Pöllöä hommaa

Helle on leiponut meitä oikein huolella viime päivinä ja toisinaan tuntuu siltä, että se veisi järjen mennessään. Tavallaan se on kai vienytkin, sillä toissapäivänä ehdotin omasta halustani mahdollisuutta uimiseen muuutaman vuoden tauon jälkeen. Tuo uimisinto poistui mielestäni (onneksi) yhtä nopeasti, kuin se oli putkahtanutkin.

Helle sai minut myös luomaan roskista ns. taidetta. Olen käynyt läpi vuoden takaisen muuton jäljiltä jääneitä pahvilaatikoita. Raakannut urakalla tavaraa kolmeen osioon: Roskiin, myyntiin ja säästöön. Roskien joukosta olen napannut muutamia osasia, jotka inspiroivat minua. Nyt ne on yhdistetty ja pöllö on saanut luotua muutaman pöllön nököttämään karahkan nokkaan. :)

Projektiin käytin palasia on raastimesta, hillopurkeista, kirjoituskoneen nauharullia, nappeja, koristelautasia, lusikoita ja tuikkupesiä. Eikös pöllöt ole jo tovin olleet in...

Fenno Sporttia

Nyt bloggaillaan hieman vanhasta ja uudesta. Olen toki tehnyt löytöjä kirpputoreilta tuossa tahattoman bloggaustaukoni aikanakin. Tämän vaatteen ostopaikkaa en enää muista, mutta iloitsen sen löytymisestä kovasti.

Osuustukkukaupan(OTK) Fenno Sport paitamekko on ihana piritys vaatekaappiini. Mahtaisiko malli olla peräisin sieltä 70-luvulta. Se sopii päälle mielettömän hyvin ja on malli minun makuuni! Olen päässyt sitä käyttämään vain harvoja kertoja, mutta toiveikkaana odottelen kesän lämpimiä kelejä. Mielessäni olen nimennyt tämän ns. picnic-mekoksi. Unelmoinkin jo puistossa kahvittelusta leninki päällä ja heilutellen paljaita varpaita vienossa kesätuulessa.
Todellisuus saattaa kuitenkin olla, että kahvit lentävät kaaressa olkani yli, kun juoksen kiljuen karkuun mehiläisiä, ampiaisia ja muita pörriäisiä.

Mutta saahan sitä unelmoida! :)

Hieman mekko asiaa tutkailleena löysin monia kuvia Fenno Sport:n vaatteista. Kuvat ovat peräisin arjenhistoria.fi verkkoportaalin esine- ja valokuvakokoelmista.
Voi kuinka hauskoja ovatkaan nuo mainoskuvat ja onpa hyvä, että olemme saaneet värit käyttöön kuviimme. Oman garderobini sisuksesta olisi saattanut moni vaate jäädä ostamatta, mikäli postimyyntikuvasto olisi huokunut mustaa ja valkoista.

Näihin mustavalkoisiin kauniisiin kuviin onkin hyvä päättää postaukseni tälläkertaa. Tässä vielä tuunausvimmassani tekemäni korvikset. Kesän reissuille on hyvä ottaa mukaan oikeanlaiset jalkineet!

Kylven kukissa

Jo aikaa sitten löytyi roskiksesta aivan ihastuttava ja hyvässä kunnossa oleva yhden naisen kylpyamme. Se oli toki raahattava omiin nurkkiin, vaikka ei minnekään mahtunut. Hautomon asiahan tämä palju on.
No nyt sitä on raahattu useampaan osoitteeseen ajatuksella, että kyllä se vielä jonnekin sijoittuu. Onneksi näin, sillä nyt se on saanut oivan paikan pihalta ja siirtynyt pois hautomosta.

