Vinttikin voi olla kaunis

Olen nauttinut täysin siemauksin lomastani ja tehnyt juuri niitä asioita, joita ei normaalisti ehdi. Viimeiset kaksi päivää olen käytännössä asunut varastoissa pahvilaatikoiden keskellä. Nyt rupeama on valmis ja alaselkä huutaa hunajaa, mutta onneksi pääsee saunaan.
Itseäni aina kiinnostaa mitä ja miten muut ihmiset tavaroitaan varastoivat ja sen vuoksi tämänkin tekstin kirjoitan. Myynnissähän on kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä, mutta minusta tuntuu hieman turhalta satsata suurta rahasummaa niihin, kun vähemmällikin pärjää(vaikka varastoitavaa onkin paljon). Ainut asia jota kaipaisin meidän varastoihin on hyllykkö.

Joku saattaa ihmetellä miksi puhun varastoista. Selvennettäköön, että meillä on sekä kellari että vintti.
Kellari on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa, kuin keskiverto kerrostalon häkkivarasto. Päätin aloittaa urakkani sieltä, koska halusin päästä ovesta sisään ja ko. päivänä paistoi aurinko, joten vintti olisi kuin sauna. Pääsääntöisestihän tuo pikku koppi on täynnä niitä huonekaluja, joihin en tahdo kosteusvaurioita. Toki sieltä löytyy muutakin rompetta ja vain harvoihin on koskettu muuton jälkeen. Pääsin siis testaamaan hermojani tilan ahtaudessa ja tetristaitojani tavaran suhteen. Reilu viisi tuntia myöhemmin olin saanut kellarin siihen pisteeseen, että tiesin mistä mitäkin löytyy ja olin plokannut useampia juttuja kirpparille vietäväksi. Tavaroiden keskelläkin oli tilaa tanssia vaikka valssia. Ei sitä tilaa nyt hurjasti ole, mutta uskallan väittää, että linnanjuhlien tanssilattialla on vähemmän tilaa paria kohden. Siksi itsenäisyyspäivän tanssiat näyttävätkin enemän viluisilta ampiaisilta, kuin tanssimisesta nauttivilta ihmisiltä.

Tikkaat ja patjan raato lähti vielä muualle.

Seuraavana aamuna singahdinkin vinttiin. Talossamme on vain kahdeksan huoneistoa ja koko avoin vintti on jaettu suht tasaisesti kunkin huoneiston kesken varastotiloihin. Kooltaan meidän komero on huikea, mutta vino katto ottaa toki oman veronsa.
 
Alku kesästä meidän taloon tehtiin kattoremppa. Olin siirtänyt kamat kahteen isoon kekoon pressujen alle. Pressut pois, lattian lakaisu ja syvä huokaus. Pölyä oli harjauksen jäljiltä niin paljon ilmassa, että huokaukseni urakalle muuttui nopeasti köhinäksi. Parempi antaa irtopölyn laskeutua ja ryhtyä vasta tovin päästä tosi toimiin.
"Tuonne keittiötarpeet, tuonne arkistoitavat, tuonne..." huomasin juttelevani ajatuksia ääneen ja viittilöiväni siihen malliin, että ohjeistaisin työväkeä(itseäni). Kaipa se selkeytti suunnitelmia, koska pian olivat tavarat paikoillaan. Keskelle vinttikomeroa jäi muutaman pahvilaatikon kokoinen torni, joka huusi: "Avaa, katso ja järjestä". Niiden pahvilaatikoiden sisältähän löytyi juuri sellaisia tavaroita, joita luulin hävittäneeni tai myyneeni kirpparilla. Muutamat joutivat suoraan kirppari laatikkoon, mutta muutamien kohdalla sydän pomppasi huojentuneena löytymisestä. Jess!!!

Esimerkiksi tätä hattua olen etsiskellyt pitkään!

Siinä siivoillessa ja tavaroita ihastellessani huomasin hieman sisustavanikin. Viime talvelta muistan kuinka kylmä betonilattia olikaan, joten levitin maton tyhjälle tilalle. Sisällä asunnomme on aika vähän säilytystilaa, joten osa tavaroista on vintissä ja niitä tulee sieltä haettua tarvittaessa. Laitoin sellaiset esille, jotta helposti löytäisin. Muutamia tavaroita en vain halunnut piilottaa takaisin laatikoihin, joten laitoin ne esille. Nyt vintissäkin olisi mukava käydä eikä olo olisi tuskastunut. Ei enää ivallissia "Happy Hunting" mietteitä.
Kyllä vinttikin voi olla viihtyisä ja kaunis.