Ei makiaa masun täydeltä

Kaikenlaisia herkkuja löytyy juhlien kahvipöydistä. Leivoksia, karkkeja, pasteijoita, täytekakkua.... lista on varmasti loputon.
Mietin, että mikäli pöydän päätyyn laittaisi purukumit esille hauskalla tavalla, niin tulisiko niitä aikuistenkin otettua.

Tämä purkka"kone" lähti kyllä koristamaan pöytää muualle, mutta saatan tehdä vastaavan itsellenikin.
Projektiin tarvitaan: Saviruukku + tassi, pyöreä lasikulho(tuikkukuppi), maalia, kuumaliimaa, nauhaa ja iso helmi(itse käytin vanhan hiiren palloa) ja tietysti sitä purkkaa.

Mainos!

Tämä teksti tulee hieman jo myöhään, mutta tulee kuitenkin. Kyseessä on siis kurssimainos.

Vimma -nuorten taide- ja toimintatalo

järjestää suuren suosion saaneen kurssin jälleen syksyllä.

Valokuvia/printtejä siirretään savelle

tällä kertaa ihan kahden kurssiryhmän voimin.

Lisätietoa saat tästä linkistä

On kai sanomattakin selvää, että suosittelen tätä kurssia lämpimästi kaikille. Saa ja mielestäni kannattaa myös tulla kauempaakin. Hintaa kurssille kertyy 30€ +materiaalit(mulla meni viimeksi 5€).

Syy miksi saatan mainostaa liian myöhään on, että ilmottautumiset alkoivat jo 13.8. Toisaalta itse ilmottauduin jälkimäiseen eilen ja vielä silloin kuulin kursseilla olevan tilaa. En tiedä kuinkapaljon, mutta ole nopea, niin saatat lunastaa paikkasi kivaan viikonloppuun.

Jos lisätiedot ja tämä minun mainokseni ei anna tarpeeksi osviittaa siitä mitä kurssilla tehdään, niin kurkkaa seuraavat bloggaukseni:

Viikonlopun savinen kurssi

Kurssin valmiit työt

Koruja savesta

Hyviä uutisia

Sydämellistä taidetta

Mystery of a hand

Vinttiä siivoillessani huomasin ensikertaa ihmeellisen asian, käden. Juuri niin, käden tai oikeammin käden jäljen. Se on suurinpiirtein samankokoinen, kuin oma tassuni.
Mitä vintissämme onkaan tapahtunut? Onko muurarilla ollut hanslankarina hamppari? Vai onko muurari itse ollut laiskan puoleinen....?Mikäs siinä tuoreeseen laastiin nojaillessa, jos ei muuta, niin ainakin jää muisto.

Ennen, jälkeen ja 360°

Portsan pihamarkkinoilta tuli ostettua yhdet siniset kengät. Markkinoista kerroinkin aiemmin (täällä), mutta nyt on korkkareiden vuoro. Ystäväni ja tuttavani, jotka ovat nähneet tai kuulleet ostoksestani ovat olleet hieman ihmeissään. Eivät kuulema osaa kuvitella minua sinisissä kengissä. Pidänhän minä sinisiä farkkujakin, mutta ovat he kyllä aivan oikeassa noin sanoessaan. Sininen ei nyt yksinkertaisesti ole ns. minun värini.

Ostin kengät kuitenkin niiden kauniin mallin ja mahtavan kokoisien korkojen vuoksi. Olen jo pitkään haaveillut vihreistä korkokengistä, mutten ole sopivia löytänyt. Värin sävy, kenkien malli tai materiaali on aina ollut jollain tavalla kehno. Nämä popot ovat kuitenkin aivan toinen juttu.

Kävin hakemassa vaalean vihreää maalia ja suuntasin kotiin. Toinen maali löytyi minulta jo ennestään ja koristuksia en ollut vielä edes miettinyt. Teippasin kenkien korot, yksityiskohdat ja sisäosat ylivuotojen varalta. Sitten pensseli pieneen ja paskaiseen käteen ja maalia sutimaan. Sainpa laittaa testiin ikonimaalarin taitoni töpötellessäni koristetikkauksien välejä. Voin kertoa, ettei se olle oma lajini, mutta uhrauksia tarvitaan projektien eteen. Viimeiseksi vielä puntaroin koristuksia, mutta päädyin helmiin.

