Nopeasti ja äkkiä

Sisustusinto jatkuu ja halu saada kakki valmiiksi nyt heti, vain voimistuu. Eräänä päivänä istuskellessani keittiön pöydän ääressä katselin ympärilleni ja huomasin "minulla on halpa kämppä". Naurahdin ääneen tuolle tokaisulleni, mutta jäin kuitenkin ajatusta miettimään. Kallein ostamani huonekalu on sänky. Kaikki loput on ostettu kirpputoreilta ja käytettyinä netistä tai haettu lahjoituksena, saatu ystäviltä ja peritty. Unohtamatta kuitenkaan omia värkkäilyjäni.

Onko tämä nyt hyvä vai huona asia? Mitä tämä kertoo minusta tai kukkarostani? Tuskin yhtään mitään. Pitäisikö minun juosta Design -myymälään ostamaan hurjalla hinnalla jokin muotoilun multihuipentuma kotiini katseen vangitsijaksi? Ei! Toivoisin kovin, että minä ja myös luonani vierailevat ystävät voisimme viettää aikaa ilman kahleita. Eivätkä sellaiset tänne "moderniin mummolaan" sopisi.

Pitää siis jatkaa omaan malliin. Hautomon uumenista kaivoin erään tuunausprojektin, joka on odottanut paikkaa ja aikaa. No aikaa tosin ei ollut, kuin 10min ennen töihin lähtöä. Suunnaton innostus ei kuitenkaan antanut rauhaa ja sai minut pika pikaa hakemaan kaikki tarpeet esille. Nyt se on tehtävä, vaikka myöhästymisen uhalla. Lehtitelineet turhanpäiväisistä vinyyleistä muodostuivat ja kiinnittyivät kaapin syrjään n. kuudessa minuutissa. Illalla hieman jatkoin projektia kiinnittäen keskiöihin mieleiset pahviläpyskät, koska en halunnut niissä lukevan "The Best Bossa nova From Columbia" tai mitään vastaavaa.

Vaikka minä hötkyilen ja kiiruhdan, niin onneksi joku osaa ottaa lunkisti. :)

Hautomon edellä

Tätä blogia aloittaessani tuli mietittyä mitä mahtaisin kirjoitella. Hyvin nopeasti se kuitenkin selveni. Minulla kun tuppaa olemaan sata ja yksi projektia menossa ja tulossa, joten niistä olisi helppo kirjoittaa. Suurin osa niistä projekteista saa alkunsa jostain turhan tarpeellisesta ideasta ja jos jokin mutka tulee matkaan, niin siirrän sen hautomon puolelle.
Tässä kirjoitellessa on kulunut päälle pari vuotta ja vielä on tehtävää ja niistä kirjoittamisen intoa piisaa.

Samalla kirpparikierroksella, josta kirjoittelin aiemmassa bloggauksessani, näin (toisin kuin yleensä) projektiani pidemmälle. Itse projekti on väsätä laatikoita: nikkaroiden, tuunaten, säilytykseen, seinään kiinni....koko ajatus on vielä kovin levällään hautomon "lattialla", joten aika näyttää. Sen kuitenkin tiesin, että jossain vaiheessa laatikot tarvitsevat vetimet. Minullahan on jo valmiina maalaamani puiset viisi numeronupia ja pari 60-luvun vedintä. Koska en kuitenkaan tiedä montako laatikkoa väsään tai millaisia, niin eihän vedinten vaihtoehtoja voi olla liikaa. Eteenkin, kun kirpparilta löytyi hienoja, keskenään samanlaisia kahvoja ruuveineen 10kpl liiankin edulliseen hintaan. Ei kai sitä voi muuta, kun kiittää, kumartaa ja ostaa pois. :)
Ja jos jostain syystä nämä vetimet eivät mene laatikkoprojektiini, niin en usko, että minulla on vaikeuksia sijoittaa niitä jonnekin muualle.

