Päässä pyörii...aika ei riitä

Julmettoman pitkä aika on siitä, kun viimeksi blogin ääreen olen istahtanut. Tähän on johtaneet erilaiset syyt, mutta tuoreinpana isona tekijänä on opiskelu. Jep, olen siis siirtynyt kokopäiväisestä työstä kokopäiväiseen opiskeluun. Alan vaihto oli paikallaan, koska kroppa alkoi nikotella pahasti vastaan. Uusi ala kiinnostaa/on aina kiinnostanut minua hurjasti ja opiskelu tuntuu täysin omalta. Eiköhän minusta saada parissa vuodessa leivottua Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja.

Nyt totuttelen uuteen kotikaupunkiin, kouluun ja reilusti pienentyneeseen neliömäärään. Kaikessa rytinässä olen hukannut kamerani tai ainakin laittanut sen hyvään jemmaan, joten kuvia en nyt saa upattua teille viimeaikojen virityksistä. Tosin siivous viikonloppu on edessä eli saattaa olla, että kamerakin löytyy. Juttua silloin lisää. Nyt valmistautumaan uuten koulupäivään.

Time flies

Aikahan vierähtää yllättävän nopeasti, kun ympärillä sattuu ja tapahtuu. En ole tietoisesti pitänyt mitään erityistä taukoa kirjoittelusta, mutta jonnekin tuo maaliskuu katosi. Sen lisäksi, että viimeiset bloggaukseni ovat helmikuulta, huomioin myös koneella viettäneeni aika vähn aikaa. Voi kai sanoa, että "on ollut vähän muuta".
Eipä ole tehnyt mielikään datailla, sillä koneeni päätti alkaa ruttuilemaan minulle. Lataa, lataa ja sammuille ihan itsestään. Toki onhan tämä jo vanha aparaatti, joten uuden hankinta on edessä. Tuon investoinnin hoidin alta jo hyvissä ajoin, mutta tämän jälkeen on ollut vanha toimintakuntoinen ja uuden kanssa hurjia ongelmia. Suurin ongelma on enää oma asennevammanni ja siksi istun nytkin kotoisasti tämän vain muutaman kerran seonneen, mutta uskollisen ystäväni vierellä kirjoittelemassa.

Touhua on todella riittänyt ja tästä todistaa useat keskeneräiset ja ihan kohta valmiit projektit. Muutama hautomon idea vaatii aikaa ja osa kärsii materialien puuttesta. Sitten on niitä pienempiä, joita en ole ehtinyt tänne asti kailottaa. Ympäröivät ihmiset ovat niistä saaneet kyllä kuulla hengästymiseen asti(näin ainakin luulen).
Tulen siis teillekin innoissani kertomaan mitä pienet kätöseni ovat täällä tehneet. Tälläkertaa tosin vain kuvin sillä tuo aika rientää taas hurjaa vauhtia ja pitää olla pian menossa.

Keittiöjakkara

Jokaisesta kodista löytyy jokin huonekalu, joka on hurjan tarpeelinen. Uskon, että kodeista löytyy myös sellainen huonekalu, jonka ulkonäkö ei ole mairitteleva. Minulla nuo ominaisuudet kulminoituvat yhteen ja samaan mööpeliin, keittiöjakkaraan. En tulisi toimeen ilman sitä tai tuolloin ainakin säilytystilaa olisi hurjan paljon vähemmän käytössäni.

Jakkara on aivan tavallinen puisine astimineen ja metalli jalkoineen. En voi käsittää mikä järki on ollut lakata astimet jo tehtaalla, sillä sukan alla ne ovat hurjan liukkaat. Tai ymmärrän toki lakkauksen pinnan kestävyyden kannalta, mutta kun minä mätkähdän metrin korkeudelta nokilleni, niin se pinta on kiukustani rikki kuitenkin. Taas tovi sitten meinasin horjahtaa sen päältä vain liukkauden vuoksi.
Kyseisellä huonekalulla/tarve-esineellä ei myöskään ole kämpässäni tiettyä paikkaa, koska se on mielestäni kovin ruma. Yleensä se jää seisomaan juuri siihen paikkaan missä sitä viimeksi on tarvittu. Mikäli vieraita tuppaa kylään, niin jakkara siirtyy tieltä asunnon huomaamattomimpaan nurkkaan häpeämään.

Jakkara sai minut miettimään hetken ja ryhtymään toimeen. Olin muutama viikko sitten tehnyt heräteostoksen valkoisen keinonahan suhteen ja nyt totesin sen olevan hyvä materiaali tähän projektiin. Suuria muutoksia en tehnyt, mutta liukkauden sain pois verhoilemalla astimet. Nyt jakkara on myös hieman sisustuksellisempi, joten sen ei tarvitse hävetä enää ulkokuortaan. Saatan vielä laittaa nahkaa löysästi roikkumaan poikkipuolista, niin voin jakkaran alla säilyttää esim. lehtiä.