Seuraavissa kuvissa näkyy kengät valmiina miltei joka kulmasta. Ei ihan koko kierrosta kenkien ympäri, mutta ei paljon puutukaan. Mikäli joskus kyllästyn näihin, niin saatan vielä piristykseksi maalata korkoihin kuvioita; tilaa niissä ainakin piisaa. Kiitos myyjälle kengistä ja Jänölle helmistä.
Nämä olivat minulle uudet kengät, mutta suosittelen kaikille kenkien tuunausta mikäli olette vanhoihin kyllästyneitä. Pienellä vaivalla, luovalla hulluudella ja suurella sydämellä saa aikaan paljon mieleistä.

Vinttikin voi olla kaunis

Olen nauttinut täysin siemauksin lomastani ja tehnyt juuri niitä asioita, joita ei normaalisti ehdi. Viimeiset kaksi päivää olen käytännössä asunut varastoissa pahvilaatikoiden keskellä. Nyt rupeama on valmis ja alaselkä huutaa hunajaa, mutta onneksi pääsee saunaan.
Itseäni aina kiinnostaa mitä ja miten muut ihmiset tavaroitaan varastoivat ja sen vuoksi tämänkin tekstin kirjoitan. Myynnissähän on kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä, mutta minusta tuntuu hieman turhalta satsata suurta rahasummaa niihin, kun vähemmällikin pärjää(vaikka varastoitavaa onkin paljon). Ainut asia jota kaipaisin meidän varastoihin on hyllykkö.

Joku saattaa ihmetellä miksi puhun varastoista. Selvennettäköön, että meillä on sekä kellari että vintti.
Kellari on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa, kuin keskiverto kerrostalon häkkivarasto. Päätin aloittaa urakkani sieltä, koska halusin päästä ovesta sisään ja ko. päivänä paistoi aurinko, joten vintti olisi kuin sauna. Pääsääntöisestihän tuo pikku koppi on täynnä niitä huonekaluja, joihin en tahdo kosteusvaurioita. Toki sieltä löytyy muutakin rompetta ja vain harvoihin on koskettu muuton jälkeen. Pääsin siis testaamaan hermojani tilan ahtaudessa ja tetristaitojani tavaran suhteen. Reilu viisi tuntia myöhemmin olin saanut kellarin siihen pisteeseen, että tiesin mistä mitäkin löytyy ja olin plokannut useampia juttuja kirpparille vietäväksi. Tavaroiden keskelläkin oli tilaa tanssia vaikka valssia. Ei sitä tilaa nyt hurjasti ole, mutta uskallan väittää, että linnanjuhlien tanssilattialla on vähemmän tilaa paria kohden. Siksi itsenäisyyspäivän tanssiat näyttävätkin enemän viluisilta ampiaisilta, kuin tanssimisesta nauttivilta ihmisiltä.

Tikkaat ja patjan raato lähti vielä muualle.

Seuraavana aamuna singahdinkin vinttiin. Talossamme on vain kahdeksan huoneistoa ja koko avoin vintti on jaettu suht tasaisesti kunkin huoneiston kesken varastotiloihin. Kooltaan meidän komero on huikea, mutta vino katto ottaa toki oman veronsa.
 
Alku kesästä meidän taloon tehtiin kattoremppa. Olin siirtänyt kamat kahteen isoon kekoon pressujen alle. Pressut pois, lattian lakaisu ja syvä huokaus. Pölyä oli harjauksen jäljiltä niin paljon ilmassa, että huokaukseni urakalle muuttui nopeasti köhinäksi. Parempi antaa irtopölyn laskeutua ja ryhtyä vasta tovin päästä tosi toimiin.
"Tuonne keittiötarpeet, tuonne arkistoitavat, tuonne..." huomasin juttelevani ajatuksia ääneen ja viittilöiväni siihen malliin, että ohjeistaisin työväkeä(itseäni). Kaipa se selkeytti suunnitelmia, koska pian olivat tavarat paikoillaan. Keskelle vinttikomeroa jäi muutaman pahvilaatikon kokoinen torni, joka huusi: "Avaa, katso ja järjestä". Niiden pahvilaatikoiden sisältähän löytyi juuri sellaisia tavaroita, joita luulin hävittäneeni tai myyneeni kirpparilla. Muutamat joutivat suoraan kirppari laatikkoon, mutta muutamien kohdalla sydän pomppasi huojentuneena löytymisestä. Jess!!!

