Pojat pussiin

Nyt lähti vanha ja epäkäytännöllinen pyykkipoikapussi vaihtoon! Se oli aivan tavallinen pussukka, jossa oli kiristysnauha eikä mitään muuta. Olen kyllästynyt siihen, että noukin poikia aina lattian tasosta ja jos roikotan pussia, niin sen suu menee tiukasti suppuun. Kehitetäänpä siis jotain helpompaa...

Pian sain idean henkariin laitettavasta pussista. Sen suu (tai muutamakin) olisi aina avoin pyykkipoikien tulla ja mennä. Sen saisi myös ripustusvaiheessa roikkumaan itse pyykkitelineeseen, joten tähän loppuisivat kyykistelyt. Vanhaa pussia säilytin aina laatikossa poissa katseilta, mutta uudesta voisi tehdä niin kivan näköisen, että sitä kehtaisi pitää esillä.
Tuumasta toimeen ja pian tuotos on valmis.

Jämäkankaistakin pääsin hieman eroon, kun tarve ei ollut suuri. Koristeeksi piirsin pojan ensin paperille ja tikkasin sitten viivojen mukaan kuvan kankaaseen.
Kun olen tovin jo käyttänyt pussukkaa arjessa, voin kertoa, että pyykkipoikien kanssa ripustaminen on hauskempaa ja helpompaa. Näinkin pienistä arkisista asioista voi ihmisen ilo olla suuri pitkäänkin.

Pilkuin verhoiltu

Jatkossa kulkee eväät näppärästi kodin ja työpaikan välillä tässä kassissa. Kyllästyin etsimään oikean kokoisia muovipusseja tuota tarkoitusta varten. Jos jogurttipurkki hajoaa matkalla, niin ei hätää; ompelin kassin vahakankaasta. Senkun kääntää ja pyyhkii ruoan roippeet pois.
Pirteää viikon alkua!!

Kesäinen yllätys

Blogissani on ollut viime aikoina kovin hiljaista. Hiljaisuuteen on ollut syynä kiireellisyys ja salamyhkäisyys. Nyt kuitenkin suuri projekti tuli valmiiksi ja totuuden hetki koitti, joten voin hyvillä mielin kertoa siitä muillekin.

Olen siis reilun kuukauden ajan suunnitellut ja väsännyt saunamökin sisustusta. En suinkaan suorittanut tätä suurta projektia yksin, vaan tiiviisti mukana oli veljeni perhe ja muutama muu sukulainen ja tuttava. Tahdoimme ilahduttaa isääni ja hänen vaimoaan ja olimme vakuuttuneita, että tämä olisi oiva tapa.
Heidän saunamökin pukutila kaipasi mielestämme uudistusta. Halusimme tehdä pukutilasta siistin ja viihtyisän tilan, jossa olisi mahdollista levähtää saunan jälkeen ja unohtaa arjen huolet.

Pidimme pienen ideariihen, jonka tuloksena meillä olikin jo koko sisustus valmiina(ainakin suurinpiirtein). Kaivelimme kaappeja jokainen tahollamme, jotta saisimme pidettyä pudjetin mahdollisimman pienenä. Kierrätimme, tuunasimme, otimme vastaan lahjoituksia ja kiersimme kirppareita. Minä lupausuin hoitamaan tekstiilit ja "taidemaalarin" hommat ja suuretlinjat(nikkarointi, maalaus, lattia) jaoimme osallistujien kesken. Juhannuksena saimme oivan mahdollisuuden päästä ottamaan mittoja kyseisestä tilasta. Kaikki tämä tapahtui kaikessa hiljaisuudessa yllätettäviltämme. Viime metreillä jouduimme heittämään ilmoille muutaman valkoisen valheenkin, joista pyydämme anteeksi.

Ideointia värimaailmasta

En ryhdy suuremmin selittelemään mitä mistäkin löytyy.
Kuvat puhukoot puolestaan.

Ennen

Jälkeen

Naulakko siirtyi koivun oksistoon.

Vielä pieni kollaasi uusien juttujen yksityiskohdista.

Ruokalappuja ja pipareita - Bibs and Cookies

Täällä on otettu rauhassa uusi vuosi vastaan saunoen ja kaupungin ilotulitusta katsoen. Omia raketteja harvemmin ostamme, mutta tähtisädetikut on aina oltava. Vielä jaan kuitenkin muutaman sanan joululahjoista.

