Jo vuodesta 2005 alken asukkaat ovat koonneet tarpeettomat tavaransa pihoilleen ja myyneet eteenpäin. Toisilla pihoilla myyntipöytien lisäksi on eläväämusiikkia ja jotkut myyvät leivonnaisia ja kahvia. Jotkut asukkaat päästävät uteliaimmat markkinavieraat kurkkimaan ihan kotiin asti. Tapahtuma on paisunut vuosivuodelta ja vetää ostajia hyvin paikalle lähikunnistakin. Ja vaikka mitään ostettavaa ei löytyisikään, niin päiväkävely ihanilla pihoilla(joihin normaalisti ei ole asiaa ulkopuolisilla) on sen arvoista. Seuraavalla kerralla otan kyllä askelmittarin mukaan. :D
Lähdin avoiminmielin kurkkimaan ja etsimään aarteita. Korvantakana oli toive vihreistä korkokengistä ja auringonpaisteesta. Toisen sain eikä toinenkaan toive ollut kovin kaukana. Kokonaiset kymmenen euroa sain kulutettua ja jos olisin ollut autolla liikenteessä olisi mennyt kaksikymppiä. Onneksi tarakalla on hankala kuljettaa lipastoa, eikä se olisi kotiikaan mahtunut. Nämä pienemmät ostokset kuljetin kotiin omina aarteinani.
Kuvasta uupuu vielä Englantilainen vihreä tunika, joka istui kuin valettu. Taka-alalla oleva pienempi laukku on "taitettava"; se suurenee matkakokoiseksi kassiksi. Se oli ensimäinen ostokseni ja osoittautui hyvinkin tarpeelliseksi. Jos minä saan näin paljon uusia juttuja, niin pitäähän kotiinkin viedä jotain. Hauskaa siis, että miltei viimeiseltä pihalta löytyi tuo Pyraminx. Se ei ole Rubic, mutta se on vanha, aito, toimiva ja ennen kaikkea hauska.
Siinä kävellessä ja katsellessa tulee helposti nälkä. Eräältä pihalta leijui niin herkullinen grillimakkaran tuoksu, etten voinut vastustaa kiusausta. (Näin jälkikäteen harmittaa, ettei minulla ollut kameraa mukana; yritän siis kuvailla tarkkaan.) Makkaraa oli myymässä veljekset ikää ehkä n. 5 ja 8 vuotta. Toinen heistä nipin napin ylsi grillille. Grillin edessä oli suuri punainen mainoskyltti, jossa luki "REHELLISTÄ MAKKARAA". Olihan sitä pakko ostaa!
Kävin poikien kanssa seuraavan keskustelun:
Minä: Tahtoisin ostaa yhden makkaran.
Vanhempi Poika: Kuinkas kärventynyttä sää tahot?(Kysymys esitettiin selvästi, reippaasti ja niin kuuluvalla äänellä, ettei epäselvyyksiä voinut syntyä.)
Minä: Reunimmainen passaa hyvin.
Vanhempi Poika: Se olis kaks euroa, kiitos!
Tämän sanottuaan hän ojensi makkaran veljelleen, jonka edessä matalalla pöydällä oli sinapit, ketsupit ja muut tykötarpeet.
Nuorempi Poika kysyi yhtä kuuluvasti: Mitäs muuta tähä sekotetaan?
Minä nauruani pidätellen: Laita kaik vaan.
Nuorempi Poika: Selvä! Ole hyvää ja nautiha! Nuorempi pojista kumarsi ja pokkasi vielä asiakaspalvelunsa päätteeksi.
Niin minä tein ja hyvältä maistuikin!! Peukut pystyyn hyville kauppamiehille!
Ihanat makkaramiehet. :) Harmi etten mä törmännyt heihin lainkaan.
VastaaPoistaAskelmittarista tuli mieleen, että me kierrettiin 3h 3min, keskivauhti oli 2.2km tunnissa ja matkaa kertyi 6.2km. Mulla on puhelimessa Sports tracker päällä. :) Kyllä siinä on makkran oikeitettu syömään. ;)
Niin ja piti vielä sanoa, että sisko oli yksi heistä joka päästi kotiinsa sisään. Ei kuitenkaan ihan pelkästä uteliaisuudesta saanut käydä vaan heillä oli samalla asuntoesittely. :) Paljon oli käynyt porukkaa, toivottavasti ostajakin löytyy.
Poista