Marien metsästys

Olen jo aikaa sitten löytänyt omaan käteeni  sopivat ja silmää miellyttävät juomalasit. Oikeastaan löysin isoäitini kaapeista vain yhden lasin, jonka sain hänen luvallaan ottaa käyttöön. Kyseessä on Riihimäen lasitehtaan tuotokset tavallista arkea varten.Olenmyös huomannut sen, että omat lasini menevät vähän väliä rikki, mutta mummolan lasit kestää vuodesta toiseen, joten tahdon samanlaiset.

Pitkään näitä etsin kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja vaikka mistä(molempia,mutta eteenkin kuvassa vasemmalla olevia). Riihimäen laseista Lumihiutale on likimainkin samankaltainen kuin tämä omani, muttei mielestäni yhtä kaunis. Kölytessäni jälleen isoäitini vintillä löysin sattumalta tavarakasan alta ko. laseja neljä lisää. Voi kuinka sitä voikin pieni ihminen olla löydöstään iloinen. Luulen, että se viimeinenkin kuudesta lymyää tuon vintin uumenissa.

Koska minulla oli nyt laseja useampi, jätin varsinaisen metsästyksen sikseen. Hieman mietin noiden lasien nimeä, kun ei sitä tuntunut kukaan tietävän. Arkilaseiksi moni niitä väitti eikä se mielestäni paha nimi ollut, koska selvensi hyvin käyttötarkoituksen.
Eikös se niin ole, että "löydät sen mitä etsit, kunhan lopetat etsimisen"? Niin kävi näidenkin kanssa. Eräällä kirpparikierroksella minua nimittäin katsoi loosin uumenista suoraan silmiin kyseinen lasi kuusikko alkuperäisessä pakkauksessaan. Tätä ostosta ei tarvinnut kovin kauaa miettiä. Marithan ne ja loisto kunnossa ja hintaa paketilla vaivaiset 5€.

Nimi selvisi siinä samalla, kun käyttämättömät lasit sujahtivat ostoskoriin. Kun pakettia hieman kääntelee, niin arvelen revenneestä hintalapusta, että nämä ovat ostettu aikanaan K-Portsasta hintaan 5,30mk. Arveluksi menee siitä syystä, että hintalappu on hieman revennyt.
Nyt on pieni ihminen iloinen ja voi siirtyä muihin keräilyihin ja löytöihin!

Uusi vanhoja hattuja

Nämä hatut ovat viimeisimpiä aarteitani. Ajoittuvat noin 40-luvulle ja ovat ikäisekseen ok kunnossa. Tietysti niihin pitää vaihtaa kuminauha yms., mutta koille ne eivät onneksi ole maistuneet. Takaraivolle asettuvat hatut on yksiä mieleistäni kauneimpia hattumalleja. Niitä tosin löytää aika harvoin.
Punainen hattu on vielä mysteeri. Se on aikanaan ollut väriltään oikeinkin kirkas, mutta aurinko on päässyt haalistamaan huovan väriä aika reippaasti. Mahtaakohan sitä kyetä värjäämään niin, ettei malli kärsi? Eikä pinnasta tulisi koppurainen?
Kuvassa näkyvät ketunpäät ovat peruja loppettaneesta turkisliikkeestä.

 

Nuo kun vetää päähän, niin tulee olo kuin olisi filmitähti. Vielä hiukset ja meikki kuosiin, niin on valmiina kuvauksiin. :)

Kirja kuin koru

Kirpparit vetivät jälleen puoleensa. Löytösaaliista osa lähtee lahjaksi, mutta jäihän minullekin jotain. Olen hurjan ihastunut vanhoihin kirjoihin. Kuinka taidolla ne onkaan tehty. Tämän pienen virsikirjan nahkaiset kannet kiinnittivät heti huomioni muiden kirjojen joukosta.

Kirja on kooltaan vain 7cm x 11cm ja veisuja se sisältää 3cm verran sillä pelkkiin kansipahveihin menee 1cm. Miksi erityishuomio mitoissa? No eipä kirjakokoelmastani tähän päivään mennessä ole löytynyt näin pikkuista kirjaa, jossa olisi näin vahvat kannet. Kauneinta ja huomion arvoisinta kansissa kuitenkin on niiden kuvionti. Nahkapakotus on mitä kaunein näkemäni! Niin tarkka ja koristeellinen.