Istuttelin iloisena siihen kukkia ja lopputulos on mielestäni kaunis, kun maahumala pursuaa reunan yli. Olenko tulossa vanhaksi, kun innostun kaunistamaan kukilla? :) Hyötykasvithan on aina olleet enemmän "mun juttu". Viereensä amme sai aiheeseen sopivan ämpärin, joissa viihtyy mansikka kasvattaen kesänaposteltavia(hiukan tutumpi kasvatettava). Muutama perhonen lennähti vielä koristamaan koko komeutta. Ne olen aikanaan tehnyt savipajalla ja valmistuttuaan en niillekään meinannut sopivaa paikkaa löytää. Kaikki näyttäisi loksahtavan paikalleen, kun niiden aika koittaa.

Vielä loppuun kuva teksteistä, joita innostuin työstämään noilla kirpparilta ostamillani punsseleilla. Saattaa olla, että näillä naputtelen itseni iloksi ja naapureiden hetkelliseksi harmiksi muutaman tekstin lisää.

Keittiöjakkara

Jokaisesta kodista löytyy jokin huonekalu, joka on hurjan tarpeelinen. Uskon, että kodeista löytyy myös sellainen huonekalu, jonka ulkonäkö ei ole mairitteleva. Minulla nuo ominaisuudet kulminoituvat yhteen ja samaan mööpeliin, keittiöjakkaraan. En tulisi toimeen ilman sitä tai tuolloin ainakin säilytystilaa olisi hurjan paljon vähemmän käytössäni.

Jakkara on aivan tavallinen puisine astimineen ja metalli jalkoineen. En voi käsittää mikä järki on ollut lakata astimet jo tehtaalla, sillä sukan alla ne ovat hurjan liukkaat. Tai ymmärrän toki lakkauksen pinnan kestävyyden kannalta, mutta kun minä mätkähdän metrin korkeudelta nokilleni, niin se pinta on kiukustani rikki kuitenkin. Taas tovi sitten meinasin horjahtaa sen päältä vain liukkauden vuoksi.
Kyseisellä huonekalulla/tarve-esineellä ei myöskään ole kämpässäni tiettyä paikkaa, koska se on mielestäni kovin ruma. Yleensä se jää seisomaan juuri siihen paikkaan missä sitä viimeksi on tarvittu. Mikäli vieraita tuppaa kylään, niin jakkara siirtyy tieltä asunnon huomaamattomimpaan nurkkaan häpeämään.

Jakkara sai minut miettimään hetken ja ryhtymään toimeen. Olin muutama viikko sitten tehnyt heräteostoksen valkoisen keinonahan suhteen ja nyt totesin sen olevan hyvä materiaali tähän projektiin. Suuria muutoksia en tehnyt, mutta liukkauden sain pois verhoilemalla astimet. Nyt jakkara on myös hieman sisustuksellisempi, joten sen ei tarvitse hävetä enää ulkokuortaan. Saatan vielä laittaa nahkaa löysästi roikkumaan poikkipuolista, niin voin jakkaran alla säilyttää esim. lehtiä.

Koko keittiö sai myös uuden ilmeen pienellä vaivalla, kun vaihdoin verhot. Ne vilahtivatkin jo aiemman bloggaukseni kuvissa. Ihastuin verhoihin heti nähtyäni ja (vaikka itse sanonkin) ne sopivat kotiini, kuin nappi nenän päähän. Näkyypä kuvassa toinenkin ihastukseni kohde, Ottava -lamppu.

Nopeasti ja äkkiä

Sisustusinto jatkuu ja halu saada kakki valmiiksi nyt heti, vain voimistuu. Eräänä päivänä istuskellessani keittiön pöydän ääressä katselin ympärilleni ja huomasin "minulla on halpa kämppä". Naurahdin ääneen tuolle tokaisulleni, mutta jäin kuitenkin ajatusta miettimään. Kallein ostamani huonekalu on sänky. Kaikki loput on ostettu kirpputoreilta ja käytettyinä netistä tai haettu lahjoituksena, saatu ystäviltä ja peritty. Unohtamatta kuitenkaan omia värkkäilyjäni.

Onko tämä nyt hyvä vai huona asia? Mitä tämä kertoo minusta tai kukkarostani? Tuskin yhtään mitään. Pitäisikö minun juosta Design -myymälään ostamaan hurjalla hinnalla jokin muotoilun multihuipentuma kotiini katseen vangitsijaksi? Ei! Toivoisin kovin, että minä ja myös luonani vierailevat ystävät voisimme viettää aikaa ilman kahleita. Eivätkä sellaiset tänne "moderniin mummolaan" sopisi.

