Kädenulottuvilla

Keväällä ja kesällä sitä tulee vietettyä paljolti aikaa pihalla ja hyvä niin. Sormet mullassa huomasin, että olisi kiva saada ulos jotain sisustuksellista... ihan kuin kukkaistutukset eivät riitä. Puutarhan pientyökalut kaipasivat oman paikkansa ja grillin tarpeistoakin juostiin aina milloin mistäkin hakemaan.

Tässä apuun tuli vanha ikkunan karmi, jonka aikanaan olen tuunannun säilytyskalusteeksi askartelukaappiini. Sille ei enää ollut tarvetta kaapissa(koska kaappiakaan ei enää ole), joten se sai siirtyä pihan puolelle. Nyt siinä roikkuu niin lastat ja pihdit sulassa sovussa haran, lapion ja leikkureitten kanssa.
Muita pihalla tarvittavia esineitä kokosin komeuden viereen.

Lennähtipä perhoskakin innkunan rivalle ihmettelemään

Nyt ne on kaikki siinä kädenulottuvilla! Samalla osallistun arvontaan. Tämän kilpailun ovat järjestäneet yhteistyössä cuponation.fi sekä Pieni lintu -blogi.

Kylven kukissa

Jo aikaa sitten löytyi roskiksesta aivan ihastuttava ja hyvässä kunnossa oleva yhden naisen kylpyamme. Se oli toki raahattava omiin nurkkiin, vaikka ei minnekään mahtunut. Hautomon asiahan tämä palju on.
No nyt sitä on raahattu useampaan osoitteeseen ajatuksella, että kyllä se vielä jonnekin sijoittuu. Onneksi näin, sillä nyt se on saanut oivan paikan pihalta ja siirtynyt pois hautomosta.

Istuttelin iloisena siihen kukkia ja lopputulos on mielestäni kaunis, kun maahumala pursuaa reunan yli. Olenko tulossa vanhaksi, kun innostun kaunistamaan kukilla? :) Hyötykasvithan on aina olleet enemmän "mun juttu". Viereensä amme sai aiheeseen sopivan ämpärin, joissa viihtyy mansikka kasvattaen kesänaposteltavia(hiukan tutumpi kasvatettava). Muutama perhonen lennähti vielä koristamaan koko komeutta. Ne olen aikanaan tehnyt savipajalla ja valmistuttuaan en niillekään meinannut sopivaa paikkaa löytää. Kaikki näyttäisi loksahtavan paikalleen, kun niiden aika koittaa.

Vielä loppuun kuva teksteistä, joita innostuin työstämään noilla kirpparilta ostamillani punsseleilla. Saattaa olla, että näillä naputtelen itseni iloksi ja naapureiden hetkelliseksi harmiksi muutaman tekstin lisää.

Roskislöytöjä

Dyykkaaminenhan on Suomessa rangaistava teko. Jokatilanteessa en oikein ymmärrä miksi. Toisinaan tuntuu, että niitä ihmisiä, jotka heittävät hyvää ja kunnossa olevaa tavaraa roskiin, pitäisi rangaista. Ei sitä ihmistä, joka tavaran käy hakemassa. Eikös kierrätystä pitäisi kannustaa?
Siihen en ota kantaa, että joku noukkii ruokansa roskiksesta. Kukin kai omalla tavallaan.
Sitä en hyväksy, että noukitaan jotain ja heitetään se seuraavassa käänteessä pusikkoon. Puhun nyt  nimenomaan niistä tavaroista, jotka pääsevät uudelleen käyttöön.

Minäpä taannoin vein roskia ja löysin "vaihturiksi" jotain mieleistä. Tervetuloa siis sakottamaan. :)
Nämä kaavat nököttivät lehtiroskiksen päällä ei siis roskiksessa. Luulisin niin, että hän joka on ne roskiksille vienyt toivoikin, että joku ne sieltä nappaa. Kiitos hänelle! Mahtaisiko näiden kaavojen kanssa syntyä minulle uusi mekko pikkujouluihin?! Katsotaan.

