Valkoista keramiikkaa

On syöty hyvin ja rentouduttu laiskotteluun asti. Kohta koittaa uusi vuosi ja tulossa on kaikenlaista jännää. Kelaan kuitenkin hieman aikaa taaksepäin ja näytän niitä keramiikkapajan tuotoksiani, jotka jäivät odottelemaan aikaansa. Sanomattakin taitaa olla selvää, että nämä menivät joulupukin pussiin ja siksi niitä ei julkaistu aiemmin. Kävikö teillä tuo iloinen ja hassu ukko? Meillä kävi, kahdesti. :)

Olemme erään sukulaiseni kanssa jutelleet siitä, kuinka meitä hatuttaa kahviastiastoissa eräs ongelma. Nekkoja on aina vain yksi, vaikka (ainakin meidän pöydissä) kahvin sekaan tarjottavia litkuja on sekä maito että kerma. Tuolloin yleensä toinen laitetaan astiastoon kuuluvaan nekkaan ja toinen on sitten jossain. Välillä se "sivullisen osaan" jäänyt litku, joka usein on maito, on vain härskisti omassa purkissaan ja mahdollisesti jääkaapin uumenissa. Ottakoon sieltä ken tahtoo.
Eihän tällainen nyt ole etiketin mukaista lainkaan saati sitten hyvää kestitystä. Kuulostaa siltä, että noudattaisimme tarkasti jotain tiettyä kahviprotokollaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Jokaisen esteetikon silmään varmasti ottaa, jos nekat ovat eriparia tai sitten saatan tehdä härskin yleistyksen. Oli miten oli.

Ongelma ratkesi, kun päästin ajatuksen taas lentoon. Olkoot tölkeissään sitten molemmat.

Ilman kommelluksia ei tämäkään keramiikkatyö mennyt ja probleema tuli taas lasituksen kanssa. Tein siis kaksi settiä, joista toisen lasitin mustalla. Jotain mystistä tapahtui mustan lasitteen kanssa ja sen enempää selittelemättä ne päätyivät hyllyn päälle koristeiksi. Virheistään oppii ja jos omaa yhtä itsepäisen luonteen, kuin minulla ei anna periksi. Siis kunhan keramiikkapajan ovet taas alkuvuodesta aukeavat, niin pääsen kokeilemaan tölkkejäni uudelleen.

Tölkit eivät suinkaan olleet ainoita keramiikkaesineitä, jotka tänä jouluna vaihtoivat omistajaa. Sain nimittäin lahjaksi muutaman "pahvimukin". Taidan pitää tuikitavallisista muodoista ja veikeistä ideoista, koska minusta ne ovat aivan ihanat! Ja koska ne ovat hieman rutussa, saa kupeista hyvän otteen. Kiitos!!

Ai niin... Eihän valkoinen keramiikka tai senkoomin nekat olleet täysin tässäkään. Ostin nimittäin itselleni joululahjaksi vihdoin ja viimein Newtonin. Tätä nekkaa olen toivonut jo kauan. Herättäköön se hämmennystä kahvipöydässä siihen asti, kunnes tölkkien uusi tuotanto on valmis.