Koko keittiö sai myös uuden ilmeen pienellä vaivalla, kun vaihdoin verhot. Ne vilahtivatkin jo aiemman bloggaukseni kuvissa. Ihastuin verhoihin heti nähtyäni ja (vaikka itse sanonkin) ne sopivat kotiini, kuin nappi nenän päähän. Näkyypä kuvassa toinenkin ihastukseni kohde, Ottava -lamppu.

Nopeasti ja äkkiä

Sisustusinto jatkuu ja halu saada kakki valmiiksi nyt heti, vain voimistuu. Eräänä päivänä istuskellessani keittiön pöydän ääressä katselin ympärilleni ja huomasin "minulla on halpa kämppä". Naurahdin ääneen tuolle tokaisulleni, mutta jäin kuitenkin ajatusta miettimään. Kallein ostamani huonekalu on sänky. Kaikki loput on ostettu kirpputoreilta ja käytettyinä netistä tai haettu lahjoituksena, saatu ystäviltä ja peritty. Unohtamatta kuitenkaan omia värkkäilyjäni.

Onko tämä nyt hyvä vai huona asia? Mitä tämä kertoo minusta tai kukkarostani? Tuskin yhtään mitään. Pitäisikö minun juosta Design -myymälään ostamaan hurjalla hinnalla jokin muotoilun multihuipentuma kotiini katseen vangitsijaksi? Ei! Toivoisin kovin, että minä ja myös luonani vierailevat ystävät voisimme viettää aikaa ilman kahleita. Eivätkä sellaiset tänne "moderniin mummolaan" sopisi.

Pitää siis jatkaa omaan malliin. Hautomon uumenista kaivoin erään tuunausprojektin, joka on odottanut paikkaa ja aikaa. No aikaa tosin ei ollut, kuin 10min ennen töihin lähtöä. Suunnaton innostus ei kuitenkaan antanut rauhaa ja sai minut pika pikaa hakemaan kaikki tarpeet esille. Nyt se on tehtävä, vaikka myöhästymisen uhalla. Lehtitelineet turhanpäiväisistä vinyyleistä muodostuivat ja kiinnittyivät kaapin syrjään n. kuudessa minuutissa. Illalla hieman jatkoin projektia kiinnittäen keskiöihin mieleiset pahviläpyskät, koska en halunnut niissä lukevan "The Best Bossa nova From Columbia" tai mitään vastaavaa.

Vaikka minä hötkyilen ja kiiruhdan, niin onneksi joku osaa ottaa lunkisti. :)

Pilkuin verhoiltu

Jatkossa kulkee eväät näppärästi kodin ja työpaikan välillä tässä kassissa. Kyllästyin etsimään oikean kokoisia muovipusseja tuota tarkoitusta varten. Jos jogurttipurkki hajoaa matkalla, niin ei hätää; ompelin kassin vahakankaasta. Senkun kääntää ja pyyhkii ruoan roippeet pois.
Pirteää viikon alkua!!

Helistinkortti

Jo ennen joulua tilasin ja vastaanotin paketillisen useita kumiläpysköjä. Tilasin siis leimasimia aimoläjän. Kaiken kiireen keskellä en kuitenkaan ole niitä päässyt testailemaan ja vasta muutama päivä sitten järjestelin leimat ylipäänsä omaan kansioonsa.

Eräs ystäväni tarvitsi kuitenkin korttia syntymäpäiväänsä toivottamaan, joten istuin alas uusien leimojeni eteen ihmettelään. Siinä vierähtikin tovi, kun veivain ajatuksia kortista. Valinnan varaa oli siis liikaa. :)
Tämä Sweet Pean leimasin, Dream of Iris, pääsi ensimäisenä käyttöön. Väsäsin myös ensimäisen helistinkorttini, jonne helisemään laitoin vihreitä siemen helmiä.
Siispä hyvää syntymäpäivää!!

Paskahuussin uusi ilme

Aloitetaan siis siitä minne kaikki viimeistään päätyy... tai ehkä kuitenkin siitä tilasta, mikä ensimäisenä valmistui. :)
Kevään tullen sitä tahtoo uusia asioita piristämään ja itse olen ottanut sisustuksen kohteekseni. Olisi kai itsessänikin jotain tuunattavaa, mutta se hoituu alati vuoden mittaan. Nämä nikkarointi projektit ottavat vähemmän aikaa ja pitkäjänteisyyttä(eteenkin omalla tyylilläni tehtynä), joten niitä on helpompi suorittaa. Varsinkin jos kukkaron nyörit kestävät.

WC:n kohdalla ei tarvinnut paljoa miettiä pudjettia, sillä kaikki esim. kalusteet mitä olin tilaan suunnitellut, löytyivät omasta takaa. Loput mitä toivoin tuunasin saamistani materiaaleista. Pinterest oli kyllä suuri ideoiden lähde tässäkin projekstissa. Eihän kaikkien tuunausjuttujen tarvitse olla idealtaan omia, kunhan vain miellyttää omaa silmää.
Valitettavasti en napannut kuvaa entisestä näkymästä, mutta tuskin on vaikeaa kuvitella pelkkää valkoista kopia. Yhden hyllyn asennan vielä valaisimen ylle katon rajaan, jotta saan sinne piiloon muutamat pesuaineet ja tukkupakkauksen paperit. En kuitenkaan malttanut odottaa bloggauksen julkaisun kanssa sen hyllyn kiinnittämistä, joten saatte kuvitella hitusen lisää tummaa puuta.
Se mitä kuvissa ei näy on lattialla oleva musta pyöreä matto ja oven vieressä roikkuvat harmaan ruudulliset pyyhkeet.