Metalliroskis on aina arvoitus... Sieltä voi löytää niin säilyketölkkejä kuin peilejäkin ja kaikkea siltä väliltä.
Tämä mukavan retro tölkki löytyi ihan äskettäin. Mietin uskaltaisinko avata sitä ja mitä kammottavaa sen sisältä saattaisi löytyä. Rohkaistuin ja huomasin, että purkki oli sisältä tyhjä ja vielä siistimpi kuin ulkokuorestaan.

Seuraavat löydökseni ovat myös roskakatos löytöjä ja täysin toimivia. Lamppu tuli sattumalta mukaan ja varjostimien runkoja olen etsinyt jo hetken. Toisinaan juuri se minkä perässä juoksee kirppareita läpi löytyykin aivan nurkan takaa. Toistaiseksi tuo kohtalaisen suuri pöytävalaisin viettää aikaansa kellarissa. Säästän sen sitä hetkeä varten, jolloin intoudun sitä hieman tuunailemaan.

T-paita tuunailua

T-paita tuunailuja on pinterest ja muut ideapankit piukassa. Taitaa vaatekappale olla kohta yhtä uusiokäytetty kuin sukkahousutkin. Laukkuja, biletopeja, hedelmäpusseja, hiuslaitteita ja mitä kaikkea. Olihan minunkin siis pakko tehdä itselleni moinen huivi/koru, jonka mallin olin nähnyt jossain aiemmin.

Korun ulkonäkö on mielestäni hauskan rosoinen ja hyvä vastapaino muille koruilleni(eteenkin helmille). Oli kuitenkin keksittävä se jokin juttu, mikä toimisi sinä pisteenä siellä Ii:n päällä. Apua ei tarvinnut onneksi etsiä kauaa sillä nappasin lankakorin päältä tuhkakupin.
Juuri niin, tuhkakupin.
Sain kyseisen kauniin esineen vain hetki sitten. Se oli löytynyt jostain vintin/varaston uumenista ja oli löytäjälleen tarpeeton, mutta kiinnitti huomion(muistuttaen minusta...kai!?). Ihastuin siihen heti nähdessäni, mutten vielä silloin tiennyt minne kuppi mahtaisi sopia.

Ylimmän kuvan keltaiselle paidalle kehittelin toisenlaista käyttötarkoitusta, mutta se joutaa hautomoon vielä hetkeksi. Siitä ehkä hieman myöhemmin juttua, jos ikinä valmistuukaan.

Kiitoksena kortti ja kakku

Saamistani pitsiliinoista, matkalaukusta ja muista ihanuuksista tuli tarve kiittää konkreettisemmin. Sain muutaman liinan ja käsityötarpeita vielä lisää ja tuntui siltä, ettei pelkkä sana riittänyt kertomaan, kuinka arvostan näitä lahjoja.
En minä mikään leipurimestari ole ja tuskin edes oppipoikakaan, mutta hyydytetyn juustokakun osaan tehdä. Vanilja-Ananasjuustokakkun ojensin tällaisen kortin kera.  Korttiin kirjoitin reseptin kyseiseen herkkuun, joten siitä on iloa pidempäänkin.

Voisinpa jakaa tuon ohjeen, jos joku muukin herkutella tahtoo.
Vanilja-Ananasjuustokakku

Pohja:
200g Digestivekeksejä (laitan siirappipipareita joulun aikaan)
100g voita
Murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Taputtele vuuanpohjalle tasaisesti.

Täyte:
5kpl Liivatelehteä
2,5dl Kermaa
200g Vanilja-tuorejuustoa
1tlk (n. 200g) Ananasmurskaa
3dl Tomusokeria
1rkl Vaniliinisokeria
1/2dl anasmehua
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Valuta ananasmurskasta liika neste pois, mutta säästä 1/2dl myöhempää käyttöä varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusta, tomusokeri, vaniliinisokeri ja ananakset. Sekoita huolellisesti.
Purista pehmenneistä liivatteista liika vesi ja liuota ne miltei kiehuvaan ananasmehuun. Anna jäähtyä. Lisää seos ohuena nauhana täytteeseen kokoajan sekoittaen ja kaada lopuksi pohjan päälle.
Laita koko komeus hyytymään jääkaappiin vähintään 4h:ksi, mutta mielellään yön yli.