Kirja on hyväksytty vuonna 1886 ja painettu Turussa 1889. Omistus kirjoituksessa kuitenkin lukee 'Frans Asola, Ruskonkappeli ostettu 1824' tai siltä kirjoitus ainakin näyttää. Luulen kuitenkin erehtyväni tuosta vuosiluvun kakkosesta. Se taitaa olla yhdeksäinen tai sitten kirjoittajalle on tullut pieni kömmähdys.
Kirja on nuorin omistamistani kirjoista 1800-luvun puolelta.

Kirpparilta tulivat mukaan myös nuo ihanat napit. Siipi-napit ovat keramiikkamatamin, Minna Lindenin, käsialaa. Ne saivat ajatukseni hyrräämään... Minne itse ne laittaisit?

Kirpparilta, kerättyä ja löydettyä

Toisinaan tulee koluttua sukulaisten vinttejä siinä toivossa, että löytäisi jotain mielenkiintoista. Viime löytöretkellä etsin vanhoja mustavalkovalokuvia, mutta niitä ei tullut vastaan. Vanha keittokirja tupsahti kuitenkin käteeni ja se oli aarre jos mikä.

Kirja on painettu Tampereella vuonna 1914 ja aikanaan se on maksanut yhden markan. Osa sivuista on kärsinyt ihan irtoamiseen asti, mutta onneksi kuitenkin kaikki sivut ovat tallella. Reseptit on laadittu aina 10:lle hengelle ja jo kannessa ilmoitetaan niiden olevan yksinkertaisia ja helppohintaisia. Jokaiselle raaka-aineelle on laskettu oma hintansa. Kirjassa kuitenkin kerrotaan niiden olevan keskimäärä, koska

"ruokatavarain hinta on enemmän tai vähemmän vaihteleva paikkakunnallisten olojen, vuodenaikain ja sisääntuonnin mukaan."

Patapaistia, puolapuuroa, olutsoppaa, ruoholaukkakastiketta ja bannukakkoa...

Vintin kätköistä löytyi myös suuri pullo, jonka äitini on täyttänyt keräämillään korkeilla. Se muutti nyt meille ja löysi paikkansa keittiön ikkunalaudalta. Sen kylkeen onkin mukava koota sesongittain vaihtuvia asetelmia. Kukakohan niitäkin asetelmia mahtaa vaihdella?(nähtäväksi jää)
Muuttipa meille myös uusi kahvipurkkikin, jonka löysin kirpparilta. Jo pitkään ovat jauhot, kahvit ja leseet olleet aarikan peltipurkeissa, mutta nyt toivon muutosta. Vanhat saavat mennä ainakin hetkeksi lomailemaan sitä mukaa, kun uusia löytyy. Saattaa olla, että tämä muuttaminen on aiheuttanut pienen uudistumis- ja sisustamisinnon kehittymisen.

Etsin myös tuossa taannoin pikkuruisia pulloja tai oikeastaan vain yhtä. Sekin tupsahti esiin vintiltä, mutta ihan omista tavaroistani. Kun omaa hamsterin luonteen ja kanan muistin, niin ei välttämättä tule mieleen mitä on aiemin ostanut, saanut tai säästänyt. Nyt enää pitänee putsata tulostin, jotta saan pulloon etiketin tehtyä.

Löytöjen viikonloppu

Vihdoin taas oli aikaa kierrellä kirpparilla ja hyvä, että olikin. Tuli löydettyä vaikka ja mitä ihan pilkkahintaan.
Uudet housut olivat etsinnän alla, koska kaikki vanhat ovat liian isoja. Toki mielessä pyöri myös kaikki muu kestometsästyksen alla oleva ja tietysti viimehetken löydöt "salaisen kirppisystävän joulukalenteria" varten.

Lauantai aamun saaliiksi itselleni tuli puinen korurasia, pieni perkolaattori, farkut ja korsettitoppi. Perkolaattorista olen erityisen innoissani. Se nyt on vain IHANA!!! Myös korsettitoppi oli mainio löytö jo istuvuutensa puolesta.

Sunnuntain saldo olikin yllätys. Tai yllätys oli jo se, että kävin kirpparilla, koska se ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut. Piti käydä kamera kädessä kävelyllä ihanassa säässä, mutta pääsin vain förille asti.

