torstai 29. marraskuuta 2012

Pieni lisäys

Muutama tuote laitettu Myydään -sivulle. Käyhän kurkkaamassa.
Lisää tulee, kunhan saan kuvia napattua.

maanantai 19. marraskuuta 2012

SP: One Sweet Challenge

Tein pitkästä aikaa kortin, jossa käytin Sweet Pea stamps:n leimaa. Nämä kuvat ovat suosikkejani, vaikka harvemmin niitä käytän. Hieman glitteriä siipiin, niin keiju on valmiina lentoon. Osallistun kortilla SP:n järjestämään haasteeseen.

Finaly I made a card using Sweet pea stamp. These images are my favourite, although I don't use these often. With this card I take part to the One Sweet Challenge. I colored the image with ordina pencils and just added little glitter to those wings. Now the fairy is ready to fly and to say thank you.



perjantai 16. marraskuuta 2012

Uusi vanhoja hattuja

Nämä hatut ovat viimeisimpiä aarteitani. Ajoittuvat noin 40-luvulle ja ovat ikäisekseen ok kunnossa. Tietysti niihin pitää vaihtaa kuminauha yms., mutta koille ne eivät onneksi ole maistuneet. Takaraivolle asettuvat hatut on yksiä mieleistäni kauneimpia hattumalleja. Niitä tosin löytää aika harvoin.
Punainen hattu on vielä mysteeri. Se on aikanaan ollut väriltään oikeinkin kirkas, mutta aurinko on päässyt haalistamaan huovan väriä aika reippaasti. Mahtaakohan sitä kyetä värjäämään niin, ettei malli kärsi? Eikä pinnasta tulisi koppurainen?
Kuvassa näkyvät ketunpäät ovat peruja loppettaneesta turkisliikkeestä.



 
Nuo kun vetää päähän, niin tulee olo kuin olisi filmitähti. Vielä hiukset ja meikki kuosiin, niin on valmiina kuvauksiin. :)



tiistai 13. marraskuuta 2012

Hattuhullu

Miten ihmeessä minusta tuli hattuhullu? Tuota olen miettinyt aina silloin, kun löydän uuden hatun tai kun joku tuttavistani huomio asiaa. Yksiselitteistä vastausta tuskin hulluuteeni löytyy. Kysy keneltä tahansa mieheltä, niin vastaus on "Nainen". Pitää varmasti paikkansa, mutta tunnen kuitenkin naisia, jotka eivät hattujen päälle perusta. Tuo vastaus on myöskin niin tylsä, että sivuutan sen mielelläni.

Tämän kysymyksen tiimoilta on mentävä lapsuuteen asti. Ei niin, että omat vanhempani olisivat käyttäneet hattuja. Itseasiassa olen nähnyt heidän vain pitävän pipoja ja pantoja ja niitäkin vain pakkasen sanelemista ehdoista. Kyse on siitä mitä tuolloin kuulin radiosta ja mitä näin tv:stä. Muistan miettineeni "Mikä ihme on knalli?" kuunnellessani radiokuunnelmaa Knalli ja sateenvarjo. Kun kerran ko. hatun näin komeilemassa Charles Chaplinin päässä, niin olihan sellainen saatava.
Hulluuteni syntyä ei ainakaan hillinnyt televiisorista katsomani elokuvat Hercule Poirot:sta. Niissä kohteliaat ja komeat miehet ja sievät naiset hattuineen tekivät kyllä pikkutyttöön vaikutuksen. Erityisesti muistan vanhoista elokuvista Miss Felicity Lemonin (hänellä oli varmasti hattu joka viikonpäivälle) ja näistä uudemmista Ariadne Oliverin (pantoja sulkakoristein). Tähän soppaan, kun vielä lisätään kotimaiset kaunottaret(Helena Kara, Regina Linnanheimo, Lea Joutseno ja monet muut) niin eiköhän syntyperä hulluudelle ala jo selvitä.



Siltikään knallia en tähän päivään mennessä ole omistanut.
Nykyään yritän hillitä hattuhulluuttani hieman kehnoin tuloksin. Olen kuitenkin onnistunut siinä, ettei minulla ole ylettömiä määriä esim. mustia hattuja tai tyyliltään samanlaisia. Siitä pidän kuitenkin kiinni, että on oltava hattu joka säähän (ja toisinaan myös kengät).


Se miksi juuri nyt tätä asiaa ja ylipäänsä pukeutumistani mietin on Kansallismuseo. Juuri niin. Törmäsin aivan sattumalta Kansallismuseon Kuinka pukeudun-kyselyyn. Hyviä kysymyksiä, joihin on yllättävän hauska laatia vastauksia (ihan vaikka vain mielessään).
Olisi mukavaa lueskella myös muiden bloggaajien pienistä hulluuksista ja eteenkin niiden synnystä.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Valmistui vihdoin

Kämppä on ollut jo pitkään ihan mullin mallin. Kesken jääneitä projekteja siellä, täällä ja tuolla. Syy niiden lojumiseen on ollut puuttuvat materiaalit tai "teen sen loppuun kohta"-mentaliteetti. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut muutamia eteenpäin ja osan ihan valmiiksi asti. Seuraava kuuluu vihdoin jälkimäiseen ryhmään.