Pitää siis jatkaa omaan malliin. Hautomon uumenista kaivoin erään tuunausprojektin, joka on odottanut paikkaa ja aikaa. No aikaa tosin ei ollut, kuin 10min ennen töihin lähtöä. Suunnaton innostus ei kuitenkaan antanut rauhaa ja sai minut pika pikaa hakemaan kaikki tarpeet esille. Nyt se on tehtävä, vaikka myöhästymisen uhalla. Lehtitelineet turhanpäiväisistä vinyyleistä muodostuivat ja kiinnittyivät kaapin syrjään n. kuudessa minuutissa. Illalla hieman jatkoin projektia kiinnittäen keskiöihin mieleiset pahviläpyskät, koska en halunnut niissä lukevan "The Best Bossa nova From Columbia" tai mitään vastaavaa.

Vaikka minä hötkyilen ja kiiruhdan, niin onneksi joku osaa ottaa lunkisti. :)

Paskahuussin uusi ilme

Aloitetaan siis siitä minne kaikki viimeistään päätyy... tai ehkä kuitenkin siitä tilasta, mikä ensimäisenä valmistui. :)
Kevään tullen sitä tahtoo uusia asioita piristämään ja itse olen ottanut sisustuksen kohteekseni. Olisi kai itsessänikin jotain tuunattavaa, mutta se hoituu alati vuoden mittaan. Nämä nikkarointi projektit ottavat vähemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä(eteenkin omalla tyylilläni tehtynä), joten niitä on helpompi suorittaa. Varsinkin jos kukkaron nyörit kestävät.

WC:n kohdalla ei tarvinnut paljoa miettiä pudjettia, sillä kaikki esim. kalusteet mitä olin tilaan suunnitellut, löytyivät omasta takaa. Loput mitä toivoin tuunasin saamistani materiaaleista. Pinterest oli kyllä suuri ideoiden lähde tässäkin projekstissa. Eihän kaikkien tuunausjuttujen tarvitse olla idealtaan omia, kunhan vain miellyttää omaa silmää.
Valitettavasti en napannut kuvaa entisestä näkymästä, mutta tuskin on vaikeaa kuvitella pelkkää valkoista kopia. Yhden hyllyn asennan vielä valaisimen ylle katon rajaan, jotta saan sinne piiloon muutamat pesuaineet ja tukkupakkauksen paperit. En kuitenkaan malttanut odottaa bloggauksen julkaisun kanssa sen hyllyn kiinnittämistä, joten saatte kuvitella hitusen lisää tummaa puuta.
Se mitä kuvissa ei näy on lattialla oleva musta pyöreä matto ja oven vieressä roikkuvat harmaan ruudulliset pyyhkeet.

Valmistui vihdoin

Kämppä on ollut jo pitkään ihan mullin mallin. Kesken jääneitä projekteja siellä, täällä ja tuolla. Syy niiden lojumiseen on ollut puuttuvat materiaalit tai "teen sen loppuun kohta"-mentaliteetti. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut muutamia eteenpäin ja osan ihan valmiiksi asti. Seuraava kuuluu vihdoin jälkimäiseen ryhmään.

Kirpparilta löysin edullisesti kaksi lasten piirtämää taulua. En ostanut näitä noiden kuvien vuoksi vaan itse karmien. Olin saanut jo aiemmin kälyltäni aivan mielettömän kaunista tapettia erästä toista projektia varten. Se homma on vielä kesken, mutta sen lomassa syntyi tämä taulu idea. Eli tapetista seinille taulut(ei mitenkään omaperäistä).

 

Kauniit ne olivat sellaisenaankin, mutta halusin jotain lisää. Se ,mitä, selvisi minulle kaupunkikävelyllä. Kun älyää katsoa ylös voi löytää jotain inspiroivaa. Äkkiä kotiin!!