Suvun uusin tulokas taisi haalia suurimman lahjasaaliin. Hänellä tosin oli aikaa jouluun vain muutama kuukausi, joten eihän siinä ajassa ehdi olla kuin kiltti(sanoo ihminen, joka ei näe taaperoa päivittäin).
Tonttujen kysellessä toiveita sai äitinsä napattua muutamat sanat omituisen yninän ja kikattelun seasta. "Jotain itsetehtyä ja tarpeellista."

Kummilikka kasvaa hurjaa vauhtia ja tulevaisuuteen tähtäsi myös lahjani.
Löysin The Graphics Fairy blogista tarkoitukseen sopivan "Menu" -printin. Karenin blogi on oikea aarreaitta, josta olen aieminkin löytänyt kuvia ja tekstejä käsityöprojekteihini. Mikäli mieleesi nousee kysymys "Miten kummilikan tulevaisuus liittyy ruokalistaan?", niin saanen hieman selventää. Syödessä aina suttaantuu ja ruokalapustahan voi nautitut ruokalajit tarkistaa. :)

This christmas I made a gift to my godchild.

I found a wonderful "Menu" -typography in The Graphics Fairy blog. The blog is a real treasure-trove and I have found beautiful images there earlier that I have used in my projects. This print was meant for weddings and special occasions, but I thougt it would be quite funny in a bib. After all you can see all the courses there.

 

Ja jos kerran lahjaksi tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Yhteensä essun mallisia ruokalappuja lähti pikkuiselle viisi kappaletta erilaisin tekstein.

All in all, I made five bibs each with a different text.

Menu

OO Nom Nom Nom

Juna tulee.... EVVK!

Steh dort nur nicht, ich bin Hungrig!

Don't I look like a Princess

Äidillensä piti tietysti keksiä jotain hyvin tehdystä toiveurkinnasta. Tiesin hänen pitävän makeista herkuista, mutta itse olen vallan huono leipuri. Onneksi muistin työkaverini puhuneen karkkikeksipurkeista, jonne laitettiin aineet kerroksittain ja lahjan saaja saisi hyvällä omallatunnolla pitää leivonta tuokion.
Ohjeen purkkiin löysin täältä(pullahiiri.com) ja englanniksi täältä(bakerella.com).
Karenin The Graphics Fairy blogi auttoi minua koristamaan myös tämän lahjan. Käytin etikettiin ranskalaista kehystä, johon lisäsin vain sopivan tekstin.

For the mom I made something sweet. I put the ingredients for candy cookies in a jar so she can make, bake and enjoy.( I would have ruined the cookies anyway.) 
You can find the recipe in here(bakerella.com) 
For the labels I used french frames from The Graphics Fairy blog and just added the right text.

Lahjontaa

Lupasin kertoa niistä lahjoista, jotka tänä vuonna lähti eteenpäin.
Aloitetaan kynttilöistä, joita tungin miltei jokaisen pakettiin. Kuumailmapuhaltimella saakin kätevästi siirrettyä leimattuja kuvia kynttilään pintaan. Itse ihastuin noihin lumettomiin puihin, jotka kiertävät koko kynttilän. Taisi tällaisia mennä salaisen kirppisystävän joulukalenteriinkin.

Miehet saivat lahjaksi tuliruusuja. Harvemminhan miehille kukkasia ojennellaan, mutta kun käyttötarkoitus on saada takan- tai saunanpesä syttymään, niin herkempikin sytytyspala käy. En testannut kuinka kauan nämä palaisivat, mutta ohjeistuksen mukaan n.4-7 min.

Nämä jääkaappimagneetit ovat peräisin savi-kurssilta. Säästin yhden itselleni ja muut lähtivät maailmalle. Myös alla oleva kodintaulu(samalta kurssilta) pääsi eteenpäin. Idean siihen sain  Annalta, Saltunraitin blogista. Olikin mutkikasta etsiä noita koordinaatteja, kun vastaukseksi sain useita erilukemia.
Aattona tarkistettiin ja onneksi se oikea koti löytyi juuri näistä numeroista.

Tontut kuuntelevat keskellä kesääkin. Ohitse kiitävässä lauseessa mainittiin pikkuselle kukkarolle olevat tarvetta(kuva alla). Tätä kaunista kangasta jäikin vielä ja nyt alkaakin mietintä mitä siitä tekisin.

