24. kalenteriluukku

Nyt se on, jouluaatto ja viimeinen joulukalenteri luukku odottaa avaamistaan. Mitäköhän paketista paljastuu?

Tervan tuoksu kantautuu nenääni ja paketti on ihan pienen Ladan muotoinen. Koristeeksi pakettille on laitettu keraaminen kissanappi, joka saattaa päätyä hattuneulaksi.

Voi kuinkan mukavaa aloittaa aatto tonttuillen! 24. luukun sisuksista tupsahti saunatonttu mukanaan eucalyptuksen tuoksua. Tonttu pääsikin heti paraatipaikalle toimittamaan perinteikästä tehtäväänsä saunan suojelijana ja hyvien löylyjen tuojana.

"Saunatonttu hiippalakki, nutussansa yksi nappi,
hiipii saunan lauteille, heittää vettä kiukaalle.
Tuoksuvat löylyt mukanaan tuopi!"

Mutta enkö juuri puhunut tervasta? Aivan. Tuo tervan vahva tuoksu tulikin sydämen muotoisesta palasaippuasta. Toivottavasti se nyt on saippuaa sillä näyttää ihan naruun kiinnitetyltä suklaakakun palalta. :)

Kiitän suuresti, isosti ja ihan mielettömästi Pirkkoa kalenterista!! Se yllätti, ilahdutti, mietitytti, nauratti ja oli kaikenkaikkiaan mahtava matka alusta loppuun asti.
Suuren suuri kiitos kuuluu myös Possumammalle salaisen kirppisystävän joulukalenterin järjestämisestä. Ilman sinua tuskin meillä kellään olisi ollut viimeisten 24 päivän aikana näin kutkuttavan jännittävää!!

HYVÄÄ JOULUA!!

23. kalenteriluukku

Huh huijaa!! Tämä päivä on ollut melkoista juoksua. Osa tonttuilua ja osa ihan jotain muuta. Nyt saunan raikkaana voi rauhassa hengähtää ja bloggailla. Mennäänpä asiaan.

Itseasiassa avasin paketin jo aamulla, mutta kuten ilmaisin kiireistäni, teen kirjoituksen vasta nyt.
Olen saanut niin paljon ihania, hauskoja ja askarruttavia asioita kalenterin puitteissa, etten osannut enää arvailla millä minua yllätettäisiin tänään. Hieman haparoin teippejä ja kohelsin muutenkin, koska olin ihan kohmeessa. En muista olenko kertonut itsestäni sitä seikkaa, että olen todellinen vilukissa.
Aiemassa asunnossamme ei vaihtunut ilma juuri lainkaan, vaikka kuinka tuuletti, joten harvemmin siellä tuli paleltua. Tämä nykyinen koti on hieman toista maata, kun on koneellinen ilmastointi talon puolesta. Toisaalta pysyy nurkat raikkaana, joten en valita.

Pirkolta saamani lämpö-jarru-sukat jalassa minä sitten availin pakettia.
Nauroin ihan ääneen, kun sain viimein paketin auki. LAPASET(vanttuut, rukkaset, tumput tai miksi ikinä niitä tahtoo kutsua)!!!! Heti sujautin käteni niihin ja hörpin kuumaa kahvia, jotta silmät saisi auki. Olo oli kuin olisi seissyt hiihtokisojen kannatusjoukoissa, vaikka olinkin sisätiloissa. Nämä ovat aivan mahtavat!! Ihanan väriset ja juuri oikean kokoiset.

Pirkko puhui kortissaan itsetehdystä asiasta, jonka oli joutunut korvaamaan kipeytyneen kätensä vuoksi. Mahtaisiko tämä olla se? Mikäli näin on, niin kiitä äitiäsi todella paljon.

22. kalenteriluukku

Vähiin käyvät paketit ennen kuin loppuvat.
Viime vuonna oli pulmallista bloggailla joulun alla, koska suurinosa tekemistäni jutuista liittyivät joululahjoihin. Niistä en tietenkään voinut kertoa, vaikka kirjoitushinku oli kova. Tämä kalenteri on täyttänyt tuon tarpeen ja lahjat ovat pysyneet salassa. Niistä pääsen höpisemään sitten väipäivinä.