Ruusuja rakkaalle

Lumi yllättää joka vuosi autoilijat, mutta vappusää yllättää aina minut. Onhan se kuitenkin epävakaa miltei yhtä todennäköisesti kuin lumi sataa talvisaikaan taivaalta. Juhlasta selvittiin suuremmitta vammoitta, vaikka hieman vilu hetkellisesti tulikin.

Hurja rypäs noita pyhiä on tässä kuunvaihteessa. Pääsiäinen, vappu ja kohta onkin äitien päivä. Tuota viimeistä mainitsemaani ajatellen aloinkin valmistella kukkia ja paremmin sanoen ruusuja. Lahjoituksena sain vanhaa piikkilankaa ja itse kukat virkkasin luonnonvalkeasta villasekoitelangasta. Langan tekee mielestäni kauniiksi siihen löyhästi kiedottu helmiäisen valkoinen efektikuitu. Eipä taida piikkilanka olla ainut vanha asia, jota näissä ruusuissa tuli käytettyä, koska vyötettä hieman tutkittuani löysin tekstin "Made in BRD".

Näin taas sain jotain persoonallista ja kestävästi kierrätettyä aikaan.

Enpä huomannut aiemmin, että ruusuni ovat karvaisia.:) Näyttävät luonnossa vain muhkeilta ja kimmeltäviltä (lankakin on sileää), mutta kuvassa todellakin ovat karvaisia. Kaipa tämä on ihka uusi lajike.

Näillä eväillä kevääseen

Muutama hauska nappi ja pirteät balleriinat löytyi tänään kirpparikierrokselta. Tulihan sieltä mukaan tuo keltainen silkkiä oleva tyynynpäälinen, josta näkyy kulma kummassakin kuvassa. Ei siis erikoinen, joten ei mahtunut kuvaan:)

Harvemmin tulee itselleen ostettua vaatteita. En oikein osaa niitä edes katsella, kun kyllästyn niin nopeasti. Kaikki tuntuu näyttävän ihan samalta. Paitsi nyt... tai no pöytäliinahan tuo oli(ylemmissä kuvissa vielä ehjänä), mutta kun keskelle leikkaa pienen reijän ja laittaa kuminauhan niin ihanan keväinen/kesäinen hamehan siitä tuli. Kiitos jälleen Tampellan! Voin jo kuvitella istuvani puiston penkillä, tässä hameessa, paistattelemassa päivää ja lueskemassa Heli Laaksosen uutta "Peippo Vei" runokokoelmaa.

Tuosta kokoelmasta löytyikin juuri hyvä runo tähän nimenomaiseen päivään. Mahtoiko olla antajalla tämä mielessä?

Syntympäivruno

Mää toivon sul sinisen pakettiauto muatose elämä.

Pitkän tiätyst

et viäl mont kertta vastaissit ko mää soitan.

Levjän

et mahtuis kollikissoi hinausliinoi diakonissoi

ja tyhjä tila et voit poimi tiä varrest mukka uut ja muut.

Korkkian

et sopissit selkkä suaras seisoma

päästämä ilmapallo irt

ja hyppämä sen narust kii.

-Heli Laaksonen

Suloiset sähäkät sävyt

Värejä, värejä, värejä; niitä kaipaan aina näin talvella.
Kuulun niihin henkilöihin, joiden on hyvin vaikea vastata kysymykseen "Mikä on lempivärisi?". En vain kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen kauniita värejä ja sävyjä, koska pidän niistä kaikista.  Yleensä vastaukseni tähän kysymykseen on murretut- ja maanläheisetvärit, mutten kuitenkaan "sorsi" muita, joita harvemmin tulee käytettyä(esim. pastellit). Tietysti aina ratkaisevaa se missä väriä käytetään.
Jotkut maksavat huimat summat värianalyyseistä.. Onko niistä mitään käytännön hyötyä? Eikö jokainen osaa laittaa niitä värejä päälleen, joista pitää? Kun ihminen on tyytyväinen esimerkiksi asuvalintaansa ja sen väreihin, niin se kyllä pukee enemmän, kuin pelkkä väri, jossa kokee olonsa epämukavaksi. Fiilikset siis näkyvät päällepäin.

Se mistä tämä hurja värien ihmettely sai alkunsa tulee langoista. Sain muutama päivä sitten huisin monta Finlaysonin ruusulankarullaa. Ihania sävyjä, niin kirkkaita ja herkullisia(kuva yllä). Myös vanhat tapettikansiot löysivat uuden kodin meiltä. Niiden malleissa ihastelin sävyjen harmoniaa. Itse kuvat ovat sellaisia, joita en isolle alalle laittaisi lainkaan, mutta värit toimivat yhdessä ja kuvista voisi saada mainioita pieniä sisustustauluja. Ehkäpä tämä asia menee hautomon hommiksi ja toteutuu sieltä aikanaan.

Halki, poikki ja pinoon Kaapissa

Nyt se uurastus on vihdoin loppu. Kauan siinä vierähtikin, kun etsin järjestelyssä käytettäviä laatikoita mahdollisiman edullisesti. Kaapin siivous pudjettini oli 0€ ja yllätys yllätys se ylittyi, mutta vain 3,94€:lla :).
Kaikki jo olemassa olevat säilytysratkaisut puntaroin läpi ja osaa käytinkin ottaen kuitenkin huomioon muut tavarat. Esim. Jos otan sukkalaatikon käyttööni niin minne sukat menevät.

Valkoiset laatikot tulivat lahjoituksena. Niitä sainkin niin paljon, että leikkelin niistä pienemmät laatikot noihin kangaslokerikkoihin. Toinen musta kangaslokerikko olikin jo käytössäni, mutta vaihdoin toisen mustaan muualta, jotta edes tämä kaapin yleisilme olisi yhtenevä ja siisti. Pikkulaatikot söivät pudjettini, koska niihin piti kestävyyden vuoksi hommata kontaktimuovia ja vetimiin haaraniittejä. Vanha ja risainen nahkatakki luovutti minulle palasen, joista leikkelin varsinaiset vetimet.

Metallinen laatikosto minulla jo olikin ja se kätki sisäänsä kaikki nuo ruskeat laatikot. Hieman uudelleen sijoittamista, niin siitäkin saatiin selkeän näköinen kokonaisuus. Laatikoston päälle sahasin levyn nikkarointi projektien jääneistä materiaaleista. Näin sain myös ylimäisen laatikon käyttöön, kun vihreän lokerikko nousi siitä ylös.

Ihan kelpo kokonaisuus ja kaikki tavarat ovat saaneet oman paikkansa. Katsotaan kuinka kauan pysyy tällaisena tai milloin huomaan, ettei tila riitä. Onneksi noita valkoisia laatikoita jäi vielä rutkasti.
Kaappi ennen kasvojen kohotusta.
Ja pienen remontin jälkeen:

Joku saattaisi olla sitä mieltä, että mitä haittaa on sotkuisesta kaapista. On kuitenkin todettava, että kyllä on helppo ottaa tarvitsemansa, kun kaikki on järjestyksessä!

Antamisen iloa

Sormeni ovat kihelmöineet suunnattomasti halusta julkaista nämä blogitekstit. Tuskin olen pysynyt housuissani ja malttanut pitää joululahjojen salaisuuden omanani. Tämä olkoon lahjana lukijoille.

Tänävuonna olen ahkeroinut ja tehnyt kaikki lahjat itse tai löytänyt kirpputorilta. Koska kaikki lahjojen saajat ovat jo aikuisia tai nuoria aikuisia, ei varsinaisiin ostohulinoihin tarvitse ryhtyä, vaan voi keksiä vapaasti jotain pientä. Aina sanotaan "En tarvitse mitään.", "Älä nyt turhaan hommaa mitään.", ym, ym, mutta onhan se kuitenkin niin, että jotain mukava antaa ja saada. Aikuisten kohdalla tuo sanonta "Ajatus on tärkein." pitää todellakin paikkansa.

Noita kauratonttuja ja enkeleitä, joista olen jo aiemmin kertonut, on lähtenyt ystäville ja nyt myös sukulaisille joulua tuomaan. Myös itse tehty sinapi on joulun kestosuosikki lahjana ja ns. joulukukkasen korvikkeena. Tonttujen mukaan olen laittanyt myös pieniä kirpputorilta löytämiäni esineitä, kuten nämä kuusen koristeet. Enpä osaa sanoa kuinka vanhat mahtavat olla, mutta alkuperäisen paketin kunnosta päätellen ovat jo monet joulut nähneet. Koristeet ovat kokonaan metalliset, hyvin tarkkapiirteiset ja hennot. Hiutaleet ovat erillisenä osana kiinnitetty reunukseen niin, että pääsevät pyörimään keskellä. Ainukaisen kultaisen kolme rengasta on taivutettu keskiosasta kuvion ympärille. Olin täysin sanaton löytäessäni nämä ja toivon niden ilahduttavan myös saajaansa.

Tulitikut hieman mittakaavaa antamaan.

 Koska rasia oli tosiaan äärettömän huonossa kunnossa, niin askartelin koristeille pienen sälytys kirjan. Toivottavasti ysyvät hyväni ja tuovat joulun tunnelmaa vielä monina vuosina.

Olen aiemmin isänpäivän yhteydessä kirjoittanut ihastuksestani siirtokuvapaperia kohtaan ja on myönnettävä, että olen edelleen tämän tunteen vallassa. Tälläkertaa kuvioin muutaman keittiöpyyhkeen pikkuisella kissalla. Kuva on haalittu värityskirjasta, hieman muokattu pienemmäksi ja tulostettu tälle ihanalle paperille. Itse pyyhkeet olen taas löytänyt. Kunnon pehmeää puuvillaa on nykyään vaikea löytää ja vielä puhtaita, vanhoja liinoja. Näitä oli useampia, mutta säästin muutamat itselläni.
Kuvassa oleva vanerinen Fazer-laatikko on myös kirpparilta ja täytän sen vielä itse tehdyillä valkosuklaanameilla, jotka odottivat vielä kuvaus hetkellä jääkaapissa. Nameissa on valkosuklaan joukkoon laitettu riisimuroja ja kuivattujen karpaloiden murusia. Nam!

Nämä edellä mainitut lahjat ovat aika naisellisia, joten herää kysymys mitä miehille.
Tosiaan noita miehiä on muutama lahjoja saamassa ja reiluahan on, että myös heidän lahjansa saavat näkyvyyttä.
Luulenpa, että ahkeran ja työntäyteisen päivän jälkeen tahtovat miehetkin rentoutua, joten tästä sain idea. Ekolämmittimet on helppo tapa rentouttaa jumiutunutta niskaa. Tarvitaan vain 5 min mikrotusta ja sitten lämmin pussi harteille. Kuva-aiheet olivat ilmiselvä jo alusta alkaen. Kuninkaan kruunu on peräisin The Graphics fairy:n blogista.

 Muistakaa nauttia iloisista hetkistä, rentoutua ja herkutella!!

Kirpputorilta arkeen, juhlaan ja aivan vallan muuhun

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa könyämässä kirpputorilla. Tarkoitus oli mennä jo aamuvarhain pelipaikoille, mutta nukkumatti veti tämän asia suhteen pidemän korren. Viimein kuitenkin sain revittyä itseni ylös, ulos ja löytöretkelle.

On hyvä pitää toisinaan pidempiä taukoja kirpparien kiertelyssä ainakin, jos kyseessä ovat vuokrapöydät. Helposti käy niin, että muistaa jo katsoneensa jonkun tutulta näyttävän pöydän eikä lainkaan huomaa sinne tulleita uusia aarteita. Toisena vaihtoehtona on myös se tosiasia, ettei pöytään ole tullut mitään uutta.
Kun siis kaikki näyttää samalta, niin pidä paussi.

Tällä minun retkelläni miltein kaikki oli uusinta uutta. Onhan siitä kuitenkin jo kolme viikkoa, kun viimeksi noita hyllyvälejä kiertelin. Vuokrapöydälliset kirpparit ovatkin minulle mieluisimpia tavaroiden katselu- ja ostopaikkoja. Niissä kun pääsee ihan rauhassa puntaroimaan ostopäätöstä ilman kenenkään jorinoita ja myyntipuheita.

