Synttärikemuarvonta

Arvonta päättynyt :(

Heipsis hei lukijat ja kaikki, jotka kurkitte blogiani!
Minä vanhenen - se on väistämätöntä ja ihanaa!
Rakastan yllätyksiä ja olen tavallaan toivonut yllätyssyntymäpäiviä jo pitkään. Niitä en vielä ole saanut, mutta en luovu toivosta. Ja luultavasti saan sellaiset viimeistään harmaahapsena :)
En kuitenkaan pidä siitä, että minua pidetään jännityksessä. Tiedättehän sen inhottavan väänteen vatsassa, kun huomaa asioiden olevan vekkulilla tavalla vinksallaan. Parhaita yllätykset ovat mielestäni silloin, kun yllätettävä on täysin pimennossa.

Aion nyt kuitenkin olla inhottava ihminen ja pitää teitä jännityksessä. Nimittäin pistän pystyyn arvonnan, jonka voitto on yllätys. Blogitekstien ja kuvien perusteella voi hieman arvailla mitä kummaa tai minkä tyylinen palkinto saattaa olla. Lahjathan usein ovat myös antajansa näköisiä.

Lahjojen mukana on monesti tapana antaa kortti, niin tämänkin. Itselleni tuottaa aina päänvaivaa se mitä korttiin kirjottaisin. Haastankin teidät lukijat jakamaan oman hyväksi havaitun tekstin.
Arvontaan pääset siis mukaan runoillen tämän blogitekstin kommenttiisi onnentoivotuksia(aforismit käyvät yhtä hyvin). Mikäli haluat mainostaa arvontaani blogissasi, niin nappaa keltainen paketti (kuva alla) sivupalkkiisi. Mainostaminen ei tuo lisää arpoja, mutta saattaisi tuoda lisää runoja ja runot toisivat taas vähemmän päänvaivaa.

Arvonta päättyy 27.3. klo. 21.00, joten tässähän on kuukauden päivät aikaa runoilla. Siis kaikki mukaan sulkakynät sauhuten!!

 " Siskot, älkää murehtiko ikääntymistänne.
Sillä munat pilaantuvat, eivät kanat!"

Lisäys: Pilkahdus palkintoa ja Pilkahdus palkintoa 2 

Voiveitsien ritari

Voiveitsiä on ollut meillä laatikoissa useita niin kauan kuin jaksan muistaa. Niitä on tullut lisää toisinaan tiuhempaa kuin mitä on rikkoutunut tai hävinnyt. Alkuperä on kuitenkin ollut sama veikkonen, isoisäni, joka männävuosina on nimitetty jopa voiveitsien ritariksi. 

Tänään juhlitaan hänen 80-vuotis syntymäpäiviä. Vaikka vuodet vierii, niin meidän pappa on se sama lämmin, kujeileva, iloinen heppu, jonka tunnistan lapsuudestani.
Valmistin hänelle voiseitsen hieman erilaiseen tarkoitukseen(tutun mallin mukaan).

Kirja kuin koru

Kirpparit vetivät jälleen puoleensa. Löytösaaliista osa lähtee lahjaksi, mutta jäihän minullekin jotain. Olen hurjan ihastunut vanhoihin kirjoihin. Kuinka taidolla ne onkaan tehty. Tämän pienen virsikirjan nahkaiset kannet kiinnittivät heti huomioni muiden kirjojen joukosta.

Kirja on kooltaan vain 7cm x 11cm ja veisuja se sisältää 3cm verran sillä pelkkiin kansipahveihin menee 1cm. Miksi erityishuomio mitoissa? No eipä kirjakokoelmastani tähän päivään mennessä ole löytynyt näin pikkuista kirjaa, jossa olisi näin vahvat kannet. Kauneinta ja huomion arvoisinta kansissa kuitenkin on niiden kuvionti. Nahkapakotus on mitä kaunein näkemäni! Niin tarkka ja koristeellinen.

Kirja on hyväksytty vuonna 1886 ja painettu Turussa 1889. Omistus kirjoituksessa kuitenkin lukee 'Frans Asola, Ruskonkappeli ostettu 1824' tai siltä kirjoitus ainakin näyttää. Luulen kuitenkin erehtyväni tuosta vuosiluvun kakkosesta. Se taitaa olla yhdeksäinen tai sitten kirjoittajalle on tullut pieni kömmähdys.
Kirja on nuorin omistamistani kirjoista 1800-luvun puolelta.

Kirpparilta tulivat mukaan myös nuo ihanat napit. Siipi-napit ovat keramiikkamatamin, Minna Lindenin, käsialaa. Ne saivat ajatukseni hyrräämään... Minne itse ne laittaisit?

