Värejä, värejä, värejä; niitä kaipaan aina näin talvella.
Kuulun niihin henkilöihin, joiden on hyvin vaikea vastata kysymykseen "Mikä on lempivärisi?". En vain kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen kauniita värejä ja sävyjä, koska pidän niistä kaikista. Yleensä vastaukseni tähän kysymykseen on murretut- ja maanläheisetvärit, mutten kuitenkaan "sorsi" muita, joita harvemmin tulee käytettyä(esim. pastellit). Tietysti aina ratkaisevaa se missä väriä käytetään.
Jotkut maksavat huimat summat värianalyyseistä.. Onko niistä mitään käytännön hyötyä? Eikö jokainen osaa laittaa niitä värejä päälleen, joista pitää? Kun ihminen on tyytyväinen esimerkiksi asuvalintaansa ja sen väreihin, niin se kyllä pukee enemmän, kuin pelkkä väri, jossa kokee olonsa epämukavaksi. Fiilikset siis näkyvät päällepäin.
Se mistä tämä hurja värien ihmettely sai alkunsa tulee langoista. Sain muutama päivä sitten huisin monta Finlaysonin ruusulankarullaa. Ihania sävyjä, niin kirkkaita ja herkullisia(kuva yllä). Myös vanhat tapettikansiot löysivat uuden kodin meiltä. Niiden malleissa ihastelin sävyjen harmoniaa. Itse kuvat ovat sellaisia, joita en isolle alalle laittaisi lainkaan, mutta värit toimivat yhdessä ja kuvista voisi saada mainioita pieniä sisustustauluja. Ehkäpä tämä asia menee hautomon hommiksi ja toteutuu sieltä aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti