Origami kortti

Älkää kysykö mistä, mutta jostain tuli into väsätä origameja. Eteenkin perhoset olivat nyt taittelun alla ja kun kerran innostuin, niin taittelin sitten muutaman. Kun varsinaiset origamit olivat valmiit, niin olihan ne pakko johonkin laittaa. Eli korttihan siitä syntyi.

Paperina perhosiin käytin vanhaa kirjekkuorta. Toimi oikein mainiosti, koska oli miltei yhtä ohutta kuin silkkipaperi. Isot perhoset kulkevat nimellä Alexander Swallowtail Butterfly ja niiden ohjeen löysin täältä.
Nauha on kaappieni pohjalta ja muutamaa leimasinta apuna käyttäen tuli kortista jälleen ihan "minun"-näköinen(jos niin voi väittää). Mitäköhän keksin seuraavaksi taittelun aiheeksi...

p*skarteluhaaste #75

Tulipa oiva p*skishaaste liittyen huopaan/huovutukseen. Minulla, kun sattui olemaan tekemisen puute ja yksi neulahuovutettu sydän vailla paikkaa. Näin jälkikäteen ajateltuna korttin olisi voinut tehdä vielä jotain, mutta siinä räpellyksen huumassa en ehtinyt ajatella mitä.

Suuri kiitos ja pieni arvonta

Uusi vuosi bloggailun parissa on lähtenyt jo hyvään vauhtiin. Näin tuoreena bloggaajana on paljon opittavaa, koettavaa ja kaikkea ihanaa, uutta ja ihmeellistä nähtävää.
Tätä touhua aloittaessa mielessäni kävi aatos, että mitä tästäkin mahtaa tulla. En lainkaan ollut valmistautunut siihen, että joku ihan oikeasti kävisi juttujani lukemassa. Ajattelin kai, että saan monta vuotta porskuttaa eteenpäin kahdella käyntikerralla viikkoa kohden ja ehkä yhdellä enemmän tai vähemmän aktiivisella lukijalla. Toisin on käynyt ja mukavaa niin. Saattaa olla, että moni voisi vähätellä noita kurkkauslukemia, jos lähtee vertailemaan muiden blogeja. Olen kuitenkin muutaman hassun kuukauden aikana ylittänyt omat odotukseni ja iloinen sivuillani tapahtuvasta liikenteestä. On huomioitava myös omat lähtökohtani siihen, että blogini avulla saan hieman potkittua itseäni persuksille ylläpitääkseni aktiivisuutta käsitöihin.

Tässä iloisuuden ja ihmetyksen puuskassa päätänkin järjestää arvonnan. Toimikoon se pienenä kiitoksena näin alkuun päästyäni. Arvonnan ohjeistuksena toimii muistakin blogiarvonnoista tutut säännöt pienellä poikkeuksella.

• Yksi arpa tulee kommentista tähän viestiin. Ilmoita siinä samassa montako arpaa olet lunastanut.
• Toinen arpa liittymisestä lukijaksi.
• Halutessaan arvontaani saa "mainostaa" omassa blogissaan, mutta se ei tuo arpaa. Kokeiluna nostaa lukijamäärä tuhanteen ihan hissun kissun. [(Tässä siis se poikkeus) ja rautalanka]

Arvonta päättyy, kun tuo tonnin kurkkaus tulee täyteen.
Ja sitten palkinto: Se olkoon nuo suloiset "hertta" -korvikset, joista pieni hetki sitten jo kirjoitinkin.
Suuri kiitos siis kaikille aikaisemmin vierailleille ja lukijoille kuin tulevillekin.

Onnea arvontaan!!

