Ajan patinaa ja löytöjen iloa

Vaikka käsityöt vievät hyvän osan aikaani, niin tulee sitä tehtyä paljon muutakin. Kirpputorien kiertely on yksi harrastukseni ja vanhat tavarat suuri intohimoni. Kodissani kauniit anhat taarat ovat esillä ja osa myös käytössä, mutta rohkenen löytöäni näyttää myös täällä. Tässä muutamia löytöjäni, joista en luovu.

Tämän kannun hoksasin oitis, kun myyjä oli sitä asettelemassa esille. Kehuin sitä kauniiksi ja siitä kehkeytyikin vartin mittainen rupattelutuokio. Ajatusten vaihdon jälkeen myyjä oli tainnut ilahtua jutuistani niin, että päätti antaa kannun minulle kiitokseksi. Olin hieman puulla päähän lyöty, mutta älysin heti, että vastustelu edes muodollisuuden vuoksi olisi ollut turhaa. Nyt se komistaa teehetkiämme syksyisinä pimeinä iltoina. Kiitoksia sille sydämelliselle ihmiselle!

Käytännön kauneutta

Tokihan näille koruilleni pitää hyvä säilytys olla taattu. Tämä lipas tosin lähti lahjaksi ja tuskin olisi minulle riittänytkään. Voi olla, että joudun hommaamaan pienen matkalaukun tuunattavaksi, jos tahdon vuosien varrella kerääntyneet korut talteen...

Little Miss Sheriff

Yksi tekemistäni koruista aikaisemmilta ajoilta. Ystävältäni tuli toive, etteä turkoosia sen olla ja pitää, joten turkoosia sitten laitettiin. Tuskin kuitenkaan käy lainvalvojan virallisesta todisteesta, mutta asennetta korusta mielestäni löytyy. Kuva on n. 3cm korkea.

Minilace

Hieman historiaa.
Olen pidemmän aikaa virkannut koruja niin kaulaan kuin korviinkin. Pienien koristuksien pipertäminen on oikein viihtyisää puuhaa kaiken muun suureellisen ohella. Näistä koruista on myös blogini saanut nimensä ja kuten koruja luulenpa, että blogini tekstitkin lisääntyvät päivä päivältä tai edes viikoittain. (En kuitenkaan lähde lupailemaan mitään.)

Käytössä on ollut pätkä puuvillalankaa, kuva vanhasta lehdestä ja hieman luovaa hulluutta.

Minulle uutta ja niin ihmeellistä

Monien ystävien ja tuttavien taholta tulleiden jallitusten ansiosta olen nyt vihdoin avannut itselleni blogin. Sanokaa vanhanaikaiseksi tai miksi ikinä, en ota nokkiini. :)

Tässä blogissa taidan höpistä erilaisista käsitöistä, joita olen tehnyt tai tulen tekemään. Tietäisi vain mistä aloittaa. Tyhjä kangas on kai taiteilijalle mahdollisuuksia täynnä ja tyhjä paperi kertoo kirjailijalle jo uutta tarinaa. Minulle tämä tekstien vähäinen viidakko luo tuskia, kun on liikaa kerrottavaa.

Tällä hetkellä työn alla on ihan perus villasukat. Niitä tulee käytettyä miltei kesät talvet ja taitavat uudet olla tarpeen, koska huomasin moikkaavani isovarpaalle. Noin yleensä teen jotain pienempää esim. koruja tai kortteja tai sitten rutkasti suurempaa kuten vaatteita tai vanhan tavaran tuunausta.

Eiköhän tämä tästä lähde.