Kohta minäkin veivaan

Olen jo pitkään(miltei siitä asti, kun hurahdin askarteluun) haaveillut omasta stanssauslaitteesta. Tuo haave naurattaa hieman, koska kyseessähän on vain omanlaisensa prässi, joka tarvitsee toimiakseen stansseja/leikkureita. Toisaalta silloin, kun leikkelen erimuotoisia koristuksia perinteisillä saksilla, niin ei naurata lainkaan. Ympyrä on harvoin ympyrä ja pikkutarkkaa pitsireunaa leikatessa menee lähinnä hermo ja lopputuloskin on sen mukainen.
Nyt yksi hautomon haaveista toteutuu. Tovi sitten törmäsin myynti-ilmoitukseen kyseisestä laitteesta, jota en vain voinut sivuuttaa. Laite kaikilla herkuilla, mutta toki mieleisiä leikkureita on hommattava sitten ajan kanssa. Innoissani odotan tilaamaani Cuttlebug -stanssauslaitetta. Katsotaan myöhemmin miten yhteiselo vempeleen kanssa lähtee käyntiin. Tältä näyttää luokseni tuleva uljas vempele.

Kirjakortti on toistaiseksi väsätty ilman veivailua, vaikka muoto Party! -tagiin onkin napattu stanssista.
Se miksi puhun veivailusta liittyy laitteen käyttötapaan. Kyljessä on kampi(pilkistää kuvassa), josta leikatessa veivataan niin, että paperit mankeloituvat laitteen lävitse. (Homma noin lyhykäisyydessään.)
Paperit taisivat olla hukassa korttia tehdessä. Taustapaperiksi nimittäin valikoitui ensimäiseksi käteen osunut kaavaarkin pala. Toisaalta sehän passaa aika kivasti kortin teemaan. Kiinnitys on tavallisuudesta poiketen magneetin avulla napin takana.

Laukun tarve

Käväisin aamutuimaan kirpparilla etsiskelemässä laukkua. Tarve oli mustalle, pienellä, läpälliselle laukulle. Valitettavasti sitä ei sattunut kohdalle, mutta niinhän se on, että harvoin kirpparilta löytää juuri sen etsimänsä. Muita juttuja kyllä löytyi.

Peltinen teepurkki, josta sain oitis idean tehdä itselleni säästöpankin. Olen ajatellut jo pitkään, että voisin pitää harrastusrahat erillään arjen "kassasta". Etiketit vain pois ja reikä pohjaan, niin luulempa, että tuosta tulee ylösalaisin käännettynä ihan kelpo rahasto.

 Löysin myös kuva-albumin, jonka kansiin ihastuin täysin. Välilehdetkin olivat vielä tallella. Muutama levy lähti myös mukaan. Nämä ovat niin naarmuisia, etten usko niiden enää soivan, mutta enköhän niistä jotain jännää kehitä. Hautomossa siis hyrrää.

Paras löytöni oli kuitenkin saapikkaat. Katselin viime syksynä vanhoja talvikenkiäni ja totesin niiden joutavan kaatopaikalle. Tähän päivään mennessä olen hiihtänyt ulkosalla perus lenkkareissa, mutta nyt sekin muuttuu. Nappasin mukaani hurjaan 4,50€ hintaan kauniit nahkaiset saapikkaat. Minä sitten niin pidän luistinnauhoituksesta ja siitä, että jalka näyttää sirolta. Näistä löytyy molemmat ominaisuudet ja kokokin on juuri sopiva.

Hyviä uutisia

Olen halunnut kirjoittaa tästä työstä jo pitkään. Ajattelin, että jätän "ensijulkaisun" kuitenkin Possumamman käsiin, koska häneenhän tämä liittyy. Sujautin nimittäin taulun hänelle lähteneeseen Salaisen kirppisystävän joulukalenteriin.
Monen mutkan vuoksi kirjoitus on kuitenkin jäänyt tekemättä/julkaisematta. Minä unohdin vielä sen luukun numeron, jossa yllätys olisi. Päätin siis odotella kiltisti koko kalenterin päättymiseen asti, etten paljastaisi etukäteen mitä paketeista löytyisi. Nyt on jo turvallista kertoa hieman taustaa "taiteen" takaa.

Salaisen kirppisystävän joulukalenterissa oli maininta, että yksi luukuista pitäisi olla itse valmistettua. Keräämääni kalenteriin taisi mennä useampikin tekeleeni. Olin kuitenkin aloittanut kalenterin koonnin hyvissä ajoin, joten en stressannut itseäni väkertämisellä. Tahdoin antaa yllätettävälleni jotain henkilökohtaista. Jotain, mikä välittäisi viestin siitä, että juuri hän on ollut ajatuksissani. Ei ihan helppo homma, kun kyseessä on ennalta tuntematon ihminen.