Suloiset sähäkät sävyt

Värejä, värejä, värejä; niitä kaipaan aina näin talvella.
Kuulun niihin henkilöihin, joiden on hyvin vaikea vastata kysymykseen "Mikä on lempivärisi?". En vain kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen kauniita värejä ja sävyjä, koska pidän niistä kaikista.  Yleensä vastaukseni tähän kysymykseen on murretut- ja maanläheisetvärit, mutten kuitenkaan "sorsi" muita, joita harvemmin tulee käytettyä(esim. pastellit). Tietysti aina ratkaisevaa se missä väriä käytetään.
Jotkut maksavat huimat summat värianalyyseistä.. Onko niistä mitään käytännön hyötyä? Eikö jokainen osaa laittaa niitä värejä päälleen, joista pitää? Kun ihminen on tyytyväinen esimerkiksi asuvalintaansa ja sen väreihin, niin se kyllä pukee enemmän, kuin pelkkä väri, jossa kokee olonsa epämukavaksi. Fiilikset siis näkyvät päällepäin.

Se mistä tämä hurja värien ihmettely sai alkunsa tulee langoista. Sain muutama päivä sitten huisin monta Finlaysonin ruusulankarullaa. Ihania sävyjä, niin kirkkaita ja herkullisia(kuva yllä). Myös vanhat tapettikansiot löysivat uuden kodin meiltä. Niiden malleissa ihastelin sävyjen harmoniaa. Itse kuvat ovat sellaisia, joita en isolle alalle laittaisi lainkaan, mutta värit toimivat yhdessä ja kuvista voisi saada mainioita pieniä sisustustauluja. Ehkäpä tämä asia menee hautomon hommiksi ja toteutuu sieltä aikanaan.

P*skarteluhaaste #74

Valokuva oli tuon haasteen #74 aiheena ja tämä sai minut kaivelemaan kuva-albumeita.
Mitään ei löydy...mitään sopivaa ei löydy... Osaanko edes kuvata!!?? Koko loppu viikko meni siinä pläräillessä ja ihmetellessä, mutta viimein tärppäsi.

Tein kortin vanhasta valokuvasta. Oikeastaan minulla ei ollut mahdollisuutta teetää valokuvaa korttiin, joten otin kuvasta valokopion. En raaskinut leikellä/liimata alkuperäistä. Hieman pitsiä, kukkaa, kuivattua appelsiinia ja tapettia olivat raakaaineeni korttiin. Koska kuva ei ole varsinainen valokuva, niin en tällä kortilla osallistu haasteeseen. En tiennyt varmaksi olisiko kopiointini ollut sallittua.

Virallinen haasteeseen osallistuva tuotos tuli tarpeeseen. Olen tarvinnut kirjanmerkkiä ja nyt löysin sopivan kuvan siihen, joten laitoin hihat heilumaan. Merkki on hyvin yksinkertainen, joten kuva pääsee puhumaan puolestaan. Kuvaa käännellessä ja sommitellessa pyöri mielessäni lause "Tässä kohtaa tuli uni..." ja jotenkin se näkyykin lopputuloksessa.

Tämä työ siis osallistuu haasteeseen.

Siinä samalla, kun niitä kuvia kävin läpi, osui silmiini lehtileike. Mainoksesta leikattu kuva sai inspiraationi heräämään. Kun kerran askartelutavarat olivat valmiina levällään lattialla, niin mikäs minua on estämään luovan hulluuden toteutusta.

Pieni koru piristää päivää

Minullahan noita koruja riittää varmaan yksi vuoden jokaiselle päivälle. Taas tuli yhdet korvikset tehtyä. Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt niitä itselleni, vaan tilauksesta. Saattaa kuitenkin olla, että jonakin päivänä heiluu omissa korvissanikin pikkuruiset sydämet. Tuli niistä niin suloiset.

Halki, poikki ja pinoon Kaapissa

Nyt se uurastus on vihdoin loppu. Kauan siinä vierähtikin, kun etsin järjestelyssä käytettäviä laatikoita mahdollisiman edullisesti. Kaapin siivous pudjettini oli 0€ ja yllätys yllätys se ylittyi, mutta vain 3,94€:lla :).
Kaikki jo olemassa olevat säilytysratkaisut puntaroin läpi ja osaa käytinkin ottaen kuitenkin huomioon muut tavarat. Esim. Jos otan sukkalaatikon käyttööni niin minne sukat menevät.