Lähetyslaatikon pohjalta nostin tämän päivän joulukalenteri"luukun" ja se kilahti pyöritellessäni sitä käsissäni. Ei niin, että mikään olisi rikkoutunut, vaan tiedoksi lasisesta sisällöstä. Paketti oli sen verran pieni, ettei se ainakaan sisältäisi pulloa aiemmin saamaani telineeseen. Ehkä glögilasin, tarjoiluastian pähkinöille, raketin laukaisuun tarvittavan tötterön, tuikkukupin tai ihan mitä vain. Parasta avata luukku, ettei tarvitse ihmetellä.

Yksi arvailuistaini kuitenkin osui oikeaan. Kynttilälyhtyhän sieltä paljastui, mutta millainen. No KAUNIS!! Kirkaslasinen yhden kynttilän/tuikun kuppi, joka roikkuu peltisten sydämien koristelemassa metallisessa kehikossa. Aivan ihastuttava, herkkä ja yksinkertaisesti kaunis esine. Tykkään kovasti! Kiitoksia!

Lahjan avattuani, yllätyksestä innoissani ja esinettä ihallessani käänsin toki katseeni kattoon etsien koukkua, jonne sen ripustaisin. Mitä vielä...ei koukun koukkua. Taitaa tulla porailupäivä, mutta ensin on löydettävä tikkaat tai vastaavat, joilla kiivetä tuonne katonrajaan. Keittiöjakkarasta ei ole kauheasti apua, koska huonekorkeutta löytyy miltei kolme metriä ja itse olen vain puolet siitä.
Tämä pulma ratkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

21. kalenteriluukku

Joulu on kuivattujen herkkujen kulta-aikaa. Pähkinöitä, rusinoita, manteleita ja vaikka mansikoita. 21. luukku tarjoili herkkuja karpaloiden ja cashewpähkinöiden muodossa. Lisäksi Pirkko oli laittanut Puttipajan tontun muistuttamaan minua siitä, että aatto on kohta ovella.

Tontut tosiaan tarkkailevat, joten on hyvä olla kiltisti. Huomaan myös, että pikku-ukot ovat hieman neuvottomia lahjojen suhteen, koska puhelimen kuulokkeesta kuuluu usein kysymys "Mitä tahdot?".
No mitäs sitä tahtoisi muuta, kuin kuun taivaalta...tai jätetään sittenkin möllöttämään tuonne ylös, koska meillä ei ihan niin paljon ole säilytystilaa.
Jospa perehtyisin tänäjouluna lahjojen sijaan enemmän ruokaan. Eli kupu niin piukkaan, ettei nälkä yllätä ennen ensivuotta. Kinkun, juustojen, laatikoiden ja sileen jälkeen maistuukin pienet makeat suupalat noita kuivattuja herkkuja.

20. kalenteriluukku

Pikaistakin pikaisempi kirjoitus, jotta kerkiää vielä tälle päivälle.
Sain luukusta silityskuvan. Hauskaahan tässä lienee se, että tämä päivä on ollut silityskuvia täynnä. Riemua ja tuskaa niiden pohjalta.
En ole vielä ihan varma minne tuon M kirjaimen laitan, mutta uskon sen löytävän paikkansa piakkoin. Suuret kiitokset kirjaimesta ja sen tuomasta inspiraatiosta!!!

19. kalenteriluukku

 Joulukalenterin yllätys oli sujautettu viime luukusta saamani viinipullotelineen sisään. Paketti näytti siltä, että se voisi sisältää pöytäkynttilän. En kuitenkaan uskaltanut pitää sitä varmana tietona, koska viime aikoina ei tuo arvailu ole ollut vahvin lajini. Siispä reilusti pakettia avaamaan ilman suurempia mietintöjä.

Namskis!!! Purkillinen kuivattuja herkkuja. Nämä sentään tunnistan syötäviksi pähkinöiksi, papaijoiksi ja ananaspaloiksi. :)

17. ja 18.kalenteriluukku

Näiden kahden luukun sisällöstä olin varma.
Avatessani ensimäistä pakettia ja nähdessäni nuo kauniit ruokaliinat varmuuteni kasvoi entisestään.
Kääntelin kuitenkin 18. joulukalenteriluukun pakettia ihan vain empien "mitä jos...". En kuitenkaan keksinyt ainuttakaan esinettä, mikä olisi muodoltaan paketin kaltainen. Siis sen on oltava taskulamppu. Muistattehan niitä isoja taskulamppuja, joissa on kunnon kahva ja ne syövät useammankin ison pariston, mutta antavat kauan valoa.

