1v. Arvonta

Heipä hei!
Aika hurahtaa eteenpäin niin vauhdilla, ettei sitä meinaa huomata lainkaan. Eilen havahduin siihen tosiasiaan, että olen bloggaillut höpinöitäni teille luettavaksi kohta vuodenpäivät. Ensimäisen postaukseni olen tehnyt 23.9.2010.

On siis aika juhlistaa (kohta koittavia) 1v. synttäreitä 

ja laittaa sen kunniaksi arvonta pystyyn!

Säännöt arvontaan ovat simppelit ja tutut monesta muustakin blogiarvonnasta. Myös blogittomat voivat osallistua, kunhan muistatte laittaa nimimerkin kommentin mukaan.

1. arvan saat, kun jätät kommentin tähän bloggaukseen. Kerro siinä samalla kuinkamonella arvalla olet mukana.
2. arvan saat, kun olet tai liityt lukijakseni.
3. arpa tulee mainostamisen ilosta. Laita siis blogisi sivupalkkiin linkki arvonnasta(nappi/kuva siihen löytyy tekstin alta.)

Ja sitten palkintoihin.
Kaksi farkkukankaista laukkua lähtee voittajille. Ja aivan oikein luitte. Minun oli tarkoitus ommella vain yksi kassi, mutta innostuin hieman. Koska siis kasseja syntyi kaksi tulee voittajiakin olemaan kaksi.

Ensimäinen laukku on yksisankainen ja varustettu vihreällä virkatulla pitsillä.
Toisessa palkintoveskassa on kaksi tikattua sankaa ja pinkki pitsi. Molemista löytyy sisätasku, etteivät olisi käytössä ihan niin "mustia aukkoja".

Muistakaahan kommentissanne ilmoittaa myös, kumpaa laukkua arpanne tavoittelevat.
Aikaa on tästä hetkestä eteenpäin 23.9.2011(klo 24:00) asti. Suoritan onnettaren työt viikonlopun (24.-25.9.) aikana.

Kaikille paljon onnea arvontaan!!!

Rasiallinen historiaa

Sain päivänä eräänä(kuitenkin ihan lähiaikoina) ystävältäni pienen rasian, jonka taustaa olen selvitellyt. Se on materiaaliltaan läkkipeltiä ja mitoiltaan 8,5cm x 7cm x1,5cm. Rasian pohjassa on leima O.Y.G.W. Sohlberg A.B. ja kanteen kaiverrettu A R 1942. Tuoksusta päätellen sitä on pidetty kessulaatikkona, mutta epäilen, ettei se sitä ole alkujaan ollut.

Selvittelyn tuloksia:
Kiskossa syntynyt Gabriel Wilhelm Sohlberg(1851-1913) oli läkkiseppä ja tehtailija, jonka 1876 perustamassa peltisepänverstaasta sai alkunsa monialayritys Oy G.W.Sohlberg Ab.
Liikkeen tehdas sijaitsi Helsingissä, Ullanlinnan kaupunginosassa ja oma myymälä Aleksanterinkadulla. Liike teki aluksi erityisesti rakennusten peltikattoja mutta talvisin liikkeessä alettiin myös valmistaa erilaisia peltisepän tuotteita kuten paloruiskuja, sankoja, maitopystöjä, ammeita ym. Myöhemmin avattiin tehdas myös Turkuun, jossa valmistettiin esim. Auri -taskulamppuja tai toisin sanoen käsivalaisinkoteloja.

Sohlbergin yritys muutettiin osakeyhtiöksi 1908. Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli G. W. Sohlbergin poika Wilhelm Aleksanteri Sohlberg (1876–1938) ja teknilliseksi johtajaksi toinen poika Toivo Sohlberg. Sohlberg itse jatkoi yhtiön hallituksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka.
Oy G.W.Sohlberg Ab:n(GWS) omistaa nykyään rajoitettu määrä vähintään keskisuuria yrityksiä.

Aiheesta kirjoittaa mm. Jyrki Vesikansa 2001 ilmestyneessä kirjassaan: Pellistä Perlokseen- Oy G.W. Sohlberg Ab:n historia 1876-2001.

Olisi hauskaa saada selville mitä tämä rasia on alkunperin pitänyt sisällään. Panoksia, rasvaa, tupakkaa...?

Jätetäänkö hyvät sienet metsään?