Valkoiset laatikot tulivat lahjoituksena. Niitä sainkin niin paljon, että leikkelin niistä pienemmät laatikot noihin kangaslokerikkoihin. Toinen musta kangaslokerikko olikin jo käytössäni, mutta vaihdoin toisen mustaan muualta, jotta edes tämä kaapin yleisilme olisi yhtenevä ja siisti. Pikkulaatikot söivät pudjettini, koska niihin piti kestävyyden vuoksi hommata kontaktimuovia ja vetimiin haaraniittejä. Vanha ja risainen nahkatakki luovutti minulle palasen, joista leikkelin varsinaiset vetimet.

Metallinen laatikosto minulla jo olikin ja se kätki sisäänsä kaikki nuo ruskeat laatikot. Hieman uudelleen sijoittamista, niin siitäkin saatiin selkeän näköinen kokonaisuus. Laatikoston päälle sahasin levyn nikkarointi projektien jääneistä materiaaleista. Näin sain myös ylimäisen laatikon käyttöön, kun vihreän lokerikko nousi siitä ylös.

Ihan kelpo kokonaisuus ja kaikki tavarat ovat saaneet oman paikkansa. Katsotaan kuinka kauan pysyy tällaisena tai milloin huomaan, ettei tila riitä. Onneksi noita valkoisia laatikoita jäi vielä rutkasti.
Kaappi ennen kasvojen kohotusta.
Ja pienen remontin jälkeen:

Joku saattaisi olla sitä mieltä, että mitä haittaa on sotkuisesta kaapista. On kuitenkin todettava, että kyllä on helppo ottaa tarvitsemansa, kun kaikki on järjestyksessä!

Kuppi kahvia kiitos!

Tuossa aiemmin katsastelin blogissa saltunraitti hänen kaunista kahvipannua/perkolaattoria. Siitä tuli ajatus näyttää myös meidän pulputuspannu.

Koska olen niin kovasti tuon vanhan tavaran perään on tämäkin iältään n. 40-60 vuotta. Kovin pieniä annoksia ei tuolla kannata keittää ja itse keittokin vie n. 15-25min. Nopean aamurutiinin saavuttamiseksi meillä on myös tavallinen kahvinkeitin, mutta tämä vanha rouva on käytössä ns.spesiaali tilanteissa.
Tuokäyttämäni Wanhanajan kahvi on mielestäni todella pehmeän ja hyvän makuista. Turun kauppahalli on tänään saamieni tietojen mukaan ainoa paikka Suomessa, josta tuota saa.

Tunnustus: Siivous innostaa ja lannistaa

Jep, näin se on!
Kaikki jouluvermeet ovat vielä paikoillaan ja eteenkin olohuoneen lattia on hieman epäjärjestyksessä (lue: askarteluvälineet levällään, kuin jokisen makkaravoileivät). Oikein mitään ei voi tehdä ennen, kuin saan käsityö ja askartelu kaappini kuosiin.
Hyvä alku minulla jo oli, kun hommasin samanlaisia pikkuisia laatikoita kaikkia tarpeita varten. Varsinainen aloitus tekee kuitenkin tiukkaa. Pitäisi kai räjäyttää koko kaapin sisältö ensin lattialle ja alkaa vasta sen jälkeen raakkaamaan tavaraa paikoilleen.

Ihan kateeksi käy, kun katselee blogeissa kuvia toisten työtiloista. Voi kumpa minullakin...edes joskus... olisi oma soppini, jossa kaikki olisi käden ulottuvilla eikä mitään tarvitsisi varsinaisesti kerätä pois heti käytön jälkeen. Ihan pienikin riittäisi. Ja jos kaaos alkaisi häiritä sellaisena päivänä, jolloin ei innosta siivous, niin oven voisi aina laittaa kiinni. Haaveisiinhan tämä ajatukseni vie.