Useampaan otteeseen olen teksteissäni maininnut tuon syksyisen savilaattakurssin. Valmistin tämänkin sisustustaulun siellä. Salaa hiippailin possumamman blogiin ja varastin (toivottavasti saan anteeksi?) hänen ottaman kuvan. Tämän kuvan siirsin savilaatalle, viimeistelin ja liitin kehyksiin.
Toivon, että taulu oli iloinen yllätys. Jotain tuttua ja henkilökohtaista hieman erimuodossa, kuin valokuvana.

Ai niin, ne hyvät uutiset...
Kyseinen kurssi järjestetään jälleen helmikuussa. Tieto siitä ja mahdollisuus ilmoittautumiseen olivat tulleet julki jo joulukuun alussa. Viime kerralla kurssi oli täyttynyt hurjaa vauhtia ja halukkaita olisi ollut enemmän, kuin mitä kurssille pystyttiin ottamaan. Minä huomasin infon vasta välipäivinä, jolloin kurssikeskuksella pidettiin ansaittua joulutaukoa. Olin aivan varma, etten pääsisi enää mukaan. Soitin kuitenkin ja onneksi soitinkin.
Nyt pääsen jälleen väsäämään näitä pieniä, savisia valokuvia tällä mainiolla tekniikalla. Jippii!!
Hautomo kuhisee jo ajatuksia ja ideoita, joita pitää hieman jäsennellä ja karsia ennen kurssin alkua.

Materiaalimatka

Kiersin pitkästä aikaa noita hieman kauempana sijaitsevia kirppiksiä. Viisi liikettä tuli koluttua ja vaikka saalis oli vähäinen, niin iloa nämä tuovat jatkossa paljon. Nyt nimittäin kaikki löytöni olivat ns. materiaalilöytöjä joko käynnissä oleviin projekteihin tai ylipäänsä harrastuksiin.

Aivan ihanan värinen puuvilla - pellavainen pöytäliina.

Hurja läjä ommeltavia neppareita

Näistä leimasimista on iloa pitkään

Koeputket menevät hautomoon, koska juuri nyt ei ole hajuakaan mitä niille teen.

Näiden lisäki mukaan tuli muutama kravaatti ja pari kerrankin edullista puhelimen raatoa.
Viikonloppuna olin muutenkin toimelias. Kävin nimittäin poimimassa mustaherukoita varmoilta apajilta ja kotiin päästyäni leivoin niistä piiraan. Namskis, vaikka hieman kirpakkaa.

Marjapensaasta löytyi myös tällainen omituinen otus. Pienen hakemisen jälkeen se paljastui lehtipistiäisen toukaksi(E. dorpatica). Kaveri on karvoineen aivan jostain toisesta ulottuvuudesta!!

Messuhulinaa

Billnäs kutsui minua ja muutamaa muuta viime lauantaina kädentaito 2011-messujen muodossa. Aiemmin mainitsinkin saaneeni koruja sinne myyntiin ikään kuin "siipien suojassa". Oli siis aika käydä tarkastamassa tapahtuma ja kysellä samalla ensimäisen päivän myyntivilkkaudesta.

Väkeä tuntui olevan hyvin liikkeellä autojen paljoudesta päätellen ja myöhemmin saamani tiedon mukaan käviöitä oli ollut n. 5000. Lähdin itse sillä mielentilalla liikkeelle, että haen ennemin virikkeitä hautomoon kuin ostoksia kassin pohjalle. Kaikenlaiset käsityötekniikat ja tuotteen olivat hyvin esillä taonnasta kirjallisuuteen. Kaikkein eniten tuntui olevan koruja ja asusteita. Olisin kaivannut ehkä kattavampaa tarjontaa tuotteista kodin sisustukseen, mutta ehkä tämä toteutuu joillain muilla messuilla. Kokopäivän vietimme ihastellen ja hypistellen käsitöitä. Päälimäisenä jäi mieleen nukketaiteilija Tuija Leinosen työt ja eteenkin Universot. Ne olivat suloisia, persoonallisia ja niitä katsellessa tuli todella hyvälle tuulelle.

Universokatras

Kuten sainoin, etten lähtenyt varsinaisesti ostoksille, mutta toki sitä aina jotain pientä löytyy. Ihastuin suuresti tuohiseen sormukseen ja puunapit olivat juuri se jokin, mitä eräs hautomon tekele kaipasi alkaakseen. Tietysti kaikilta kiinnostavilta taitajilta napattiin käyntikortit mukaan ja niitä tulikin hyvä läjä.

