lauantai 8. tammikuuta 2011

Niin kauhee on maa...

Kamera mukaan ja kävelylle tarkoituksena ottaa ihan itseni iloksi kauniita kuvia luonnosta. Jo puolen tunnin jälkeen totesin, että tämä ei olisi mikään mukava reippailu hetki, vaan olo oli kovinkin tukala rämpiessäni lumessa. Oliko vika sitten sään, lumen, kameran vai oman mielialani, kun en ysinkertaisesti löytänyt mitään kaunista.
No muutama kuva oli kuitenkin ihan julkaisukelpoinen


Hevosenkengän otin kyllä mukaani ihan tarkoituksella, koska tällainen asetelma on jo hetken ollut mielessäni.

Tuo puun halkeillut kaarna oli jännin asia, jonka näin reissullani. Ei varsinaisesti käyttökelpoinen tällähetkellä mihinkään, mutta laitetaan hautomoon, niin ehkä jossain vaiheessa tuo on innoittajani.
Oloani oli kevennettävä edes vähän tuon parin tunnin kahlaamisen jälkeen. Onneksi olin saapunut paikkaan, jossa kirpputorin kutsuva sisäänkäynti huuteli suuntaani. Oliko tämä sattumaa vai ailitajuisesti valittu reitti?
Tosiaan olo keveni ja kirppari pelasti minut luonnon kauheuksilta. Mukaan lähti pussillinen jonkunlaisia riipuksen osia.

Nämä menevät kaarnan mukana hautomoon, kunnes keksin niille käyttöä.

2 kommenttia:

  1. Ihania ötökkä-riipuksia. Olis kyllä lähteneet minunkin mukaani, jos olisin ollut paikalla :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...