Unikammariin taidepläjäys päätyi ja sieltä tulee aikanaan löytymään myös toinen tapettiprojektinikin.
Koko projektiin tarvittiin karmit, tapettia, pahvia, nahkaa, teippiä, sakset ja inspiraatio(miten tämänkin tekeminen kesti niin kauan?).

Numeronuppi

Onnistuin saamaan fiksaation nupeista. Tahdoin ehdottomasti nuppeja, joissa on vanhahtavalla fontilla numeroita. No helppohan se on mennä ja ostaa, sillä niitä näyttäisi nyt olevan jokainen pieni ja hieman suurempikin sisustuspuoti piukassa. Ei! Hintoja kun olen seuraillut, niin ei. En aijo maksaa 3-5€ nupista(huom! yksi nuppi), jonka kiinnitän saamaani pieneen lokerikkoon. Paino sanalla saamaani. Jukopliuta, että ovatkin hinnat keksineet. Tämän probleeman selvitän itsekin.

Kävin koluamassa Kontti-kirpparilla sijaitsevan tuunauspöydän enkä ihmetellyt lainkaan, että löysin haluamani. Nappasin mukaani kaikki pyöreät puiset nupit, jotka näin(5kpl= juuri tarvitsemani määrä). Pöydästä lähti mukaan myös paljon muutakin ja koko krääsämäärä maksoi minulle 0,20€. Kiitän ja kumarran.
Seuraavaksi kolusin läpi maalivarastoni ja löysin tumman harmaata maalia. Valkoinen maalini oli päättänyt jäädä purkkiin pysyvästi, joten pyysin isääni apuun. Viime kesän remontista oli jäänyt hurja määrä valkoista maalia ja minulle liikeni siitä tilkka projektiini. Suti siis kouraan.

Tuputtelin numerot väsäämäni sabloonan läpi. Eivät ne tasaisen harmaat ole, mutta jos tahdon saan ne vielä maalattua siveltimellä. Toisaalta pidän tuosta rosoisemmasta olemuksesta. Saattaa olla, että jossain vaiheessa nupit saavat vielä mattalakan niskaansa.
Tuo kuvassa näkyvä erilainen vedin tuli myös tuunauspöydältä mukaan. Eikä sille ole vielä paikkaa...
Hauskinta koko projekstissa oli se, että sain valita juuri sen fontin, joka miellytti silmää eniten.

Roskislöytöjä

Dyykkaaminenhan on Suomessa rangaistava teko. Jokatilanteessa en oikein ymmärrä miksi. Toisinaan tuntuu, että niitä ihmisiä, jotka heittävät hyvää ja kunnossa olevaa tavaraa roskiin, pitäisi rangaista. Ei sitä ihmistä, joka tavaran käy hakemassa. Eikös kierrätystä pitäisi kannustaa?
Siihen en ota kantaa, että joku noukkii ruokansa roskiksesta. Kukin kai omalla tavallaan.
Sitä en hyväksy, että noukitaan jotain ja heitetään se seuraavassa käänteessä pusikkoon. Puhun nyt  nimenomaan niistä tavaroista, jotka pääsevät uudelleen käyttöön.

Minäpä taannoin vein roskia ja löysin "vaihturiksi" jotain mieleistä. Tervetuloa siis sakottamaan. :)
Nämä kaavat nököttivät lehtiroskiksen päällä ei siis roskiksessa. Luulisin niin, että hän joka on ne roskiksille vienyt toivoikin, että joku ne sieltä nappaa. Kiitos hänelle! Mahtaisiko näiden kaavojen kanssa syntyä minulle uusi mekko pikkujouluihin?! Katsotaan.

Metalliroskis on aina arvoitus... Sieltä voi löytää niin säilyketölkkejä kuin peilejäkin ja kaikkea siltä väliltä.
Tämä mukavan retro tölkki löytyi ihan äskettäin. Mietin uskaltaisinko avata sitä ja mitä kammottavaa sen sisältä saattaisi löytyä. Rohkaistuin ja huomasin, että purkki oli sisältä tyhjä ja vielä siistimpi kuin ulkokuorestaan.

