Löytöjä turhautumisesta huolimatta

Olen potenut viimeaikoina suurta turhautumista kirpputoreilla. Vika ei ole tavaran määrässä, laadussa eikä oikeastaan hinnassakaan. Jostain syystä olen kai tullut kronkeliksi. Löydöistä tuntuu puuttuvan se tietty ainutlaatuisuuden tuntu.
En tiedä saako selityksestäni mitään tolkkua, mutta toivon jonkun ymmärtävän. Itse taidan ymmärtää sen, että on pidettävä paussi. Annettava ajan kulua tai käytävä jossain aivan muualla.
Kirjataan kuitenkin ylös niitä löytöjä, joita olen kaikesta huolimatta tehnyt.

Pienet kahvikupit ovat alkaneet kiehtoa minua entistä enemmän. Olen huomannut, että moni myyjä tuo kuppeja myyntiin koko kuuden sarjana tai vähintään pareittain. Yritän siis aina hamuilla niiden yksittäisten kuppien perään ja toisinaan onnistun.
Olen aiemmin löytänyt kellonrannekkeen ja nyt löytyi toinen(eivät onneksi ole samanlaiset). Vielä kaipaan siis kellotaulua, jotta nahkaranneke pääsee käyttöön.

Takkien mallit olivat niin klassisen kauniita ja hinta niin huokea, että olihan kaava-arkki napattava mukaan. Nyt pitää vain toivoa, että suuremman takin suurin koko olisi sopiva itselleni, koska muuten tehdään vain hieman enemän töitä takin eteen.

SA-Kaupan myynnistä lähdin hakemaan nahkahanskoja, maihareita ja pyykkipusseja. Niitä ei löytynyt, vaan tulin kotiin lääkintälaukun, metallirasian ja tikkausneulojen kanssa.
Yläkuvan kengät eivät tosin löytyneet puolustusvoimilta vaan pelastusarmeijalta. Kävi tuuri pyörähtäessäni liikkeessä, sillä heillä oli menossa kenkien ale (-80%).
Varpaat ja sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun tuossa liikkeessä olen vieraillut. Kuitenkin vasta nyt huomasin, että heillä on myös alakerta. Ihan piti pudistaa päätään, kuinka pöhkö sitä onkaan viipottaessa kaupasta toiseen. Alakerta oli täytetty huonekaluilla, kirjoilla, harrastetavaralla ja astioilla. Eli juuri niillä, mitä itse kirppareilla katselen. Tottahan sieltä löytyikin muutamia juttuja askartelijan mukaan. Hattuun ihastuin, vaikka siinä olikin muutama purkaantuma. Ehkä nauha satiinia ja nahkaa saa sen jälleen kuosiin.

 Myös nämä pikkuruiset napit ja kukat pomppasivat ostoskoriini vastustelematta. Lusikka tuli mukaan ainoastaan hehkuvien väriensä puolesta. Mihinkään en sitä tarvitse, mutta eiköhän se paikkansa jostain löydä.

Loosimyyntikirpparilta löytyi hieman musiikkia ja pari opusta. Lontoo on paikka, jonne jonain päivänä tahdon ehdottomasti mennä. Tämä teos on painettu 1984, joten sen perusteella en ryhdy reissuohjelmaa suunnittella.
"Rubikin kuution uusi maailma" vuodelta 1982 lähti kotiin ihan viihdearvonsa vuoksi. Aikanaan se on maksanut 19,50mk ja nyt 0,50€. Jos olisin ostanut kirjan sen varsinaiseen hintaan, niin olisi hatuttanut. Nyt ei niinkään, vaikka lehdiltä ei löydykään juuri muita vinkkejä, kuin kuution käyttöä noppana. Meillä kuutio pyörii ja viihdyttää ihan hyvin sen varsinaisessa tarkoituksessaan.
Kirjan alkulehdiltä löytyi hauska kohta: "Jos sinulla on parannusehdotuksia tämän kirjan pelimuunnelmiin tai omia Rubik-ideoita, joista haluaisit keskustella, voit ottaa yhteyden kustantajaan."