Nyt haaveista todellisuuteen! Onhan tuohon urakkaan pakko ryhtyä ennemmin tai myöhemmin. Kuva olkoon motivaattorini, koska tuossa kaappi näyttää vielä kaameammalta mitä luonnossa. Eli: Hihat ylös, härkää sarvista ja muutaman voimasanan siivittämänä hommiin.
Toivottavasti järjestys pysyy edes hetken, kun minun tuskaillessa oli E väsännyt etiketitkin.
Lupaan myös, että seuraava blogitekstini sisältää kuvan siistitystä kaapista!

Niin kauhee on maa...

Kamera mukaan ja kävelylle tarkoituksena ottaa ihan itseni iloksi kauniita kuvia luonnosta. Jo puolen tunnin jälkeen totesin, että tämä ei olisi mikään mukava reippailu hetki, vaan olo oli kovinkin tukala rämpiessäni lumessa. Oliko vika sitten sään, lumen, kameran vai oman mielialani, kun en ysinkertaisesti löytänyt mitään kaunista.
No muutama kuva oli kuitenkin ihan julkaisukelpoinen

Hevosenkengän otin kyllä mukaani ihan tarkoituksella, koska tällainen asetelma on jo hetken ollut mielessäni.

Tuo puun halkeillut kaarna oli jännin asia, jonka näin reissullani. Ei varsinaisesti käyttökelpoinen tällähetkellä mihinkään, mutta laitetaan hautomoon, niin ehkä jossain vaiheessa tuo on innoittajani.
Oloani oli kevennettävä edes vähän tuon parin tunnin kahlaamisen jälkeen. Onneksi olin saapunut paikkaan, jossa kirpputorin kutsuva sisäänkäynti huuteli suuntaani. Oliko tämä sattumaa vai ailitajuisesti valittu reitti?
Tosiaan olo keveni ja kirppari pelasti minut luonnon kauheuksilta. Mukaan lähti pussillinen jonkunlaisia riipuksen osia.

Nämä menevät kaarnan mukana hautomoon, kunnes keksin niille käyttöä.

Luuripussi

Sain vimman tänään tehdä jotain pientä piperrystä. Hetken mietin mitä tuo olisi, mutta kankaita/tilkkuja plärätessä se selveni. Itselleni joululahjaksi ostamani kännykkä kaipasi pussukan.
Olen nimittäin viimeiset monta vuotta (=kolme kännykkää) ollut vahvasti simpukkamallin käyttäjä ja tästä syystä näppäinlukon päälle laittaminen ei tule automaattisesti lihasmuistista. Ainakin toivon, että pussukka estää suurimman osan kassipuheluista.

Kankaan olen saanut muiden tilkkujen mukana eräältä kaappejaan siinneelta ystävälliseltä ihmiseltä ja nauha, solki ja sirkat ovat koottu kaappieni pohjalta. Koska puhelin kulkee mukanani miltei aina, niin takakappaleeseen ompelin vielä pikkuruisen vetoketjutaskun pikkurahaa varten.

Pitsiä ja naiskauneutta

Hyvin sievä ja lievä varoituksen sananen: Sisältää paljasta pintaa.

Minua vaivaa pahanlaatuinen startiitti, enkä tästä johtuen ole saanut väsättyä mitään käsityötä hetkeen valmiiksi. Kirppareita on tullut kuitenkin kierrettyä, joten bloggailen siis löydöistäni. Muutama retki niille perus apajille on tehty tuloksetta, mutta nopeat kipaisut keskustan kirppareilla ovat tuottaneet tulosta. Pääsääntöisesti haaviin on jäänyt keittiövälineitä ja muuta kodin perustavaraa, mutta näistä pienistä helmistä haluan tarinani jakaa.