Mennäänpäs kuitenkin asiaan. Haaviin tarttui tälläkertaa tällaisia aarteita:

• Puolustusvoimien laukku oli aivan pakko saada. Olen etsinyt arkilaukkua kesäiseen menoon, joka vielä sopisi yhteen aikoinaan hankkimani Ruotsin lotta-hameen kanssa. No eipä tuo nyt kovin kesäistä fiilistä tuo, mutta taas hieman tuunausta niin saan siitä varmasti sopivan. 
• Läjäpäin löytyi myös numerotarroja, jotka tulevat varmasti käyttöön askartelussa.
• Kirjekuirilaukku. Jonkun vanha, mutta minulle uusi. Oman iltalaukkuni myin eteenpäin, kun oli ns. loppunkäytetty. Hyvässä kunnossa, mutta minun matkassani jo liikaa nähnyt.
• Pieni peili. Ihana kukkakuvio emali pinnotteella ja sisältä löytyy sekä normaali, että suurentava peili. Näkee sitten kaikki rypyt ja näpyt.
• Tietysti nauhoja  ja varsinkin nyplättyä pitsiä. Ihanaa ja niin paljon (5m)
• Keskellä komeilevat punaiset avokkaat sopivat jalkaan kuin valettu. Kierrätin vielä suutarin kautta, jotta korkolaput olisivat tuliterät. Nyt kelpaa sitten tepastella tulevissa pikkujouluissa.

Puhelinlaukku #1

Vihdoin, vihdoin sain sen toteutettua. Laukku on ollut jo pitkään kaapinpohjalla, idea on muhinut kunnolla, mutta toteutus ja puhelin uupuivat. Tällaisen laukun olen nähnyt ensikertaa vuonna 2006 ja jo silloin innostuin. Laitoin sen kuitenkin hautomoon ennalta määrittelemättömäksi ajaksi, jotta kaikki tarpeet ym. olisi haalittu ja aikaa piisaisi tekoon ja suunnitteluun. Hyvän tovin projeksti olikin hautomossa, vaikka olinkin törmännyt muiden teoksiin blogeja selaillessani. En siis lainkaan voi ottaa tätä ideaa omiin nimiini, vaan voin vain todeta suunnitelleeni oman version. Nyt se kuitenkin tapahtui.... oma puhelinlaukkuni! Tästä on hyvä olla iloinen!

Näistä lähdettiin liikkeelle. Isoäidin vintiltä löytyi kaksi risaa puhelinta, jotka luovutettiin vapaaseen käyttööni. Kuten huomaa, puhelimet ovat lojuneet pitkään ja ovat tästä syystä kovinkin likaisia. Niitä on myös käytetty ahkeraan, koska pakeliitti on kellastunut osittain paljonkin.

Minulla on siis suunnitelmissani tehdä kaksi laukkua; yksi arkeen ja toinen juhlaan. :) Päätin kuitenkin aloittaa tästä kellertävästä, joka on kai joskus ollut kerman värinen tai luonnon valkea. Siinä numerolevy on niin herkullisen värinen. Joten ei muuta, kuin purkamaan ja putsaamaan!

Kaikki tarvittavat osat esillä ja muutkin vielä tallella. Eihän sitä tiedä, jos niistäkin jotain keksii...
Vannon kyllä ihmesienen nimeen, koska osa kellastumistakin oli tipotiessään. Kaikkia pinttymiä en kuitenkaan jaksanut hinkata, mutta onneksi tuon saa purattua uudestaan, jos "siivoisinto" iskee.

Tässä siis tuo laukku, joka oli ostettu tätä tarkoitusta varten. Taitaa tästä laukusta tulla mainio pikkujoululaukku. Jotain pientä, jotain punaista ja jotain oikein veikeää.
Muutaman tunnin aktiivisen ruuvailun ja ähellyksen jälkeen oli kassi valmis. Hieno, vaikka itse sanonkin.
Toinen on edelleen hautomossa, mutta luulempa ettei enää kauaa.