Sweet Pea challenge - Love

Tämä sunnuntaihan on täynnä haasteita.
Erään ystävän kortti oli vielä tekemättä. Sweet Pea Stampers tarjosi jälleen haasteen, joka laittoi idean liikkeelle. Toki osallistumiseen saattaa vaikuttaa myös hyvä onni viimekertaisessa haasteessa. Tuskin salama kuitenkaan lyö kahdesti samaan puuhun.
Sydämiä, silkkikukkia, nauhaa, helmiä, "partaterä" ja tietysti kaunis leimakuva; tämä on Rakkautta. :)
Nyt siirrynkin tämän päivän todelliseen haasteeseen eli kodin siivoukseen.

Sweet Pea Stampers offered a new challenge which made my ideas fly. 

I put together some silk flowers, ribbon, pearls, "razorblade" and gorgeous image with hearts; this is Love!

Now I´m up to the real challenge for today... it is called "cleaning the house".

p*skarteluhaaste #128

P*skarteluhaaste muistutti minua eräästä leimasta, jota en ole käyttänyt vielä lainkaan. Haaste #128 koostui reseptistä: 1 viiri, 3 paperia ja 5 timanttia. Tuli mieleen, ettei tämän reseptin mukaan tehty kortti voi sanoa muuta kuin "Arrr!".

Kraftin Kimmien Cutthroat Lizzie leima on siis ollut kaapissani jo pitkään käyttämättömänä. Hieman väriä pintaan ja väsäämään. Tein paperista lipun, johon leimasin pääkallon(vilda stamps) ja viirin sain väsättyä nauhan pätkästä. Vielä timantit ja teksti. Teksti meni ihan mönkään, koska o-kirjain veti c-kirjainta kylkeensä kuin magneetti. Olisi kai pitänyt olla huolellisempi innostuksesta huolimatta. No tehty mikä tehty.
Vaikka kortti ei olekaan priima, niin uskallan silti ottaa osaa haasteeseen.
"HOIST THE COLORS!"

Kaksi kirjaa onnea toivottamassa

Tulossa oli kaksi tilaisuutta, joihin kaivattiin lahjaa/korttia. Itse ihastuin kirjakorteissa juuri siihen ideaan, että ne täyttävät molemmat tarpeet. Tai ainakaan pientä lahjaa ei tarvitse kääriä erikseen vaan sen voi sujauttaa kortin sisään. Tähän toimivaan ideaan ihastui muutama muukin lähipiiristäni.

Ensin oli tulossa 18v. synttärit. Tähän korttiin valittiin sankarin kuva lapsuusajoilta ja lähdettiin liikkeelle sen pohjalta. Kuvia oli useita, mutta kesäinen polskintahetki sai ideat hyrräämään eniten. Kirjavasta uima-altaasta sain mahtavat värit korttiin. Mielestäni kortti on kuin karkki ja tuo minullekin kesän muistot pintaan.

Toinen tilaisuus on vielä tulossa sillä kyseessä on lakkiaiset. Toiveena oli mustavalkoinen luomus ja viisaita sanoja. Valitsin Sweet Pea Stamp:n mielettömän kauniin leimakuvan, jonka väritin puuväreillä. Lisäsin hieman glitteriä, perhosia, nappeja, nauhaa ja vielä ne viisaat sanat.

There is wisdom of the head and
wisdom of the heart.
Treasure them both!

Tulostin ei jostain syystä ole toiminut toviin, joten jouduin kirjoittamaan tekstin käsin. Pitäisiköhän harjoitella tekstausta juuri näitä tilanteita varten...

Taas kortteja syntyy

Minulla hieman paha tapa jättää askartelutarpeet levälleen siihen paikkaan, jossa viimeksi tuhtasin. Kun ei ole omaa huonetta tai edes ko.tarkoitukseen olevaa pöytää, niin keittiön pöytä kokee usein kohtalonsa. On yllättävän suuri homma raahata tarvittavat vermeet esiin ja vielä suurempi vaiva laittaa ne takaisin paikoilleen. Taidan olla vain laiska.

Oli miten hyvänsä, niin sekamelskasta on myös hyötyä. Kun kaikki on hollilla, niin tulee tehtyä useampia kortteja kerralla. Nyt niitä on taas valmistunut ja tässä muutamia.

Tämä kortti syntyi kaikesta aikaan saamastani silpusta. Kokeilin myös minulle uutta mallia hieman pienemässä koossa. Kortti on kooltaan(suljettuna) vain n. 5cm leveä ja 9cm korkea.