Pitsi on mielestäni ihan ykkös juttuja! Nyt en kuitenkaan tarkoita sellaista harsomaista pitsiä, jota usein vaatteissa käytetään vaan oikein kunnon pitsiä. Oli tekniikka sitten nypläys, virkkuu, sormeilu tai reikäompelu, niin pitsi on n.90% varmuudella mieleeni. Kirpputorit ovat tällaisia liinoja täynnä, mutta usein niistä saa pulitaa aikamoisia summia. Viime aikojen reissuilla olen kuitenkin osunut juuri oikeisiin paikkoihin tai oikeaan aikaan. Kerran sydämeni taisi hämmennyksestä jättää muutaman lyönnin lyömättä, kun jäin ihastelemaan kauneutta ja huomasin hinnan. Olihan pikkuliinat siis pakko ottaa mukaan.

Viimeaikoina olen myös saanut hyvin täydennystä keräilyharrastukseeni. Tässä vaiheessa tutut voisivat kyllä naurahtaa sitä, että ylipäänsä nimeän jonkun tietyn asian keräilyni kohteeksi. Hamsterin vikaa siis lötyy välillä niinkin paljon, että itseäni hirvittää. Luokittelen kai keräilyn kohteeni "metsästyksen" mukaan, koska näitä kortteja ja valokuvia saa toisinaan tosissaan etsiä. No mitä ihmeen kortteja ja valokuvia sitten kerään? Taidekortteja ja erityisesti kauniita alastonkuvia ihmisistä. En tiedä mistä moinen viiraus, mutta silmääni kiehtoo kehon muodot, liike ja varsinkin vanhojen valokuvien nostalgisuus ja esteettisyys. Näin kauniiden pitsien rinnalla on siis oiva tilausuus esitellä myös kortteja.

 Kaikki kortit ovat siis vanhoja, osa kiertäneitä, jotkut ulkomailta ja toiset ihan kotoisesta Suomesta. En ole niin nuuka korttien kunnon suhteen vaan kuvan aihe on minulle tärkeämpi. En kuitenkaan kerää ihan mitä nakukuvia tahansa. Kokoelmiini pääsevät vain ne, jotka ovat enemmänkin ajatuksellisia, taiteellisia ja "kertovat tarinaa", kuin ne, joista loistaa pelkkä pornografia. Selvensiköhän tuo mitään?
Tuo yllä oleva ajatuksissaan ajelehtivan nuoren naisen kuva on yksi suosikeistani.

 

Aika hyppysiin

Olen jo viimeiset 7 (vai oliko se 8) vuotta tehnyt kalenterini itse. Olen havainnut pihiyteni siinä, etten viitsi maksaa euroja tai muutakaan valuuttaa allakasta, joka ei ole mieluinen. Useimmat virheet kauppojen kalentereissa ovat kirjoitustilan vähyys ja aikataulutus. Aikataulutuksella tarkoitan niitä turhia reunassa olevia numeroita, jotka osoittavat kellonaikaa.

No miten tämä kaikki liittyy mihinkään?
Kauhukseni huomasin eilen, ettei minulla vielä ole uutta allakkaa. Kirjan olin hommannut jo aikaa sitten tarkoitusta varten, mutta sivut ammottivat tyhjyyttään. Avasin kirjan ja huonoksi onnekseni sen liimaukset rämähtivät keskeltä kahtia. Liialti siis kuivunut tai sitten liimat olivat jo alkuunsa liian kovat. Onneksi kuitenkin olen joskus ostanut läjän paksuja vihkoja ja säästänyt ne suttaamattomina. Aloitettiin siis alusta.

Kannet kaipasivat koristusta, joten kokosin kaikki askartelutarpeeni olohuoneen lattialle.
Nyt jotain minun näköistä/tyylistä. Jotain, jota jaksan katsoa vaikka vuoden... Ei mieli muuttuu ja joskus vaihtelu virkistää, joten irtokannet ovat paremmat. Siinä sitten touhutessa leimasimien, pahvien ja teipin kanssa muistui mieleeni p*askarteluhaaste #71. Tuplahaaste ja aikaakin oli rutkasti, joten vielä ehdin mukaan.

