Time flies

Aikahan vierähtää yllättävän nopeasti, kun ympärillä sattuu ja tapahtuu. En ole tietoisesti pitänyt mitään erityistä taukoa kirjoittelusta, mutta jonnekin tuo maaliskuu katosi. Sen lisäksi, että viimeiset bloggaukseni ovat helmikuulta, huomioin myös koneella viettäneeni aika vähn aikaa. Voi kai sanoa, että "on ollut vähän muuta".
Eipä ole tehnyt mielikään datailla, sillä koneeni päätti alkaa ruttuilemaan minulle. Lataa, lataa ja sammuille ihan itsestään. Toki onhan tämä jo vanha aparaatti, joten uuden hankinta on edessä. Tuon investoinnin hoidin alta jo hyvissä ajoin, mutta tämän jälkeen on ollut vanha toimintakuntoinen ja uuden kanssa hurjia ongelmia. Suurin ongelma on enää oma asennevammanni ja siksi istun nytkin kotoisasti tämän vain muutaman kerran seonneen, mutta uskollisen ystäväni vierellä kirjoittelemassa.

Touhua on todella riittänyt ja tästä todistaa useat keskeneräiset ja ihan kohta valmiit projektit. Muutama hautomon idea vaatii aikaa ja osa kärsii materialien puuttesta. Sitten on niitä pienempiä, joita en ole ehtinyt tänne asti kailottaa. Ympäröivät ihmiset ovat niistä saaneet kyllä kuulla hengästymiseen asti(näin ainakin luulen).
Tulen siis teillekin innoissani kertomaan mitä pienet kätöseni ovat täällä tehneet. Tälläkertaa tosin vain kuvin sillä tuo aika rientää taas hurjaa vauhtia ja pitää olla pian menossa.

Keittiöjakkara

Jokaisesta kodista löytyy jokin huonekalu, joka on hurjan tarpeelinen. Uskon, että kodeista löytyy myös sellainen huonekalu, jonka ulkonäkö ei ole mairitteleva. Minulla nuo ominaisuudet kulminoituvat yhteen ja samaan mööpeliin, keittiöjakkaraan. En tulisi toimeen ilman sitä tai tuolloin ainakin säilytystilaa olisi hurjan paljon vähemmän käytössäni.

Jakkara on aivan tavallinen puisine astimineen ja metalli jalkoineen. En voi käsittää mikä järki on ollut lakata astimet jo tehtaalla, sillä sukan alla ne ovat hurjan liukkaat. Tai ymmärrän toki lakkauksen pinnan kestävyyden kannalta, mutta kun minä mätkähdän metrin korkeudelta nokilleni, niin se pinta on kiukustani rikki kuitenkin. Taas tovi sitten meinasin horjahtaa sen päältä vain liukkauden vuoksi.
Kyseisellä huonekalulla/tarve-esineellä ei myöskään ole kämpässäni tiettyä paikkaa, koska se on mielestäni kovin ruma. Yleensä se jää seisomaan juuri siihen paikkaan missä sitä viimeksi on tarvittu. Mikäli vieraita tuppaa kylään, niin jakkara siirtyy tieltä asunnon huomaamattomimpaan nurkkaan häpeämään.

Jakkara sai minut miettimään hetken ja ryhtymään toimeen. Olin muutama viikko sitten tehnyt heräteostoksen valkoisen keinonahan suhteen ja nyt totesin sen olevan hyvä materiaali tähän projektiin. Suuria muutoksia en tehnyt, mutta liukkauden sain pois verhoilemalla astimet. Nyt jakkara on myös hieman sisustuksellisempi, joten sen ei tarvitse hävetä enää ulkokuortaan. Saatan vielä laittaa nahkaa löysästi roikkumaan poikkipuolista, niin voin jakkaran alla säilyttää esim. lehtiä.

Koko keittiö sai myös uuden ilmeen pienellä vaivalla, kun vaihdoin verhot. Ne vilahtivatkin jo aiemman bloggaukseni kuvissa. Ihastuin verhoihin heti nähtyäni ja (vaikka itse sanonkin) ne sopivat kotiini, kuin nappi nenän päähän. Näkyypä kuvassa toinenkin ihastukseni kohde, Ottava -lamppu.

Nopeasti ja äkkiä

Sisustusinto jatkuu ja halu saada kakki valmiiksi nyt heti, vain voimistuu. Eräänä päivänä istuskellessani keittiön pöydän ääressä katselin ympärilleni ja huomasin "minulla on halpa kämppä". Naurahdin ääneen tuolle tokaisulleni, mutta jäin kuitenkin ajatusta miettimään. Kallein ostamani huonekalu on sänky. Kaikki loput on ostettu kirpputoreilta ja käytettyinä netistä tai haettu lahjoituksena, saatu ystäviltä ja peritty. Unohtamatta kuitenkaan omia värkkäilyjäni.

Onko tämä nyt hyvä vai huona asia? Mitä tämä kertoo minusta tai kukkarostani? Tuskin yhtään mitään. Pitäisikö minun juosta Design -myymälään ostamaan hurjalla hinnalla jokin muotoilun multihuipentuma kotiini katseen vangitsijaksi? Ei! Toivoisin kovin, että minä ja myös luonani vierailevat ystävät voisimme viettää aikaa ilman kahleita. Eivätkä sellaiset tänne "moderniin mummolaan" sopisi.

Pitää siis jatkaa omaan malliin. Hautomon uumenista kaivoin erään tuunausprojektin, joka on odottanut paikkaa ja aikaa. No aikaa tosin ei ollut, kuin 10min ennen töihin lähtöä. Suunnaton innostus ei kuitenkaan antanut rauhaa ja sai minut pika pikaa hakemaan kaikki tarpeet esille. Nyt se on tehtävä, vaikka myöhästymisen uhalla. Lehtitelineet turhanpäiväisistä vinyyleistä muodostuivat ja kiinnittyivät kaapin syrjään n. kuudessa minuutissa. Illalla hieman jatkoin projektia kiinnittäen keskiöihin mieleiset pahviläpyskät, koska en halunnut niissä lukevan "The Best Bossa nova From Columbia" tai mitään vastaavaa.

Vaikka minä hötkyilen ja kiiruhdan, niin onneksi joku osaa ottaa lunkisti. :)

Pilkuin verhoiltu

Jatkossa kulkee eväät näppärästi kodin ja työpaikan välillä tässä kassissa. Kyllästyin etsimään oikean kokoisia muovipusseja tuota tarkoitusta varten. Jos jogurttipurkki hajoaa matkalla, niin ei hätää; ompelin kassin vahakankaasta. Senkun kääntää ja pyyhkii ruoan roippeet pois.
Pirteää viikon alkua!!