Ensimäisten Kanttarellien ilmestymisen jälkeen olemme aika-ajoin työtoverien kanssa käyneet innokasta keskustelua sienistä. Tietämys sienistä, ideoita ruokalajeista, mietintää kasvupaikoista ja paljon muuta on kulkeutunut omiinkin korvakäytäviini ja vinkkejä on kukin ottanut talteen. Huomattavaa on se, että useimpien keruu rajoittuu Kanttarelleihin, Suppilovahveroihin ja mustiin Torvisieniin. Ja olemme porukalla pohtineet onko näin myös yleisellä tasolla.

Oman sieniretkeni lähimetsään ainakin vahvisti pohdintojamme. Kiersin pienen metsän aika hyvin ja saaliiksi jäi vain kaksi rellia. Mutta kuinka ollakaan, metsään oli jätetty paljon muita herkkuja. Rusko-orakas, Herkkutatti ja Ukonsieni kelpaavat kyllä minun lautaselleni mainiosti!
Myös ystäväni kävi sienessä(hän on rehellisesti myöntänyt, ettei nouki kuin rellejä) ja huomasi saman asian. Hyviä ruokasieniä metsä piukassa, joskaan ei kanttarelleja, eikä ainakaan hänen jälkeensä ;) Auliisti hän jaksoi kantaa minullekin omien sanojensa mukaan muutamia Lampaankääpiä ja Rusko-orakkaita. Olisin tuon sanan "muutama" käytöstä hieman erimieltä.

En taida olla koskaan blogannut ruokavinkkejä ja tuskin teen sitä tästedeskään, mutta yhden reseptin voisin jakaa. Tänään siis syötiin makoisaa Lampaakääpäkiusausta.
Harvoin seuraan ohjetta ja tässä tapauksessa minulla ei sellaista ollutkaan. Kokkaaminen meni siis ihan fiilispohjalta. Ohjenuorana ainoastaan makumieltymykset ja uunivuoan koko.

Lampaankääpäkiusaus:
n. 5 isoa Lampaankääpää
Paprikaa
Porkkanaa
Sipulia
Perunaa
n. 3dl ruokakermaa
Mausteeksi musta- ja valkopippuria, suolaa, basilikaa ja oreganoa (kurkumaa)
päälle juustoraastetta
(Tälläkertaa oli lihaisa fiilis, joten tuikkasin sekaan vielä kinkkusuikaleita. Vähensin hieman sienten määrää, jotta sain kaiken mahtumaan vuokaan.)

1. Paprika, porkkanat, sipuli ja sienet kuutioidaan. Peruna raastetaan.(Jos huuhdot perunaraasteen vedellä saat koostumukseltaan irtonaisempaa kiusausta)
2. Kaikki ainekset sekaisin uunivuokaa, myös mausteet.
3. Juustoraastetta ja kermaa päälle.
4. Kypsennetään 175-200 asteessa noin tunnin.

Kylkiäisiksi vielä kylmää maitoa ja itseleivottuja sämpylöitä.

  Ja onhan tuo syöminen taitolaji, vaikka tämä seuraava kaveri ei saanutkaan kiusausta.

Turku - Kirpputorien luvattu kaupunki

Kyllä vain. Kirppareita Turusta tosiaan löytyy kuin sieniä sateella. Vaikka toisinaan tuntuukin siltä, että kaikki paikat on jo koluttu. Tämä tunne ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, ettei kirppareita ole lainkaan liikaan.

Tänään avasi Punainenristi oman kierrätystavaratalonsa, Kontin, Satakunnantien varteen. Kontteja on jo useammassa kaupungissa ympäri Suomen ja tällä viikolla (Turun avajaisten lisäksi) juhlitaan myös Oulussa 10v. ja Lappeenrannassa 5v. synttäreitä.
Toki kävin katsastamassa paikan heti, kun pääsin muista toimistani irtautumaan.

Osuin kai juuri ns. oikeaan aikaan, koska väenpaljous oli kuulema aamusta hieman hellittänyt ja työmatkalaiset kököttelivät autoineen ruuhkassa. Avajaisten kunniaksi oli tarjolla arvontaa, kakkua ja kahvia ja olivatpa saaneet paikalle kahden miehen rytmiryhmänkin. Tosin "Aamu Airistolla" laiskasti ja nippanappa nuotilleen soitettuna ei ole mieleistäni musiikkia, mutta taisi duo saada pari fania ohikulkevista mummeleista(ainakin taputuksia).