Kirpparilta löysin edullisesti kaksi lasten piirtämää taulua. En ostanut näitä noiden kuvien vuoksi vaan itse karmien. Olin saanut jo aiemmin kälyltäni aivan mielettömän kaunista tapettia erästä toista projektia varten. Se homma on vielä kesken, mutta sen lomassa syntyi tämä taulu idea. Eli tapetista seinille taulut(ei mitenkään omaperäistä).

 

Kauniit ne olivat sellaisenaankin, mutta halusin jotain lisää. Se ,mitä, selvisi minulle kaupunkikävelyllä. Kun älyää katsoa ylös voi löytää jotain inspiroivaa. Äkkiä kotiin!!



Unikammariin taidepläjäys päätyi ja sieltä tulee aikanaan löytymään myös toinen tapettiprojektinikin.
Koko projektiin tarvittiin karmit, tapettia, pahvia, nahkaa, teippiä, sakset ja inspiraatio(miten tämänkin tekeminen kesti niin kauan?).



perjantai 9. marraskuuta 2012

Ostoksia ja lukukokemuksia

Kun tytöt käyvät shoppailemassa, pyörittelevät miehet päätään.
Tosin tälläkertaa ei pyörittely johtunut kuluneesta ajasta, ostojen tarpeellisuudesta, rahan kulutuksesta tai tavaran määrästä. Kävin nimittäin ystäväni kanssa ostoksilla omaan tyyliimme sopivalla tavalla. Täsmäiskut tehtiin seuraaviin liikkeisiin: K-rauta, Hong Kong-tavaratalo, Biltema, Ikea ja Jättirätti. Kaksi jälkimmäistä rikkovat hieman linjaa olemalla ns. akkainliikkeitä. Huomioitavaa on kuitenkin, että kaikkein pisimpään pyörimme noissa listan alkupään liikkeissä.

Minun ostoslistalta löytyi Kiva-kalustelakka ja valkoista kangasta. Kaikki muu olisi herätteitä, mutta myös tarkoin harkittuja. Siihen ainakin yritin pyrkiä ja onnistuinkin.


Ostosreissun jälkeen olin aivan kuitti. Siispä kotisohvan ei tarvinnut houkutella minua kovinkaan paljon. Kirja käteen ja löhöilemään. Nappasin ensimäisen kirjan, joka käteen sattui ja varmistin, etten sitä ollut vielä lukenut. Pääsin kirjassa yli puolivälin ja olin jo raivoa täynnä. Niin huonoa tarinan kerrontaa en ole toistaiseksi lukenut. Eipä ihme, että opus oli aikanaan kirjaston poistojen joukossa. Koko ilta pilalla.

Eilen päätin kääntää koko lukukokemukseni voitoksi. Mitä opin? Mikäli luen huonon kirjan, on hyvä olla varma teoksen omistussuhteista.




tiistai 6. marraskuuta 2012

Numeronuppi

Onnistuin saamaan fiksaation nupeista. Tahdoin ehdottomasti nuppeja, joissa on vanhahtavalla fontilla numeroita. No helppohan se on mennä ja ostaa, sillä niitä näyttäisi nyt olevan jokainen pieni ja hieman suurempikin sisustuspuoti piukassa. Ei! Hintoja kun olen seuraillut, niin ei. En aijo maksaa 3-5€ nupista(huom! yksi nuppi), jonka kiinnitän saamaani pieneen lokerikkoon. Paino sanalla saamaani. Jukopliuta, että ovatkin hinnat keksineet. Tämän probleeman selvitän itsekin.

Kävin koluamassa Kontti-kirpparilla sijaitsevan tuunauspöydän enkä ihmetellyt lainkaan, että löysin haluamani. Nappasin mukaani kaikki pyöreät puiset nupit, jotka näin(5kpl= juuri tarvitsemani määrä). Pöydästä lähti mukaan myös paljon muutakin ja koko krääsämäärä maksoi minulle 0,20€. Kiitän ja kumarran.
Seuraavaksi kolusin läpi maalivarastoni ja löysin tumman harmaata maalia. Valkoinen maalini oli päättänyt jäädä purkkiin pysyvästi, joten pyysin isääni apuun. Viime kesän remontista oli jäänyt hurja määrä valkoista maalia ja minulle liikeni siitä tilkka projektiini. Suti siis kouraan.

Tuputtelin numerot väsäämäni sabloonan läpi. Eivät ne tasaisen harmaat ole, mutta jos tahdon saan ne vielä maalattua siveltimellä. Toisaalta pidän tuosta rosoisemmasta olemuksesta. Saattaa olla, että jossain vaiheessa nupit saavat vielä mattalakan niskaansa.
Tuo kuvassa näkyvä erilainen vedin tuli myös tuunauspöydältä mukaan. Eikä sille ole vielä paikkaa...
Hauskinta koko projekstissa oli se, että sain valita juuri sen fontin, joka miellytti silmää eniten.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...