Suuri varmuuteni karisi kuitenkin hileinä lattialle, kun avasin kyseisen paketin. Sieltä tupsahtikin musta metallinen viinipulloteline. Samaa sarjaa 16. luukun servettitelineen kanssa. Naurahdin ääneen itselleni ja totesin tämän olevan parempi yllätys, kuin taskulamppu. Yllätys tosiaankin!!

16. kalenteriluukku

Suunnitelmat viikonlopulle ovat vahtuneet niin nopeasti, etten itsekään pysy perässä. Päätin ottaa hieman aikalisää ja tehdä tämän blogikirjoituksen. Siispä aloitetaan:

Joulukalenterin 16. luukku kertoi jälleen tarinaa useamman luukun yhteydestä toisiinsa. Tälläkertaa mukana oli 17. luukku pehmeine sisältöineen. Se oli ovelasti laitettu paljastuneen yllärin, servettitelineen, syliin.
Sain pääsiäisen tienoilla Possumamman järjestämästä kyöpelivuoren kirppistelijöistä samantyyppisen telineen. Se päätyi säilyttämään suodatinpusseja. Ehkäpä tämä pitäisi ne ruokaliinat järjestyksessä.

Seuraavat luukut joutuvat odottamaan kirjoituksiaan muutaman päivän, sillä lähdemme pikkuruiselle reissulle ystävien luokse. Sepustan sitten aikanaan mitä 17. ja 18. luukku piti sisällään.

15. kalenteriluukku

Liskomainen asia löytyi tästä luulusta.
Nimittäin pikkuruinen magneetti kirkkaan oranssissa väripeitteessään.
Magneetti on Someron kupeeseen(2002) perustetun keramiikkapajan, Rakulan, tekosia. Heidän tuotteet ovat pääasiallisesti käyttö- ja koristekeramiikkaa, mutta myös nämä magneetit ja esim. keittiöpyyhkeet kuuluvat valikoimaan. Suomalaista käsityötä ihan Avainlippu-merkin kera.
Suloinen tapaus kerrassaan!!

14. kalenteriluukku

Jostain kumman syystä olen odottanut aikaa, jolloin saisin avata tämän luukun. Tiesin sen sisältävän kirjan, mutta aikaisemman kokemuksen pohjalta en ihan uskaltanut luottaa siihen, että kirja varmasti olisi luettava.  Kaipa sisäinen laiska lukutoukka alkaa nostaa päätään, kun tiedossa on pitkät vapaat.

Joulukalenteriluukun kirja oli tällä kertaa luettavassa muodossa. Leena Krohnin Tainaron: Postia toisesta kaupungista.

"Tainaron(1985) on Kronin läpimurtoromaani. Se vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen. Inari Krohnin kuvittamassa juhlapainoksessa palataan Tainaronin tunnelmaan: todistetaan ennennäkemättömiä metamorfooseja, nautitaan oudoista sattumista ja pohditaan olemassaolon mahdollisuuksia..."

Näin kertoo takakansi ja mielestäni lupaa hyvää. Luulenpa, että hyppään tähän fantasian täyteiseen maailmaan, jossa pääosaa näyttelevät hyönteisen kaltaiset otukset, heti joulun välipäivinä.

Kiitoksia suuresti!
En muista edes maininneeni (vastauksissani kalenteripuuhan alussa esitettyihin kysymyksiin)pitäväni fantasiakirjoista. En tosin enää muista mitä vastasin juuri mihinkään kysymykseen.

Kalenteriystäväni, Pirkko, on sujauttanut korvansa taakse paljon informaatiota, jonka avulla hän on onnistunut löytämään ihan huikeita lahjoja. Tämä se vasta on kalenteri elämää!!

13. kalenteriluukku

Pirkko tarvitsen apuasi!!
13. luukku sisälsi pussillisen jotain kuivattua. Näyttää herkulliselta, mutten uskaltanut maistaa. Näyttäisivät hyvältä myös asetelmassa esim. pullon sisällä koristeena. Paketissa oli myös kankainen pieni pussukka.
Mitä olen saanut? Nyt tuli vastaan se jokin, mikä sai minut täysin ymmälleni. Olen eksyssä luultavasti samaan malliin, kuin ylläolevan lukon avaaja.