Liike on vanhan Musta Pörssin tiloissa ja pyörii lahjoituksena saatujen tavaroiden, vaatteiden ja huonekalujen avulla. Ensisilmäyksellä myymälä vaikutti tilavalta ja siistiltä. Vaatteet oli lajiteltu käyttäjän mukaan(naiset, miehet, nuoret ja lapset), kun taas sisustus- ja taloustavarat hauskasti väreittäin. Kirjat, elektroniikka, arvoesineet ja taulut olivat omissa nurkissaan ja tilaa jäi reilusti vielä huonekaluillekin.
Tuotteiden hinnat olivat aika passeleita. En vielä viettänyt aikaa kunnolla kohnaten, joten ne jymyedulliset löydöt jäi vielä löytämättä. Muutamien huonekalujen hintaa vilkaisin ja ne tuntuivat aika korkeilta, mutta muiden tuotteiden osalta hinnat eivät päätä huimaneet.

Kaikkein eniten ihastuin tuunauspiste-ideaan. Eli yksi myyntipöytä oli täynnä kangaslokeroita, joista löytyi kaikkea "herkullista". Nappeja, nyörejä, simpukoita, viinipullonkorkkeja, rikkinäisiä korun osia, kiviä, silkkikukkia, solkia, ruuveja, yms. Nämä tuotteet myytiin irtokarkkifiiliksellä painonmukaan (10€/kg).
Oikea näpertäjän paratiisi!

Tottahan toki minäkin löytöjä tein. Mielenkiintoista kirjaa etsin, mutta niin kuin aina, löysin jotain vallan muuta.
Täällä pitää käydä uudetaan, kunhan hulina hieman laantuu. Näillä näppäimillä uskallan suositella muillekin.

Tein myös "pientä" muokkausta sivuun Löytämisen iloa, jossa on nykyään listaus Turun kirpputoreista.

Unipupu vai räkäjänö?

Pikkuväelle lajaksi lähteviä kaniineja.
Pää ja tassut on napattu simppelistä Craftbits:n kaavasta. Vaikka tarjolla oli myös kropan kaava, tahdoin tehdä kaverin aivan tulokkaan alkutaipaleelle, joten harsoliina tuntui oikealta ratkaisulta.
Tämä on kai minun tapani sanoa: "Tervetuloa maailmaan (sitten kun tupsahdatte)!"

Tunnustus

1. Suosikkiväri? -Ruskea, vihreä, valkoinen, oranssi ja musta ainakin. Kaikki loputkin värit ovat ihania, kunhan ovat ns. oikeassa paikassa.
2. Suosikkieläin? -Ehdottomasti matelijat! Ja niistä käärmeet.
3. Suosikkinumero? -Kaikki kokonaisluvut. Harvoin minua kiinnostaa mitä pilkun jälkeen tulee.
4. Suosikki alkoholiton juoma? -Kahvi ja vahva mustaherukkamehu.
5. Facebook vai Twitter? -Kiitos ei kumpikaan.
6. Intohimos? -Hatut, salmiakki, sipsit, luontodokumentit.... siinä muutamima
7. Saada vai antaa lahja? -Lahjan antaminen on enemmän mun juttu. Lahjan saaminen on myös mukavaa. Mutta jos lahja tulee ilman perinteistä syytä(syntymäpäivät, tuparit,tms.), en koskaan tiedä miten suhtautua, vaikka olisinkin onnesta kananmunanmuotoinen.
8. Suosikkikuvio? -Ympyrä ja kiemurat ja koukerot.
9. Suosikkiviikonpäivä? -Olkoon arki, pyhä, työ- tai vapaapäivä pääasia on, että on hyvä fiilis. Siis käy kaikki tai ei mikään. :)
10. Suosikkikukka? -Päivänkakkara ja kaikki muut ns. selkeät kukat. 

Suuresti kiitoksia Nafisalle tästä mukavasta tunnustuksesta!
Nyt, kun olen ohjeistuksen mukaisesti vastannut kysymysiin on aika laittaa tunnustus eteenpäin.
Seuraavat bloggaajat ovat tuoneet päiviini auringon paistetta kuvillaan ja kirjoituksillaan. Eli siitä kiitos ja tunnustus!

Cakers

Saltunraitti

Cards by Carola

Hupsistarallaa

Lämmin Hellä Pehmoinen

Vielä ehtii!!!