En vain voinut vastustaa kiusausta Penkojaisista, jotka järjestettiin lähellä sijaitsevalla kirpparilla.
Mukaan lähti useampi kynttilämansetti askarteluun purettavaksi, pitsinauhaa, kahdet housut, eläinkortteja (myös askarteluun) ja Mauri Kunnaksen jouluinen neljän kuution palapeli. Sunnuntain löydöistä on pakko mainita, että yhteishinnaksi tuli jopa 1,10€. Penkojaisten hinnat oli siis naurettavan alhaalla!

Perkolaattorien kokoelma kasvaa. Kuvan oikeassa laidassa oleva on se, jonka löysin lauantaina (hintaan 2€ ja kaikki osat tallessa).

Eeva ja Espanjatar

Korujeni kuva-aiheet liikkuvat yleensä naisissa, perhosissa ja kukissa. Toki muitakin käytän, jos vain sopivia löydän.
Leimaamattomat postimerkit ovat tähän mennessä näyttäytyneet parhaiksi kuvalähteiksi. Ne kun ovat tarkkoja ja pääsääntöisesti pieniä. Kuuluutankin siis niidenperään....eli jos joku lukija omistaa useampia itselleen turhia postimerkkejä, niin otan ilomielin vastaan!
Nämäkin kuvat ovat alkujaan postimerkeistä.

Eeva

Espanjatar

Fiinille kupille kaveri

Palataan "normaaliin" kirpparikäyttäytymiseen. Eli viimekertaisella hätäisellä reissulla osui silmiin taas tavaraa. Lähdin etsimään koruja ja hiuslaitteita, mutta niiden anti jäi laihanlaiseksi. Löytyi kuitenkin kermakko, josta olin kovinkin innoissani.

Olen n. 5 vuotta sitten löytänyt kirpparilta kuusi mieleistäni pikkukuppia tasseineen. En aiemmin omistanut lainkaan ns. pyhäkuppeja vaan juotin vieraani aina kahvimukeista. Nuorille tämä järjestely sopi mainiosti, mutta vanhemmat ihmiset kärsivät loppupäivän närästyksestä. Kupit ovat taattua Saksalaista laatua, mutta niiden ikä on minulle mysteeri. Myöhemmin löysin samanlaisia seitsemän, mutta satsissa oli vain neljä lautasta. Tosin on hyvä olla varakuppeja, jos on tällainen mämmikoura kuin minä. :)
Eräällä kirppari ressulla kupit tulivat jälleen mieleeni ja siitä lähtien olen enemän tai vähemän aktiivisesti metsästänyt oikeanlaisia tasseja tuloksetta. Muutama vuosi sitten niitä kuitenkin "käveli" vastaan taas 6kpl (kuppi+alunen) ja arvata saattaa, että mukaanhan nuokin lähti.

Nyt oli ilo ylimmillään (ainahan on, kun teen löytöjä..), kun huomasin loosin nurkassa värisävyiltään tismalleen samanlaisen kermakon. Ei taida kuulua sajaan, mutta sopii noiden kaveriksi kuin nenä päähän. On myös Saksalaista alkuperää.
Johtaako tämä siihen, että seuraavat etsinnän kohteeni ovat sokerikko, leipälautaset ja kannu maidolle?

 Näiden juhlallisten löytöjen myötä on hyvä toivottaa kaikille oikein rentouttavaa juhannusta!!

Sisustusta

Kuten kerron jo profiiliesittelyssäni, että kotimme on sekoitus kaikkea mahdollista, niin kurkistetaan hieman isompaa kokonaisuutta. Tämä teksti kumpuaa oikeastaan uudesta/vihdoin löytyneestä/kauan etsitystä huonekalusta. Meillä on asunnon kokoon verrattuna kovin vähän kaappitilaa, joten senkki on ollut hakusessa. Kokonaisuus löytyy makuuhuoneesta, joka taitaa olla asuntomma ehkä retroin huone kaikkea uutta kuitenkaan unohtamatta. Väreiltään tuossa huoneessa leikkii oranssin ja keltaisen erisävyt ja tietysti ruskea, joka toimii kodissamme ns. yhdistävänätekijänä. 