12. kalenteriluukku

Miltä kuulostaa?
Aloe veraa, paju uutetta, rosmariinia ja kuolleen meren mineraaleja. Miksi kärsiä finneistä? Ihosta tulee syväpuhdas ja sävyltään kirkas.

Omaan korvaani tuo kuulostaa juurikin luukun 12. sisällöltä. Kaksi savinaamio pussia!! En edes tiennyt, että näitä myydään vielä. Nyt pääsen näyttämään hetkellisesti monsterilta ja kuoriutua sitten entistä hehkeämpänä. Ihanaa!! :D

11. kalenteriluukku

Olen pitänyt kalenterin visusti omassa laatikossaan, jotta sitä olisi helppo siirrellä muuton jälkeisessä sekasorrossa. Tämä on ollut muuten oiva taktiikka paitsi 11. luukun kohdalla. Se nimittäin oli muodoltaan jo niin haasteellinen pakata takaisin laatikkoon, että jätin sen itsekseen pöydälle. Pöydältä se on montakertaa pudonnut jo lattialle. Mikäli sisällä olisi jotain särkyvää, niin olisi jo rikki.

Avattuani kalenteripaketin huokaisin helpotuksesta. Sisältä löytyi heleän vihreät tabletit. Niitä ei sentään pudottamalla saa hajalle. Mainiointa noissa on väri, koska se sopii meidän kodin väreihin kuin nenä päähän. Onnistunut löytö kalenterikaveriltani, Pirkolta! Kuvat eivät vain päästä väriä aivan oikeuksiinsa(sävy on suurinpiirtein noiden kahden väliltä).

10. kalenteriluukku

Vihdoin jännittävä odotus kolmen luukun sarjasta on ohi. Aamulla avasin viimeisen luukun ja sieltä paljastui kaunis rannerengas. Nyt on koko sarja koossa!! Suuri kiitos!!!
Nyt on ryhdyttävä laittautumaan, jotta ehdin pikkujouluihin ilman suurta hoppua.

Tähän samaan laitan myös kuvan löydöstäni tämän aamuiselta kirpparikierrokselta. "Saa ottaa"-korit on mielestäni aina löytöjä täynnä.

Yhdeksäs kalenteriluukku

Pikkuruinen paketti oli solmittu hyvin. Odotin innoissani mitä paketista paljastuu. Lisää jännitystä toi nauhan availu, koska se tosissaan laittoi hanttiin. Väkersin, käänsin ja väänsin, mutta lopulta olin "solmujen herra".

Yhdekses luukku piti sisällään korvakorut, jotka olivat tismalleen samalla kankaalla päälystetyt kuin kahdeksannen luukun panta. Mainiota! Nyt sointuvat korvat ja pää yhteen eli somistettavaksi jää enää n. 5/6 koko pimusta. Hyvin karkea arvio. :D
Mitäköhän seuraava luukku on syönyt? Saanko kokonaisen sarjan koruja?
Huomenna olisi pikkujoulut ja päätös asusteista menee tällä tahdilla ihan viimetippaan.

Kahdeksas kalenteriluukku

Paketti enteili pidempää jatkumoa. Sen kylkeen oli kirjattu 8. (9 + 10). Mietin hetken paljastuisivatko seuraavien päivien yllätykset, jos avaan paketin. Mitäpä jos avaan paketin tänään vain päistä, huomenna kurkistan sisään ja lauantaina avaan ja yllätyn?!
Pääsin toteuttamaan tuon ensimäisen vaiheen, kun sisältä tipahti pikkuruinen paketti nro.10. Uskalsin avata nyt koko kääreen sillä oletuksella, että myös 9. luukku olisi omassa paperissaan. Ja tietystihän se oli. Olipa hölmöä edes ajatella muuta. Näppärää tilansäästöä on siis harjoitettu kaleteria kootessa.

Kahdeksannesta luukusta paljastui kangaspäälysteinen panta. Punaista, mustaa ja sinapinkeltaista.
Kipitin oitis vaatekaapilleni toteamaan, että voin yhdistää sen mihin asuun tahansa. Huippu juttu!! Salainen kirppisystäväni on siis laittanut korvan taakse sen faktan, että rakastan asusteita. Kiitos, vaikka et kyllä helpottanut lainkaan pukeutumistani tuleviin pikkujouluihin! :D

Liittyvätköhän seuraavat luukut tähän avattuun? Vai olivatko ne tämän sisällä ainoastaan tilaa säästääkseen, hämätäkseen tai hukkumisvaaran vuoksi? Hmmm...