Voitin aiemin blogiarvonnasta valitsemani Ramsign:n emalisen kyltin valitsemallani numerolla(kuva kuvan alla). Koska meillä ei ollut kyltille tarvetta, totesin kunnon käsityön olevan oiva lahja. Kuten mainitsin noista kynttilöistä, niin tämäkin paketti sai omansa.

 

Välttääkseni kirjoitusähkyä jätän muutamasta lahjasta kertomisen myöhempään. Eiväthän kaikki millään mahdu samaan bloggaukseen.

Unipupu vai räkäjänö?

Pikkuväelle lajaksi lähteviä kaniineja.
Pää ja tassut on napattu simppelistä Craftbits:n kaavasta. Vaikka tarjolla oli myös kropan kaava, tahdoin tehdä kaverin aivan tulokkaan alkutaipaleelle, joten harsoliina tuntui oikealta ratkaisulta.
Tämä on kai minun tapani sanoa: "Tervetuloa maailmaan (sitten kun tupsahdatte)!"

Pitsiä, pellavaa ja puntarointia

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka rakastaa filmikameroita(jostain ihmeen syystä). Kun dikikamerat tekivät tuloaan, niin kuvan vakaajat eivät vielä olleet sillä tasolla, mikä olisi ollut minulle hyvä. Kuvat olivat aina, siis aina, heilahtaneita ja hyvän otoksen ottaminen koetteli kärsivällisyyttä linssin molemmin puolin. No aika ja tekniikka menee eteenpäin...sentään.
Oman dikikamerani hommasin muutama vuosi sitten pihiyksissäni kipparilta. Halusin ensin kokeilla onko tuo kuvaamisenmuoto minua varten ennen kuin ostan kallista kameraa. Ihan passeliltahan kuvaaminen tuntuu. Ainut miinuspuoli mielestäni on kameroiden pieni koko. Pidän siitä, että laite pysyy reilusti kädessä sievistelemättä. 
Tuon kirpparikameran kanssa olen kuvia ottanut jo pitkään. En tohdi kertoa mikä on merkki tai malli, mutta se tieto linee jo tarpeeksi, että kamera käy kahdella AA-paritolla.:) Niitä kuluu kiitettävästi ja kuullessani muiden hehkutuksia akkujen kätevyydestä haluaisin itsekin akullisen.
Uuden kameran hankitaa ja sen tarpeellisutta puntaroidessani sain apua ystävältäni. Hän antoi uuden kameransa minulle käpisteltäväksi/tutkittavaksi kotiin. Kuvia räpsiessäni tunne uuden hankkimisesta vain voimistui. Ihan samaa kameraa en minun tarpeillani tarvita vaan hieman vaatimattomampikin kävisi.

Uudet väsäämäni tyynyt pääsivät testiin ensimäisenä sitten kukat, eläimet ja lopuksi ihmiset. Kuvat olivat huomattavasti skarpimpia ja valotusten kanssa ei tarvinnut niin paljon miettiä. Toisaalta tuo kameran koko on edelleen mieltäni painava juttu. Toivottavasti siihenkin tottuu.
Kuvakollaasissa yläpuolella olevat kuvat on otettu vanhalla kameralla ja alla uudella. Kummankaan kanssa kuvatessa ei ole käytetty salamaa ja käytössä on ollut kuva-asetus Macro. Ainoastaan oikeanpuoleiset kuvat on rajattu uudelleen. Kuvia ei voi verrata keskenään, koska niitä ei ole otettu samassa luonnonvalossa tai edes samana päivänä. Jostain syystä vain halusin tehdä tuon kollaasin. Onpahan näytillä ainakin uudet mummotyyliset tyynyni;) Puntaroiminen siis jatkuu...

Sisustuksesta innostuneena

Sain hirmuisen sisustuskärpäsen tuon avustamani parvekeprojektin aikana. Tauluja seinille, vanhat roinat kellariin tai kokonaan pois ja nurkat kuntoon. Tälläkertaa ns. pääkohteena oli olohuone ja oma parveke. Parvekkeesta kerron hieman myöhemmin.

