuitenkaan käytä kuin muutamia ohjeita ja muutamia kokeiltuja olen saanut ystäviltä/tuttavilta ja etsinyt lehdistä. Olen koonnut kaikista irto resepteistä oman kansion, mutta sekin on pullollaan sellaisia, joita en käytä tai ole edes kokeillut. Olen kai vain ajatellut: "sitten  joskus..." Samalla päätin karsia ohjeistuksia niin, että viralliseen kansioon laittaisin vain käyttämäni ja jo hyväksihavaitut ohjeet.

Eilen siis ryhdyin hommiin tämän uuden inspiraationi kanssa ja ideoita pursui aivan mahdottomasti. Päätin kuitenkin olla harkitseva ja maltillinen liimojen, leikkureiden ja glitterin kanssa, jotta lopputulos näkyisi enemmän paperilla kuin päälläni. 5 reseptiä sai uuden ulkoasun yhdellä istumalla ja tämän päivän tulos oli 6kpl.
Huomaan kuitenkin, että tämä homma taitaa olla hautomon juttuja ja oikea ikuisuusprojekti. No jostainhan sitä on aloitettava, jotta edes joskus olisi puoliksikaan valmista. Kuvissa näkyvät reseptit eivät ole mitään suvun salaisuuksia, joten ottakaahan vapaasti käyttöön. ne on todettu hyviksi ja kutkuttavat monenlaisia makuhermoja.




 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...