Huhuilen täällä muiden puolesta.
Tuntuu oudolta puhua jo joulusta, mutta onhan se joka vuosi tullut, joten miksei nytkin. Vielä siis ehtii ilmottautua Salaisen kirppisystävän joulukalenteriin!! Aikaa on perjantaihin 19.8. asti.
Mitä enemän väkeä sen hauskempi joulukuu, kurkkiessa muiden kirjoituksia.

Supernopeat

Muutama kortti ystävälle mukaan kahvihetken yhteydessä. Sormet musteessa ja kaikki hukassa. Ensimäinen kortti, jonka teksti hyppii silmille, tuli 3 vuotiaalle sankarille. Toinen pikkusiskolle, joka pitää kuulema kovasti keijuista ja enkeleistä.

Myyntikokeilu

Käsityölle ja eteenkin harrastusluontoiselle toiminnalle on hieman kimuranttia löytää myyntipaikkoja. Eikä kaikkea voi itsellään säilyttää. Nyt kuitenkin päätin kokeilla uutta tapaa. Minut ja koruni löytää nykyään siis taitomaasta.
Kuvienlatausongelman selvittyä sain laitettua muutamia tuotteita myyntiin. Ja kun saan tehtyä taas aikaa datailulle, niin laitan sinne lisääkin.
Nyt jatkan taas virkkausta, ompelua, väkerrystä ja vaikka mitä.

Materiaalimatka

Kiersin pitkästä aikaa noita hieman kauempana sijaitsevia kirppiksiä. Viisi liikettä tuli koluttua ja vaikka saalis oli vähäinen, niin iloa nämä tuovat jatkossa paljon. Nyt nimittäin kaikki löytöni olivat ns. materiaalilöytöjä joko käynnissä oleviin projekteihin tai ylipäänsä harrastuksiin.

Aivan ihanan värinen puuvilla - pellavainen pöytäliina.

Hurja läjä ommeltavia neppareita

Näistä leimasimista on iloa pitkään

Koeputket menevät hautomoon, koska juuri nyt ei ole hajuakaan mitä niille teen.

Näiden lisäki mukaan tuli muutama kravaatti ja pari kerrankin edullista puhelimen raatoa.
Viikonloppuna olin muutenkin toimelias. Kävin nimittäin poimimassa mustaherukoita varmoilta apajilta ja kotiin päästyäni leivoin niistä piiraan. Namskis, vaikka hieman kirpakkaa.

Marjapensaasta löytyi myös tällainen omituinen otus. Pienen hakemisen jälkeen se paljastui lehtipistiäisen toukaksi(E. dorpatica). Kaveri on karvoineen aivan jostain toisesta ulottuvuudesta!!

Lisko ja pari matoa

Tämä kirjoitus on teille, jotka olette pyytäneet kuvia ja sepustusta hoidokeistani.

Selvennettäköön: Olen allerginen kaikille karvaisille eläimille niiden erittämän eläinpölyn vuoksi, mutta onhan minunkin saatava suunnata hoivaviettini johonkin. Toki hoidokkini erittävät myös tuota pölyä, mutta vain nahanluonnin yhteydessä ja niin vähäisissä määrin, etten saa allergistareaktiota.
Eli luonani asustaa muutama matelija. Tarkalleen ottaen kaksi kuningasboaa ja yksi parta-agama. Kaikki ovat tulleet luokseni uroksina(huom. tulleet) jo aikaa sitten.

Kuningasboathan ovan vuorokausirytmiltään 12 tuntia jäljessä tai edellä. Miten tuon nyt haluaa käsittää. Ovat siis aktiivisimmillaan yöllä ja piiloutuvat päivällä. Meillä on kuitenkin iltaisin "yhteistä" aikaa.
Aikanaan minun oli tarkoitus hankkia vain yksi käärme, mutta tutun myyjän jallituksella tulikin kaksi. Toisaalta siinähän nuo kaksi menee missä yksikin. Silloin olivat niin suloisen pieniä, että mahtuivat yhteen käteen molemmat, mutta nykyään tuollaisen käsittelyn voi unohtaa.
Niiden elämän menoa ruokailuineen ja nahanluonteineen on kiehtovaa seurata. Ulkopuolisen silmin saattaa kuitenkin näyttää seuraavalta luupilta: nukkuu -> matelee -> syö -> sulattelee.  Enkä tuota kiistä, joskin kiinnostuneena lisäisin joukkoon paljon muitakin asioita.
Sanotaan, että pelko ja inho käärmeitä kohtaan johtuisi osakseen inhimillisten tunteiden tulkkausvaikeuksista. Voihan tuo olla tottakin. Harvemmin Konsta ja Victor nauravat tai hymyilevät, mutta kyllä ne haukottelevat. :)