Ihmisen tarvitsee näköjään asua hyvä tovi itsenäisesti ja muutamassakin kämpässä ennen, kuin verhojen vaihto on edessä. Tai ainakin jos puhutaan minun kaltaisesta olennosta... mitä tuo ikinä nyt tarkoittaakaan. Olohuoneen verhot ovat roikkuneet viiden eri asunnon ikkunassa ja ajallisesti 8 vuotta, joten oli jo aikakin päivittää ilmettä. Sellaista "ennen" -kuvaa minulla ei nyt satu olemaan, koska kovin kiireellä riuhdoin vanhat verhot alas. En koskaan ole (tai ehkä viikon ostohetken jälkeen) pitänyt verhoista, vaikka niiden suoramalli oli hyvä ja väri oli ok. Toiveikkaana kuitenkin nakkasin ne pesukoneeseen ajatellen samalla, että onhan niissä paljon kangasta. No katsotaan nyt tuleeko ne ulos sieltä yhtenä kappaleena auringon rassauksen jälkeen.

Uusi ilme on hieman ryhdikkäämpi, eloisampi ja kevyempi, vaikka värimaailma on pysynyt samana. Ruskeat verhot on ostos kirpparilta, vihreät verhot tulivat lahjoituksena ystävältä ja sattumalta kangaskaupan jämäerälaatikosta löytyi kahta edellistä yhdistävä kuvillonen verho. Kuvioverho oli kooltaan 150x260cm, jonka leikkasin kahdeksi kapeaksi suikaleeksi.

Sohva sai vielä uuden päälisen ja sisustus tyynyjä päivitettiin ja lisättiin. Projektin ohessa minulle annettiin aasinkorva, joka oli kovasti vailla tekohengitystä. Sille löytyi paikka vihersaarekkeesta ja nyt muutaman viikon huolenpidon jälkeen se alkaa näyttää elon merkkejä.
Kaiken kaikkiaan ihan mieleinen muutos ja lopputulos.

1875 kohtaa retron

Olen jo aikaa sitten tehnyt lempikirppariltani jymylöydön keinutuolin muodossa.
Silloin hain jotain tuolia, jolle voisin vaatteitani nakata niissä tilanteissa, kun ei taaskaan ole mitään päällelaitettavaa. Tämä luomus aivain kuin odotti minua muiden modernimpien huonekalujen joukossa, joten pakkohan se oli ostaa. Sillä reissulla en tietenkään ollut autolla ja bussissa tuon kuljettaminen olisi käynyt lievästi sanottuna hankalaksi, joten oli pakko hakea ostokseni myöhemmin. Myyjän mukaan sitä oli vuorokauden aikana havitellut, haaveillut ja harmitellut jo moni ja eräs olisi maksanut tuolista ison rahan. Myyjä onneksi oli todennut, että ilme kasvoillani ostohetkellä kertoi, ettei tuoli olisi kaupan. Siinä hän oli täysin oikeassa!!

Mielelläni tuossa olen istunut, mutta on myönnettävä, että hieman kovahan se on. Nyt sain kuitenkin tehtyä siihen pehmusteen. Kangas ei ole vanhaa, mutta kuosiltaan luonnehtisin tuota retroksi. Sopii minulle ja tuolille mainiosti. Jatkanpa nyt kirjan lukemista ja testaan samantien onko parempi istua.

Parvekkeen uusi ilme

Tilauksessa oli parvekkeen tuolien uudet pääliset.
Tarkoituksena oli saada hieman nuorekkaampi, siistimpi ja kaikenkaikkiaan päivitetty ulkonäkö vanhoille hyville tuoleille ja samalla myös kohottaa parvekkeen viihtyvyyttä. Pääliset olivat jo entuudestaan päälystetty kerran, mutta kangas oli päässyt virttymään ja sanottakoon, että kuosi oli varmasti hieno aikanaan...:)

Kuvassa oik. alkuperäinen päälinen ja vas. irtopäälinen, joista sain kätevästi kaavat uusiin.

Uudeksi kankaaksi valittiin mustanpuhuva farkku, jotta lopputulos olisi hillitty ja kestäisi kovassakin käytössä. Hieman uusittiin myös pehmusteita.  Kangasta kuitenkin jäi, joten lähdin siitä tekemään muutamia tyynyjä ja kangasvaraston perukoilta löytyi myös passelit napit niihin. Selkänöjan tyynyt ovat jykevällä tarranauhakiinnityksellä, joten halutessaan ne voi siirtää vaikka käsinojalle.

