Marien metsästys

Olen jo aikaa sitten löytänyt omaan käteeni  sopivat ja silmää miellyttävät juomalasit. Oikeastaan löysin isoäitini kaapeista vain yhden lasin, jonka sain hänen luvallaan ottaa käyttöön. Kyseessä on Riihimäen lasitehtaan tuotokset tavallista arkea varten.Olenmyös huomannut sen, että omat lasini menevät vähän väliä rikki, mutta mummolan lasit kestää vuodesta toiseen, joten tahdon samanlaiset.

Pitkään näitä etsin kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja vaikka mistä(molempia,mutta eteenkin kuvassa vasemmalla olevia). Riihimäen laseista Lumihiutale on likimainkin samankaltainen kuin tämä omani, muttei mielestäni yhtä kaunis. Kölytessäni jälleen isoäitini vintillä löysin sattumalta tavarakasan alta ko. laseja neljä lisää. Voi kuinka sitä voikin pieni ihminen olla löydöstään iloinen. Luulen, että se viimeinenkin kuudesta lymyää tuon vintin uumenissa.

Koska minulla oli nyt laseja useampi, jätin varsinaisen metsästyksen sikseen. Hieman mietin noiden lasien nimeä, kun ei sitä tuntunut kukaan tietävän. Arkilaseiksi moni niitä väitti eikä se mielestäni paha nimi ollut, koska selvensi hyvin käyttötarkoituksen.
Eikös se niin ole, että "löydät sen mitä etsit, kunhan lopetat etsimisen"? Niin kävi näidenkin kanssa. Eräällä kirpparikierroksella minua nimittäin katsoi loosin uumenista suoraan silmiin kyseinen lasi kuusikko alkuperäisessä pakkauksessaan. Tätä ostosta ei tarvinnut kovin kauaa miettiä. Marithan ne ja loisto kunnossa ja hintaa paketilla vaivaiset 5€.

Nimi selvisi siinä samalla, kun käyttämättömät lasit sujahtivat ostoskoriin. Kun pakettia hieman kääntelee, niin arvelen revenneestä hintalapusta, että nämä ovat ostettu aikanaan K-Portsasta hintaan 5,30mk. Arveluksi menee siitä syystä, että hintalappu on hieman revennyt.
Nyt on pieni ihminen iloinen ja voi siirtyä muihin keräilyihin ja löytöihin!

Kevään varjostin

Tuossa taannoin onnistuin hienosti hajottamaan ystäväni pöytävalaisimen varjostimen. Tarkoitukseni oli kovinkin hyvä, sillä olin lamppua siirtämässä, jotta se ei menisi rikki. No kalahtipa kupu sittenkin patteriin ja säpäleiksihän tuo lasinen kaunistus meni. Siinä sitten yhdessä tuumin mietittiin, että mennään varjostin ostoksille.
Hieman myöhemmin sain mahdollisuuden kokeilla Powertex kankaankovetin ainetta ja innostuin luomaan lamppuun ihan uniikin varjostimen. Työ valmistui muutamien kokeilujen kautta. Mielessäni oli liljamalli, jota muovasin työtä tehdessä. Maalaus, hionta ja muut viimeistelyhommat tein aikalailla fiiliksen mukaan.

Kangas oli ihan harsoa, jota laitoin useammankerroksen. Sävyinä käytin ainoastaan mustaa, valkoista, hopeaa ja harmaan erisävyjä.

Päässä pyörii...aika ei riitä

Julmettoman pitkä aika on siitä, kun viimeksi blogin ääreen olen istahtanut. Tähän on johtaneet erilaiset syyt, mutta tuoreinpana isona tekijänä on opiskelu. Jep, olen siis siirtynyt kokopäiväisestä työstä kokopäiväiseen opiskeluun. Alan vaihto oli paikallaan, koska kroppa alkoi nikotella pahasti vastaan. Uusi ala kiinnostaa/on aina kiinnostanut minua hurjasti ja opiskelu tuntuu täysin omalta. Eiköhän minusta saada parissa vuodessa leivottua Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja.

Nyt totuttelen uuteen kotikaupunkiin, kouluun ja reilusti pienentyneeseen neliömäärään. Kaikessa rytinässä olen hukannut kamerani tai ainakin laittanut sen hyvään jemmaan, joten kuvia en nyt saa upattua teille viimeaikojen virityksistä. Tosin siivous viikonloppu on edessä eli saattaa olla, että kamerakin löytyy. Juttua silloin lisää. Nyt valmistautumaan uuten koulupäivään.

Time flies

Aikahan vierähtää yllättävän nopeasti, kun ympärillä sattuu ja tapahtuu. En ole tietoisesti pitänyt mitään erityistä taukoa kirjoittelusta, mutta jonnekin tuo maaliskuu katosi. Sen lisäksi, että viimeiset bloggaukseni ovat helmikuulta, huomioin myös koneella viettäneeni aika vähn aikaa. Voi kai sanoa, että "on ollut vähän muuta".
Eipä ole tehnyt mielikään datailla, sillä koneeni päätti alkaa ruttuilemaan minulle. Lataa, lataa ja sammuille ihan itsestään. Toki onhan tämä jo vanha aparaatti, joten uuden hankinta on edessä. Tuon investoinnin hoidin alta jo hyvissä ajoin, mutta tämän jälkeen on ollut vanha toimintakuntoinen ja uuden kanssa hurjia ongelmia. Suurin ongelma on enää oma asennevammanni ja siksi istun nytkin kotoisasti tämän vain muutaman kerran seonneen, mutta uskollisen ystäväni vierellä kirjoittelemassa.

Touhua on todella riittänyt ja tästä todistaa useat keskeneräiset ja ihan kohta valmiit projektit. Muutama hautomon idea vaatii aikaa ja osa kärsii materialien puuttesta. Sitten on niitä pienempiä, joita en ole ehtinyt tänne asti kailottaa. Ympäröivät ihmiset ovat niistä saaneet kyllä kuulla hengästymiseen asti(näin ainakin luulen).
Tulen siis teillekin innoissani kertomaan mitä pienet kätöseni ovat täällä tehneet. Tälläkertaa tosin vain kuvin sillä tuo aika rientää taas hurjaa vauhtia ja pitää olla pian menossa.