Seitsemäs kalenteriluukku

Paketti oli kova kuin kivi, mutten uskonut Pirkon lähettäneen minulle kivenmurikkaa "elämänsä matkanvarrelta". Muodosta ja painosta päätellen siellä olisi kynttilä ja oikeassa olinkin. Kynttilä oli väriltään kunnon punainen ja pinnasta ns. huurrettu.

Harmaat aivonystyräni lähtivät hyrräämään ja mietin mistä saisin sille alustan. Tiesin omistavani kirkaslasisen pienen kynttiläkipon, mutten löytänty sitä mistään. Etsiskellessä löysin kuitenkin viimevuoden "joulukukkasen", jota en ole raaskinut polttaa, koska asetelma lasivadissa oli niin kaunis. Muuton aikana tuo vati oli kuitenkin mennyt rikki. Aiemin saamani kynttilä oli tismalleen samanlainen kuin tämän päivän paketista ilmestynyt, vain pienempi ja valkoinen. No nyt minulla olisi kaksi kynttilää ilman turvallista alustaa.

Päätin lopettaa etsiskelyt, koska pelkäsin päätyväni tilanteeseen, missä minulla olisi tusina kynttilöitä ja kaksi kaunista alustaa. En olisi osannut valita mitä laitan ja minne.
Onneksi meillä on avokeittiö ja toistaiseksi tavarat hallitussa kaaoksessa. Siinä tepastellessani edestakaisin silmiini osui hillopurkki. Sen on ollut määrä lähteä vintille, koska lukitus on rikki. Nappasin lukon ja tiivisteet pois ja tälläsin toisen kynttilän purkkiin ja toisen kanteen. Voila!!

Kuudes kalenteriluukku

Pehmeä paketti odotti minua aamulla. Hetken se sai vielä odottaa, kun keittäisin pyhäkahvit perkolaattorilla.
Mmmmm... kuinka kuumaa ja vahvaa kahvia siitä tulikaan; kerrassaan loistavaa. Kuumaa juomaa tuli eilen lipitettyä, koska olo oli kovin viluinen. Tänään olisi edessä hieman lisää kodin reerausta, joten toivon ettei tuo viluisuus iske uudestaan. Juuri nyt olo on hyvä.

Kuudes joulukalenteriluukku odottaa vieläkin pöydällä. Nyt sen on aika avautua. Paketti käsiin ja kamera valmiiksi.

Voi voi voi, mitä ihanaa!! Ei tarvitse viluisen hytistä, kun Salainen kirppisystäväni on sydämellä valinnut minulle lämpöiset sisätossut. Laitanpa heti jalkaan, koska lattiolla hieman vetää. Ja voi mahtavaa, näissä on myös jarrut. Hyödylliset eteenkin silloin, jos alkaa mennä liian lujaa. Joulun allahan pitäisi hipsiä hiljaa. Salamyhkäistä...

Viides kalenteriluukku

Tänä aamuna paketti oli pehmeä ja muhkurainen. Ravistelin ankarasti, mutta ääntä se ei pitänyt. Ei kilinää, ei kolina ja vielä vähemmän vikinää. Kyseessä ei siis olisi tonttulakki eikä mikään pieni jyrsijä.
Avattuani löysin jotain ihka ihanaa, hellyyttävää ja kaunista.

Pieni kankainen sydän koriste ja lautasliinoja!
Pidän todella paljon noista Louhi -lautasliinoista, koska ne jäljittelevät pellavaliinaa eivätkä tietenkään silloin ole valkoiset. Teksiitisuunnittelija Liina Blom, joka on myös tämän printin takana, on suunnitellut malleja Suomen Kerta Oy:n lisäksi mm. Tiimarille, Finlayson:lle, Senshukai:lle ja Nansolle. Hänen työnsä on mieleeni ja eritoten pidän Nanson(2007) Kiitoauto -kuosista ja tästä Louhesta.

Sydämen paikkaa vielä mietin. Voisin kyllä tänään askarrella meille ovikranssin ja asettaa tuon sen keskiöön. Sallaista kun meillä ei vielä ole. Laitetaanpa ajatus hautomoon.