Valmistui vihdoin

Kämppä on ollut jo pitkään ihan mullin mallin. Kesken jääneitä projekteja siellä, täällä ja tuolla. Syy niiden lojumiseen on ollut puuttuvat materiaalit tai "teen sen loppuun kohta"-mentaliteetti. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja saanut muutamia eteenpäin ja osan ihan valmiiksi asti. Seuraava kuuluu vihdoin jälkimäiseen ryhmään.

Kirpparilta löysin edullisesti kaksi lasten piirtämää taulua. En ostanut näitä noiden kuvien vuoksi vaan itse karmien. Olin saanut jo aiemmin kälyltäni aivan mielettömän kaunista tapettia erästä toista projektia varten. Se homma on vielä kesken, mutta sen lomassa syntyi tämä taulu idea. Eli tapetista seinille taulut(ei mitenkään omaperäistä).

 

Kauniit ne olivat sellaisenaankin, mutta halusin jotain lisää. Se ,mitä, selvisi minulle kaupunkikävelyllä. Kun älyää katsoa ylös voi löytää jotain inspiroivaa. Äkkiä kotiin!!

Unikammariin taidepläjäys päätyi ja sieltä tulee aikanaan löytymään myös toinen tapettiprojektinikin.
Koko projektiin tarvittiin karmit, tapettia, pahvia, nahkaa, teippiä, sakset ja inspiraatio(miten tämänkin tekeminen kesti niin kauan?).

Universoja kastelahjaksi

Kesällä bloggailin Billnäsin kädentaitomessuista ja sieltä löytyneistä ihanuuksista. Nukketaiteilija Tuija Leinosen haltijat olivat mielestäni parasta mitä messuilta jäi käteen (yhtään kuitenkaan väheksymättä muita kokemuksia ja löytöjä).

Tilasin syksyllä universoja muutaman, koska sain idean kastelahjaan. Projekti eteni hitaasti, mutta varmasti. Hyppien edestakaisin itse tekemisen ja hautomon välillä, sulatellen kierrätyslasia, tuunaillen nikkaroitua runkoa ja kiroten viimehetkellä loppuvaa siimaa.
Nyt se on kuitenkin valmis ja annettu eteenpäin.

Muutama kuva siitä mistä ajatus lähti, miten työ eteni ja mitä tästä kaikesta sitten tulikaan...
Pakko kyllä myöntää, että valmiin työn kuvaaminen oli kinkkistä! Nämä versot, kun olivatkin ujoja tapauksia tai eivät ainakaan pelanneet yhteen taustan ja kuvaussuunnan kanssa.

Versot ovat pituudeltaan noin 20cm. Eli pieniä ja sieviä.

Siinä se nyt on, mobile!
Ja sanomattakin taitaa olla selvää se(sanon kuitenkin), ettei tarkoitus ole päästä lasta tätä käpälöimään, vaan koristaa lastenhuonetta omalla persoonallisella tavalla.
Siispä toivotan pienokaisen tervetulleeksi maailmaan ja sukuun! Suuret kiitokset Tuijalle, haltijaemolle, jota ilman tämä idea ei olisi saanut siipiä!! Samalla myös onnittelut kaikille isille!!

Hautomosta pullahtanut

No niin, vihdoinkin sain jotain hautomosta ulos asti.
Olen jo pitkään (siis useamman vuoden) halunnut tehdä seinälleni sellaisen taulukollaasin, joita näkee miltei jokaisen kodissa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jokainen kokonaisuus on tekijänsä näköinen ja tällätavoin ainutkertainen.
Oman luomisen esteenä on ollut niin sopivien raamien ja kuvien löytyminen kuin oikeaan tilaan/seinään sovittaminen. Tämän tekeminen on toisinaan ollut aktiivisempaa ja joskus projekti on unohtunut täysin. Onneksi sen ei tarvinnut odottaa hautomon nurkassa eläkepäiviin asti.

Miltei kaikki kuvat löytyivät mieliblogistani, The Graphics Fairy, josta monet muutkin käsitöissä käyttämäni kuvat ovat peräisin. Yksi kehys jäi kuitenkin tyhjäksi. Koska tämä kokoelma sijaitsee makuuhuoneessa, päätin siihen kirjata "kauniit unet". Ironinen pilke käväisi mielessäni tekstin suhteen: R.I.P. Harkittuani asiaa tulin siihen tulokseen, että olisi liiankin ylilyövä. Toisaalta, kun kyse on itsestäni, niin pitäähän kuitenkin jotain olla vinksallaan...

 Tämä pieni kameleontti on ihan lempparini!!(Sanoo jälleen matelijaihminen)

Sisustusta

Kuten kerron jo profiiliesittelyssäni, että kotimme on sekoitus kaikkea mahdollista, niin kurkistetaan hieman isompaa kokonaisuutta. Tämä teksti kumpuaa oikeastaan uudesta/vihdoin löytyneestä/kauan etsitystä huonekalusta. Meillä on asunnon kokoon verrattuna kovin vähän kaappitilaa, joten senkki on ollut hakusessa. Kokonaisuus löytyy makuuhuoneesta, joka taitaa olla asuntomma ehkä retroin huone kaikkea uutta kuitenkaan unohtamatta. Väreiltään tuossa huoneessa leikkii oranssin ja keltaisen erisävyt ja tietysti ruskea, joka toimii kodissamme ns. yhdistävänätekijänä. 

Huone on pieni enkä halunnut hommata sinne mitään suuren suurta kaappipatenttia, etteivät seinät kaatuisi päälle ahtaudesta. Taisipa siinä etsiskellessä mennä kuukausi jos toinenkin eikä sopivaa löytynyt. Suurin kompastuskivi oli aina hinta. Makuni taitaa olla kallis tai sitten olen toisinaan vain pihi.
Tämä mainio pikkusenkki suoraan 50-luvulta löytyi kuitenkin ihan sattumalta selaillessani netin ilmoituksia. Nopea yhteydenotto omistajaan ja näin sai kaunistus uuden elämän. No, kun nyt kerran jo pihiydestä mainitsin, niin tätä ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Ilmoituksessa nimittäin luki selkokielisesti "Lahjoitetaan!"
Voiko pieni ihminen iloisemmaksi tulla!?

Kuvassa näkyvät valaisimet ovat lahjoja sukulaisilta ja ystäviltä. Raamit ovat "uudet" siis ihan viime vuosina hommattu ja kuvassa komeilee lapsuuden idolini Peppi Pitkätossu. Sovitusnukke on omaa käsialaani muutaman vuoden takaa. Pitäisi kai pikkuhiljaa tehdä uusi...