Oma korumyyntini ylitti odotukseni. Sain positiivista palautetta, josta olen kovin iloinen. Juteltiin myös tekijän tärkeydestä myyntihetkessä tämän kaltaisessa tapahtumassa. Otan mielellään vastaan risuja ja ruusuja ja toki myös vinkkejä; olinhan nyt mukana untuvikkona. Ehkäpä toisella kertaa työ ei haittaa harrastusta ja pääsisin itse pelipaikalle kertomaan koruista ja vastailemaan kysymyksiin.

Paluumatkalla piipahdettiin vielä Fiskarsissa, mutta sieltä ei löydetty muuta, kuin kauniita maisemia kotiin tuomisiksi.

Ideoita räystäiden alta

Kävelyllä kaupungilla nenä kohti taivasta ja katse kiinnittyneenä talojen seiniin, ikkunoihin ja oviin.
Siis inspiraatio kuvia ottamassa niin sisällä kuin ulkonakin.

Vanhoja leluja

Nämä vanhat leikkikalut saavat aina aikaan ns. Aww-tunteen ja toisinaan tuovat muistoja omasta lapsuudesta. Tänään löytyneet toin kotiin vanhassa matkalaukussa, jonka löysin myös kirpparilta. En kuitenkaan napannut siitä kuvaa(on niin samanlainen kuin muutkin), mutta pääsi kartuttamaan eteisessä kasvavaa pinoa.
Nalle ja puiset kuvapalikat lähtevät eteenpäin, mutta rullaluistimet säästän itselläni. Mahtaisivatkohan ne sopia kehyksiin seinälle?(laitetaan hautomoon)

Kultakutri ja kolme karhua

Tavarataidetta

Huomasin kaapin nurkassa kehyksen, jonka olen ajat sitten ostanut tuunattavaksi. Päätin siis ryhtyä toimeen ja nopeasti kyhäsin laatikosta(kehys) näköiseni. Tapettia takaseinään ja ulkoreinoihin ja pienet naulat vielä kulmiin. Sisällä on äitini nyplätty hääkruunu ja pikkuruinen verkonpaino. Saattaa olla, että laitan vielä yhden tai kaksi avainta lisää...aika näyttää. Paikan tämä taidepläjäys sai eteisestä; siellä on muutenkin punaista siis sinne se sopii:)

Hautomosta pullahtanut

No niin, vihdoinkin sain jotain hautomosta ulos asti.
Olen jo pitkään (siis useamman vuoden) halunnut tehdä seinälleni sellaisen taulukollaasin, joita näkee miltei jokaisen kodissa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jokainen kokonaisuus on tekijänsä näköinen ja tällätavoin ainutkertainen.
Oman luomisen esteenä on ollut niin sopivien raamien ja kuvien löytyminen kuin oikeaan tilaan/seinään sovittaminen. Tämän tekeminen on toisinaan ollut aktiivisempaa ja joskus projekti on unohtunut täysin. Onneksi sen ei tarvinnut odottaa hautomon nurkassa eläkepäiviin asti.

Miltei kaikki kuvat löytyivät mieliblogistani, The Graphics Fairy, josta monet muutkin käsitöissä käyttämäni kuvat ovat peräisin. Yksi kehys jäi kuitenkin tyhjäksi. Koska tämä kokoelma sijaitsee makuuhuoneessa, päätin siihen kirjata "kauniit unet". Ironinen pilke käväisi mielessäni tekstin suhteen: R.I.P. Harkittuani asiaa tulin siihen tulokseen, että olisi liiankin ylilyövä. Toisaalta, kun kyse on itsestäni, niin pitäähän kuitenkin jotain olla vinksallaan...

 Tämä pieni kameleontti on ihan lempparini!!(Sanoo jälleen matelijaihminen)

Pääsiäiskortti #2

Tänään piti tehdä vain hautomossa sijaitsevaa tauluprojektia, josta kerron hieman myöhemmin(kunhan valmistuu ja pääsee seinälle). Kuitenkin innostusta riitti vielä korttiinkin. Pääsiäinen on täällä jo kielenpäällä, vaikka noihin päiviin onkin vielä hieman odotusta. Eli pirteä pääsiäiskortti piti saada aikaan. Tulipa siinä samalla kokeiltua uutta kuviolävistäjääkin. Hauska epeli. Kuva onkin sama, kuin ensimäisessä vedoksessa.