Huone on pieni enkä halunnut hommata sinne mitään suuren suurta kaappipatenttia, etteivät seinät kaatuisi päälle ahtaudesta. Taisipa siinä etsiskellessä mennä kuukausi jos toinenkin eikä sopivaa löytynyt. Suurin kompastuskivi oli aina hinta. Makuni taitaa olla kallis tai sitten olen toisinaan vain pihi.
Tämä mainio pikkusenkki suoraan 50-luvulta löytyi kuitenkin ihan sattumalta selaillessani netin ilmoituksia. Nopea yhteydenotto omistajaan ja näin sai kaunistus uuden elämän. No, kun nyt kerran jo pihiydestä mainitsin, niin tätä ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Ilmoituksessa nimittäin luki selkokielisesti "Lahjoitetaan!"
Voiko pieni ihminen iloisemmaksi tulla!?

Kuvassa näkyvät valaisimet ovat lahjoja sukulaisilta ja ystäviltä. Raamit ovat "uudet" siis ihan viime vuosina hommattu ja kuvassa komeilee lapsuuden idolini Peppi Pitkätossu. Sovitusnukke on omaa käsialaani muutaman vuoden takaa. Pitäisi kai pikkuhiljaa tehdä uusi...

Pitsiä ja naiskauneutta

Hyvin sievä ja lievä varoituksen sananen: Sisältää paljasta pintaa.

Minua vaivaa pahanlaatuinen startiitti, enkä tästä johtuen ole saanut väsättyä mitään käsityötä hetkeen valmiiksi. Kirppareita on tullut kuitenkin kierrettyä, joten bloggailen siis löydöistäni. Muutama retki niille perus apajille on tehty tuloksetta, mutta nopeat kipaisut keskustan kirppareilla ovat tuottaneet tulosta. Pääsääntöisesti haaviin on jäänyt keittiövälineitä ja muuta kodin perustavaraa, mutta näistä pienistä helmistä haluan tarinani jakaa.

Pitsi on mielestäni ihan ykkös juttuja! Nyt en kuitenkaan tarkoita sellaista harsomaista pitsiä, jota usein vaatteissa käytetään vaan oikein kunnon pitsiä. Oli tekniikka sitten nypläys, virkkuu, sormeilu tai reikäompelu, niin pitsi on n.90% varmuudella mieleeni. Kirpputorit ovat tällaisia liinoja täynnä, mutta usein niistä saa pulitaa aikamoisia summia. Viime aikojen reissuilla olen kuitenkin osunut juuri oikeisiin paikkoihin tai oikeaan aikaan. Kerran sydämeni taisi hämmennyksestä jättää muutaman lyönnin lyömättä, kun jäin ihastelemaan kauneutta ja huomasin hinnan. Olihan pikkuliinat siis pakko ottaa mukaan.

Viimeaikoina olen myös saanut hyvin täydennystä keräilyharrastukseeni. Tässä vaiheessa tutut voisivat kyllä naurahtaa sitä, että ylipäänsä nimeän jonkun tietyn asian keräilyni kohteeksi. Hamsterin vikaa siis lötyy välillä niinkin paljon, että itseäni hirvittää. Luokittelen kai keräilyn kohteeni "metsästyksen" mukaan, koska näitä kortteja ja valokuvia saa toisinaan tosissaan etsiä. No mitä ihmeen kortteja ja valokuvia sitten kerään? Taidekortteja ja erityisesti kauniita alastonkuvia ihmisistä. En tiedä mistä moinen viiraus, mutta silmääni kiehtoo kehon muodot, liike ja varsinkin vanhojen valokuvien nostalgisuus ja esteettisyys. Näin kauniiden pitsien rinnalla on siis oiva tilausuus esitellä myös kortteja.

 Kaikki kortit ovat siis vanhoja, osa kiertäneitä, jotkut ulkomailta ja toiset ihan kotoisesta Suomesta. En ole niin nuuka korttien kunnon suhteen vaan kuvan aihe on minulle tärkeämpi. En kuitenkaan kerää ihan mitä nakukuvia tahansa. Kokoelmiini pääsevät vain ne, jotka ovat enemmänkin ajatuksellisia, taiteellisia ja "kertovat tarinaa", kuin ne, joista loistaa pelkkä pornografia. Selvensiköhän tuo mitään?
Tuo yllä oleva ajatuksissaan ajelehtivan nuoren naisen kuva on yksi suosikeistani.