Hieman pitsiä, kukkia, lempisävyjäni pahveissa ja pääsinpä testaamaan uusia leimojakin. Irtokannet ja kirjanmerkki valmistuivat yllättävän nopeasti.

Tietysti kannen koristeet kärsisivät pyöriessään kassissa tulevan vuoden aikana, joten hieman sitä estääkseni laitoin vihon ja irtokannet vielä muovisen vihko"suojan" sisään. Näitä muistan joskus aikanaan saaneen koulusta kuten kynät ja pyyhekumitkin. Iloitsin suuresti, kun huomasin näitä suojia ihan vähittäistavarakaupan hyllyllä. Vielä muutama kuva yksityiskohdista.

Omenakorin kanssa uuteen vuoteen 2011

Taas mentiin eteenpäin, avattiin uudelle vuodelle ovi ja kutsuttiin sisään.
Oma aaton vietto meni mainiosti E:n kainalossa pelaillen konsolipelejä ja musiikkia kuunnellen. Kaikkein lähinnä uudenvuoden rakettihulinaa toimitti meillä popcorn -kattila ja hieman hiiltyneet patongit. Toki katselimme parvekkeelta, kun muut juhlijat ampuivat rahojaan taivaalle ja on kyllä sanottava, että kauniilta näytti.

Ennen kaikkea tuota edellä mainittua piipahdin kuitenkin kirpputorilla. Ihanaa omaa tutkailurauhaa, kun suurin osa kirpputoreja kiertävistä ihmisistä olivat aatoksi jättäneet vanhat tavarat rauhaan. Paikka oli siis todella tyhjä ja minä nautin niin, kun ei tarvinnut olla pyytelemässä anteeksi tuupattuani korilla, käveltyäni varpaille, tms.
Muutama tunti vierähti taas ja tälläkertaa tavarat vaihtuivat hyppysissäni useasti. Jostain syystä olin vaativampi ostosteni suhteen, kuin yleensä ja puntaroin tuotetta ja hintaa moneen otteeseen. Mistä lienee ihme käyttäytyminen johtuneen?
Emalikannu, tuikkulyhty, kirja, grillipihdit.... Kaikkea kanssa minäkin ostaa aijon, mutta lopulta päätös oli selvä. Korillinen omenoita tuli tarpeeseen! Itseasiassa löytöretkelläni löysin vain kahden purkin täydennyksen minulla jo olleisiin tupperin purkkeihin. Kyllä nyt voi retkeillä tulevana kesänä!

Kuvan kori on myös löytynyt kirpputorilta, mutta ei tältä reissulta. Liina on omia nypläyksiäni aikojen takaa.

Hieman kärsinyt hopealautanen sai myös tulla mukaan. Siinä meidän tarjolla olevat hedelmät ovat kauniisti esillä. Löysin myös pussillisen joulukoristeita.
Pussissa kiinnosti eniten tähden muotoiset peltiset esineet, jotka toistaiseksi ovat vielä mikättimiä, muut pussin sisällöstä säilöin askartelutarpeitteni joukkoon. Tähtikuvioissa on kaksi samanlaista puolta ja ne on yhdistetty pienellä osalla, jonka keskellä on reikä. Leikkaukset pellissä näyttävät siltä, että laatta on tarkoitus vääntää U:n muotoon. Keskiosassa oleva reikä on niin iso, ettei pienen langan pujottamisesta olisi hyötyä, vaan naru/nyöri olisi tarkoitukseen sopivampi. Toisaalta, kun laatta on taivutettu, se voisi aivan hyvin toimittaa kattauksessa yksittäisen servettitelineen virkaa. Kuuseen vai kattaukseen vai aivan jonnekin muualle? Tämä on siis mikätin ennen ensi joulua. 

Tapahtumarikasta, Löytöjen täyteistä ja Aitoa eloa vuodelle 2011!