Hautomon asiaa

Hautomoon on taas tullut ns. overload. Niin paljon kertyy ideoita ja toteutettavia asioita, ettei ehdi niistä edes kiinni ottaa. Bolero on sentään työn alla(lue: aloitettu, mutta odottaa jatkoa). Suunnitelmissa olisi parvekkeen uusi sisustus, halu kokeilla sytykeruusujen tekoa, tossut, kesän kasvattien koulinta, olohuoneen verhot, muutama sisustus tyyny ja taulu, kortteja, leninki itselle ja ystävälle ja paljon paljon muuta! Tietäisi vain mistä aloittaa.

Periaatteessahan tuo aloitus ei olisi ollenkaan vaikeaa ja oikeastaan tiedän mitä pitäisi tehdä. Alkuvalmistelut kuitenkin ottavat hyvin aikaa ja ovat erittäin mielenkiinnottomia. Kai on vain harrastettava henkistä natsismia itseään kohtaan ja tartuttava toimeen. Musiikki siis kaakkoon ja siivoamaan, mutta vasta viikonloppuna.:)

Suloiset sähäkät sävyt

Värejä, värejä, värejä; niitä kaipaan aina näin talvella.
Kuulun niihin henkilöihin, joiden on hyvin vaikea vastata kysymykseen "Mikä on lempivärisi?". En vain kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen kauniita värejä ja sävyjä, koska pidän niistä kaikista.  Yleensä vastaukseni tähän kysymykseen on murretut- ja maanläheisetvärit, mutten kuitenkaan "sorsi" muita, joita harvemmin tulee käytettyä(esim. pastellit). Tietysti aina ratkaisevaa se missä väriä käytetään.
Jotkut maksavat huimat summat värianalyyseistä.. Onko niistä mitään käytännön hyötyä? Eikö jokainen osaa laittaa niitä värejä päälleen, joista pitää? Kun ihminen on tyytyväinen esimerkiksi asuvalintaansa ja sen väreihin, niin se kyllä pukee enemmän, kuin pelkkä väri, jossa kokee olonsa epämukavaksi. Fiilikset siis näkyvät päällepäin.

Se mistä tämä hurja värien ihmettely sai alkunsa tulee langoista. Sain muutama päivä sitten huisin monta Finlaysonin ruusulankarullaa. Ihania sävyjä, niin kirkkaita ja herkullisia(kuva yllä). Myös vanhat tapettikansiot löysivat uuden kodin meiltä. Niiden malleissa ihastelin sävyjen harmoniaa. Itse kuvat ovat sellaisia, joita en isolle alalle laittaisi lainkaan, mutta värit toimivat yhdessä ja kuvista voisi saada mainioita pieniä sisustustauluja. Ehkäpä tämä asia menee hautomon hommiksi ja toteutuu sieltä aikanaan.

Niin kauhee on maa...

Kamera mukaan ja kävelylle tarkoituksena ottaa ihan itseni iloksi kauniita kuvia luonnosta. Jo puolen tunnin jälkeen totesin, että tämä ei olisi mikään mukava reippailu hetki, vaan olo oli kovinkin tukala rämpiessäni lumessa. Oliko vika sitten sään, lumen, kameran vai oman mielialani, kun en ysinkertaisesti löytänyt mitään kaunista.
No muutama kuva oli kuitenkin ihan julkaisukelpoinen

Hevosenkengän otin kyllä mukaani ihan tarkoituksella, koska tällainen asetelma on jo hetken ollut mielessäni.

Tuo puun halkeillut kaarna oli jännin asia, jonka näin reissullani. Ei varsinaisesti käyttökelpoinen tällähetkellä mihinkään, mutta laitetaan hautomoon, niin ehkä jossain vaiheessa tuo on innoittajani.
Oloani oli kevennettävä edes vähän tuon parin tunnin kahlaamisen jälkeen. Onneksi olin saapunut paikkaan, jossa kirpputorin kutsuva sisäänkäynti huuteli suuntaani. Oliko tämä sattumaa vai ailitajuisesti valittu reitti?
Tosiaan olo keveni ja kirppari pelasti minut luonnon kauheuksilta. Mukaan lähti pussillinen jonkunlaisia riipuksen osia.

Nämä menevät kaarnan mukana hautomoon, kunnes keksin niille käyttöä.