Kohta minäkin veivaan

Olen jo pitkään(miltei siitä asti, kun hurahdin askarteluun) haaveillut omasta stanssauslaitteesta. Tuo haave naurattaa hieman, koska kyseessähän on vain omanlaisensa prässi, joka tarvitsee toimiakseen stansseja/leikkureita. Toisaalta silloin, kun leikkelen erimuotoisia koristuksia perinteisillä saksilla, niin ei naurata lainkaan. Ympyrä on harvoin ympyrä ja pikkutarkkaa pitsireunaa leikatessa menee lähinnä hermo ja lopputuloskin on sen mukainen.
Nyt yksi hautomon haaveista toteutuu. Tovi sitten törmäsin myynti-ilmoitukseen kyseisestä laitteesta, jota en vain voinut sivuuttaa. Laite kaikilla herkuilla, mutta toki mieleisiä leikkureita on hommattava sitten ajan kanssa. Innoissani odotan tilaamaani Cuttlebug -stanssauslaitetta. Katsotaan myöhemmin miten yhteiselo vempeleen kanssa lähtee käyntiin. Tältä näyttää luokseni tuleva uljas vempele.

Kirjakortti on toistaiseksi väsätty ilman veivailua, vaikka muoto Party! -tagiin onkin napattu stanssista.
Se miksi puhun veivailusta liittyy laitteen käyttötapaan. Kyljessä on kampi(pilkistää kuvassa), josta leikatessa veivataan niin, että paperit mankeloituvat laitteen lävitse. (Homma noin lyhykäisyydessään.)
Paperit taisivat olla hukassa korttia tehdessä. Taustapaperiksi nimittäin valikoitui ensimäiseksi käteen osunut kaavaarkin pala. Toisaalta sehän passaa aika kivasti kortin teemaan. Kiinnitys on tavallisuudesta poiketen magneetin avulla napin takana.