Hautomon edellä

Tätä blogia aloittaessani tuli mietittyä mitä mahtaisin kirjoitella. Hyvin nopeasti se kuitenkin selveni. Minulla kun tuppaa olemaan sata ja yksi projektia menossa ja tulossa, joten niistä olisi helppo kirjoittaa. Suurin osa niistä projekteista saa alkunsa jostain turhan tarpeellisesta ideasta ja jos jokin mutka tulee matkaan, niin siirrän sen hautomon puolelle.
Tässä kirjoitellessa on kulunut päälle pari vuotta ja vielä on tehtävää ja niistä kirjoittamisen intoa piisaa.

Samalla kirpparikierroksella, josta kirjoittelin aiemmassa bloggauksessani, näin (toisin kuin yleensä) projektiani pidemmälle. Itse projekti on väsätä laatikoita: nikkaroiden, tuunaten, säilytykseen, seinään kiinni....koko ajatus on vielä kovin levällään hautomon "lattialla", joten aika näyttää. Sen kuitenkin tiesin, että jossain vaiheessa laatikot tarvitsevat vetimet. Minullahan on jo valmiina maalaamani puiset viisi numeronupia ja pari 60-luvun vedintä. Koska en kuitenkaan tiedä montako laatikkoa väsään tai millaisia, niin eihän vedinten vaihtoehtoja voi olla liikaa. Eteenkin, kun kirpparilta löytyi hienoja, keskenään samanlaisia kahvoja ruuveineen 10kpl liiankin edulliseen hintaan. Ei kai sitä voi muuta, kun kiittää, kumartaa ja ostaa pois. :)
Ja jos jostain syystä nämä vetimet eivät mene laatikkoprojektiini, niin en usko, että minulla on vaikeuksia sijoittaa niitä jonnekin muualle.

Tervetuloa 2013

Tästä se lähtee! Laiskottelut on laskoteltu ja nyt odottaa työt tekijäänsä. Tämä koskee niin harrastuksellista- ja kodin hoidollista työtä kuin elannollistakin. Minulla oli mainio mahdollisuus olla vapaalla kaikki välipäivät ja pari päivää ennen joulua. Mainiolta  ja tarpeelliselta tuo vapaa tuntui ennen joulua, mutta jo tapanina olin kyllästyä siihen. Oli kehitettävä siis itselleen edes jotain tekemistä.
Uusia projekteja en aloittanut ja vanhoja en jostain syystä viitsinyt jatkaa, joten kirpparille kävivät askeleet. Löytöbloggaus olkoon siis ensimäinen tämän vuoden teksti.

Onneksi lähdinkin kiertelemään sillä löysin monia mainioita juttuja. Yritin kovasti löytää itselleni uusia farkkuja ja löysinkin. Hieman jäi kyllä hatuttamaan se fakta, että hyvin istuvat farkut löytyivät lasten puolelta. Tyttöjen ale rekki tarjosi minulle 164cm pöksyt. Ymmärrän kolikon kääntöpuolelta sen, että moni nainen kamppailee isojen tyttöjen -osastoa vastaan. Toivon heidän olevan edes siitä tyytyväisiä, että ovat ainakin kiinni naisten vaatteissa. Aika lannistavaa on nimittäin ostaa vaatteita lasten osastolta, kun ikää on miltei 30v.

No asia sikseen... Hatutukseni vaihtui hatutteluun, kun toisella kirpparilla vastaan tuli loosi, josta niitä hattuja löytyi useampi. Aikaa niiden sovittamiseen meni huomattavasti enemmän, kuin housuhin. Olen jo aiemmin kertonut yrityksistäni hillitä hattuostoksiani ja tällä kertaa onnistuin. Jätin kaikki kauniit mustat hatut loosiin(koska olivat niin samankaltaisia, kuin mitä omistan jo nyt) ja nappasin mukaani ruskean komistuksen.
Samalta kirpparilta löysin myös ihanan korun, jonka ikä ja muu historia on minulle vielä arvoitus. Tiedän kauneuden lisäksi vain, että leiman mukaan Vuorisalmella on ollut näppinsä pelissä. Olisiko kyseessä Juhani Vuorisalmi?

Kierrellessä löytyi myös yllä näkyvä leninkivyö. Se oli pakko napata mukaan kauniin solkensa vuoksi. Kaappieni kätköistä kaivoin esiin myös kauan sitten ostamani henkselit, joissa nipsut on myös koristeltu kelloin. Yski nipistimistä on löystynyt pahasti, joten on yritettävä hieman korjailla.