Sitten on tapaus Jorma. Ja kyllä, se on partiksen nimi. Kaverin tullessa uuteen kotiin oli temmellys terraarion päästä päähän niin nykytanssin näköistä koikkelehdintaa, joten Uotisen mukaan nimensä sai.
Tämä on sentään valveilla kanssani samaan aikaan, joten pääsen seurailemaan toilailuja useammin. Lisko on uteliasta tyyppiä ja katseleekin usein, kun askartelen/liikuskelen terran edessä.
Mainitsinhan jo, että nämä eläimet olivat pääsääntöisesti poikia. No Jorma teki poikkeuksen, kun yhden muuton yhteydessä ryhtyikin munintahommiin. Eipä tienneet eläinkaupan tädit tarkalleen mitä myivät. En lähtenyt kuitenkaan vaihtamaan nimeä, koska eihän sitä tiedä, vaikka tuollaisen muutoken myötä iskisi identiteettikriisi. :D

Näitä minä siis hoidan parhaimpani mukaan. Tyttö nimeltä Jorma ja kaksi pötköä.

Kylpy ei ole alkuun se lempijuttu, mutta hetken päästä kuuluu loiske.

*Kliks* ja näät paremmin mitä tapahtuu.

Messuhulinaa

Billnäs kutsui minua ja muutamaa muuta viime lauantaina kädentaito 2011-messujen muodossa. Aiemmin mainitsinkin saaneeni koruja sinne myyntiin ikään kuin "siipien suojassa". Oli siis aika käydä tarkastamassa tapahtuma ja kysellä samalla ensimäisen päivän myyntivilkkaudesta.

Väkeä tuntui olevan hyvin liikkeellä autojen paljoudesta päätellen ja myöhemmin saamani tiedon mukaan käviöitä oli ollut n. 5000. Lähdin itse sillä mielentilalla liikkeelle, että haen ennemin virikkeitä hautomoon kuin ostoksia kassin pohjalle. Kaikenlaiset käsityötekniikat ja tuotteen olivat hyvin esillä taonnasta kirjallisuuteen. Kaikkein eniten tuntui olevan koruja ja asusteita. Olisin kaivannut ehkä kattavampaa tarjontaa tuotteista kodin sisustukseen, mutta ehkä tämä toteutuu joillain muilla messuilla. Kokopäivän vietimme ihastellen ja hypistellen käsitöitä. Päälimäisenä jäi mieleen nukketaiteilija Tuija Leinosen työt ja eteenkin Universot. Ne olivat suloisia, persoonallisia ja niitä katsellessa tuli todella hyvälle tuulelle.

Universokatras

Kuten sainoin, etten lähtenyt varsinaisesti ostoksille, mutta toki sitä aina jotain pientä löytyy. Ihastuin suuresti tuohiseen sormukseen ja puunapit olivat juuri se jokin, mitä eräs hautomon tekele kaipasi alkaakseen. Tietysti kaikilta kiinnostavilta taitajilta napattiin käyntikortit mukaan ja niitä tulikin hyvä läjä.

Oma korumyyntini ylitti odotukseni. Sain positiivista palautetta, josta olen kovin iloinen. Juteltiin myös tekijän tärkeydestä myyntihetkessä tämän kaltaisessa tapahtumassa. Otan mielellään vastaan risuja ja ruusuja ja toki myös vinkkejä; olinhan nyt mukana untuvikkona. Ehkäpä toisella kertaa työ ei haittaa harrastusta ja pääsisin itse pelipaikalle kertomaan koruista ja vastailemaan kysymyksiin.

Paluumatkalla piipahdettiin vielä Fiskarsissa, mutta sieltä ei löydetty muuta, kuin kauniita maisemia kotiin tuomisiksi.

Ideoita räystäiden alta

Kävelyllä kaupungilla nenä kohti taivasta ja katse kiinnittyneenä talojen seiniin, ikkunoihin ja oviin.
Siis inspiraatio kuvia ottamassa niin sisällä kuin ulkonakin.