Ennen

Uudistuksen jälkeen

Jos emännälle ja isännälle on omat paikkansa, niin pitihän kodin pieninkin asukki huomioida. Nyt on hyvä köllötellä kesäpäivää omalla pedillään.:)

Näillä eväillä kevääseen

Muutama hauska nappi ja pirteät balleriinat löytyi tänään kirpparikierrokselta. Tulihan sieltä mukaan tuo keltainen silkkiä oleva tyynynpäälinen, josta näkyy kulma kummassakin kuvassa. Ei siis erikoinen, joten ei mahtunut kuvaan:)

Harvemmin tulee itselleen ostettua vaatteita. En oikein osaa niitä edes katsella, kun kyllästyn niin nopeasti. Kaikki tuntuu näyttävän ihan samalta. Paitsi nyt... tai no pöytäliinahan tuo oli(ylemmissä kuvissa vielä ehjänä), mutta kun keskelle leikkaa pienen reijän ja laittaa kuminauhan niin ihanan keväinen/kesäinen hamehan siitä tuli. Kiitos jälleen Tampellan! Voin jo kuvitella istuvani puiston penkillä, tässä hameessa, paistattelemassa päivää ja lueskemassa Heli Laaksosen uutta "Peippo Vei" runokokoelmaa.

Tuosta kokoelmasta löytyikin juuri hyvä runo tähän nimenomaiseen päivään. Mahtoiko olla antajalla tämä mielessä?

Syntympäivruno

Mää toivon sul sinisen pakettiauto muatose elämä.

Pitkän tiätyst

et viäl mont kertta vastaissit ko mää soitan.

Levjän

et mahtuis kollikissoi hinausliinoi diakonissoi

ja tyhjä tila et voit poimi tiä varrest mukka uut ja muut.

Korkkian

et sopissit selkkä suaras seisoma

päästämä ilmapallo irt

ja hyppämä sen narust kii.

-Heli Laaksonen

Kotihengetär

Olen bloggaillut jo usean viestin peräkkäin löydöistäni kirpputorilta, joten nyt on aika siirtyä käsitöihin. Viikonlopun kaunis ilma on varmasti houkutellut ihmisiä ulos, mutta minä vilukissana olen ommellut hurjasti auringon lämmittäessä selkää. Vanha kunnon Bernina onkin saanut laulaa urakalla! Lopputuloksena on kaksi hametta, joista toinen oli vain lyhennyt, sisustus tyynyjä (materiaalien puutteen vuoksi jäivät kesken) ja esiliina.

Esiliinan kangas on hankittu huuto.net:stä ennen joulua, mutta nyt vasta sain inspiraation toteuttaa hautomon tuotokset. Taskun brodeerauksen teon ulkoistin ihmiselle, jolta löytyy pelit ja pensselit, koska(myönnettäköön) olin liian laiska tekemään sitä käsin. Suuri kiitos siis hänelle!
Kangastakin jäi vielä sen verran, että myöhemmin voisi tehdä ns. samaan sarjaan patakintaat tai jotain muuta.

Nyt ei tarvitse olla yltäpäältä jauhoissa, jos/kun intoudun leipomaan! Ennen tuli katsottua kaksi kertaa pellille varmistaakseen, että uuniin on tosiaan menossa jotain.

Luuripussi

Sain vimman tänään tehdä jotain pientä piperrystä. Hetken mietin mitä tuo olisi, mutta kankaita/tilkkuja plärätessä se selveni. Itselleni joululahjaksi ostamani kännykkä kaipasi pussukan.
Olen nimittäin viimeiset monta vuotta (=kolme kännykkää) ollut vahvasti simpukkamallin käyttäjä ja tästä syystä näppäinlukon päälle laittaminen ei tule automaattisesti lihasmuistista. Ainakin toivon, että pussukka estää suurimman osan kassipuheluista.

Kankaan olen saanut muiden tilkkujen mukana eräältä kaappejaan siinneelta ystävälliseltä ihmiseltä ja nauha, solki ja sirkat ovat koottu kaappieni pohjalta. Koska puhelin kulkee mukanani miltei aina, niin takakappaleeseen ompelin vielä pikkuruisen vetoketjutaskun pikkurahaa varten.