Seuraavat löydökseni ovat myös roskakatos löytöjä ja täysin toimivia. Lamppu tuli sattumalta mukaan ja varjostimien runkoja olen etsinyt jo hetken. Toisinaan juuri se minkä perässä juoksee kirppareita läpi löytyykin aivan nurkan takaa. Toistaiseksi tuo kohtalaisen suuri pöytävalaisin viettää aikaansa kellarissa. Säästän sen sitä hetkeä varten, jolloin intoudun sitä hieman tuunailemaan.

Pientä jarrua

Pienet ihmiset ovat toisinaan rasittavan vikkeliä. On siis pantava hieman kapuloita rattaisiin.
Ei heitä nyt kahlita tarvitse, mutta jos jarrusukista olisi jotain apua. Apu taitaa kuitenkin olla enemän pystyssä pysymistä varten, kuin vauhdin hillintään.

Ei makiaa masun täydeltä

Kaikenlaisia herkkuja löytyy juhlien kahvipöydistä. Leivoksia, karkkeja, pasteijoita, täytekakkua.... lista on varmasti loputon.
Mietin, että mikäli pöydän päätyyn laittaisi purukumit esille hauskalla tavalla, niin tulisiko niitä aikuistenkin otettua.

Tämä purkka"kone" lähti kyllä koristamaan pöytää muualle, mutta saatan tehdä vastaavan itsellenikin.
Projektiin tarvitaan: Saviruukku + tassi, pyöreä lasikulho(tuikkukuppi), maalia, kuumaliimaa, nauhaa ja iso helmi(itse käytin vanhan hiiren palloa) ja tietysti sitä purkkaa.

Ennen, jälkeen ja 360°

Portsan pihamarkkinoilta tuli ostettua yhdet siniset kengät. Markkinoista kerroinkin aiemmin (täällä), mutta nyt on korkkareiden vuoro. Ystäväni ja tuttavani, jotka ovat nähneet tai kuulleet ostoksestani ovat olleet hieman ihmeissään. Eivät kuulema osaa kuvitella minua sinisissä kengissä. Pidänhän minä sinisiä farkkujakin, mutta ovat he kyllä aivan oikeassa noin sanoessaan. Sininen ei nyt yksinkertaisesti ole ns. minun värini.

Ostin kengät kuitenkin niiden kauniin mallin ja mahtavan kokoisien korkojen vuoksi. Olen jo pitkään haaveillut vihreistä korkokengistä, mutten ole sopivia löytänyt. Värin sävy, kenkien malli tai materiaali on aina ollut jollain tavalla kehno. Nämä popot ovat kuitenkin aivan toinen juttu.

Kävin hakemassa vaalean vihreää maalia ja suuntasin kotiin. Toinen maali löytyi minulta jo ennestään ja koristuksia en ollut vielä edes miettinyt. Teippasin kenkien korot, yksityiskohdat ja sisäosat ylivuotojen varalta. Sitten pensseli pieneen ja paskaiseen käteen ja maalia sutimaan. Sainpa laittaa testiin ikonimaalarin taitoni töpötellessäni koristetikkauksien välejä. Voin kertoa, ettei se olle oma lajini, mutta uhrauksia tarvitaan projektien eteen. Viimeiseksi vielä puntaroin koristuksia, mutta päädyin helmiin.

Seuraavissa kuvissa näkyy kengät valmiina miltei joka kulmasta. Ei ihan koko kierrosta kenkien ympäri, mutta ei paljon puutukaan. Mikäli joskus kyllästyn näihin, niin saatan vielä piristykseksi maalata korkoihin kuvioita; tilaa niissä ainakin piisaa. Kiitos myyjälle kengistä ja Jänölle helmistä.
Nämä olivat minulle uudet kengät, mutta suosittelen kaikille kenkien tuunausta mikäli olette vanhoihin kyllästyneitä. Pienellä vaivalla, luovalla hulluudella ja suurella sydämellä saa aikaan paljon mieleistä.