Esimerkiksi tätä hattua olen etsiskellyt pitkään!

Siinä siivoillessa ja tavaroita ihastellessani huomasin hieman sisustavanikin. Viime talvelta muistan kuinka kylmä betonilattia olikaan, joten levitin maton tyhjälle tilalle. Sisällä asunnomme on aika vähän säilytystilaa, joten osa tavaroista on vintissä ja niitä tulee sieltä haettua tarvittaessa. Laitoin sellaiset esille, jotta helposti löytäisin. Muutamia tavaroita en vain halunnut piilottaa takaisin laatikoihin, joten laitoin ne esille. Nyt vintissäkin olisi mukava käydä eikä olo olisi tuskastunut. Ei enää ivallissia "Happy Hunting" mietteitä.
Kyllä vinttikin voi olla viihtyisä ja kaunis.

Päivä Portsassa

Tämä päivä on jo pitkään ollut kirjattuna kalenteriini. Olen "varjellut" ko. sunnuntaita, etten vahingossakaan sovi tapaamisia/tekemistä sille päivälle, sillä Port Arthurissa oli pihamarkkinat.
Jo vuodesta 2005 alken asukkaat ovat koonneet tarpeettomat tavaransa pihoilleen ja myyneet eteenpäin. Toisilla pihoilla myyntipöytien lisäksi on eläväämusiikkia ja jotkut myyvät leivonnaisia ja kahvia. Jotkut asukkaat päästävät uteliaimmat markkinavieraat kurkkimaan ihan kotiin asti. Tapahtuma on paisunut vuosivuodelta ja vetää ostajia hyvin paikalle lähikunnistakin. Ja vaikka mitään ostettavaa ei löytyisikään, niin päiväkävely ihanilla pihoilla(joihin normaalisti ei ole asiaa ulkopuolisilla) on sen arvoista. Seuraavalla kerralla otan kyllä askelmittarin mukaan. :D

Lähdin avoiminmielin kurkkimaan ja etsimään aarteita. Korvantakana oli toive vihreistä korkokengistä ja auringonpaisteesta. Toisen sain eikä toinenkaan toive ollut kovin kaukana. Kokonaiset kymmenen euroa sain kulutettua ja jos olisin ollut autolla liikenteessä olisi mennyt kaksikymppiä. Onneksi tarakalla on hankala kuljettaa lipastoa, eikä se olisi kotiikaan mahtunut. Nämä pienemmät ostokset kuljetin kotiin omina aarteinani.

Kuvasta uupuu vielä Englantilainen vihreä tunika, joka istui kuin valettu. Taka-alalla oleva pienempi laukku on "taitettava"; se suurenee matkakokoiseksi kassiksi. Se oli ensimäinen ostokseni ja osoittautui hyvinkin tarpeelliseksi. Jos minä saan näin paljon uusia juttuja, niin pitäähän kotiinkin viedä jotain. Hauskaa siis, että miltei viimeiseltä pihalta löytyi tuo Pyraminx. Se ei ole Rubic, mutta se on vanha, aito, toimiva ja ennen kaikkea hauska.

Siinä kävellessä ja katsellessa tulee helposti nälkä. Eräältä pihalta leijui niin herkullinen grillimakkaran tuoksu, etten voinut vastustaa kiusausta. (Näin jälkikäteen harmittaa, ettei minulla ollut kameraa mukana; yritän siis kuvailla tarkkaan.) Makkaraa oli myymässä veljekset ikää ehkä n. 5 ja 8 vuotta. Toinen heistä nipin napin ylsi grillille. Grillin edessä oli suuri punainen mainoskyltti, jossa luki "REHELLISTÄ MAKKARAA".  Olihan sitä pakko ostaa!

Kävin poikien kanssa seuraavan keskustelun:
Minä: Tahtoisin ostaa yhden makkaran.
Vanhempi Poika: Kuinkas kärventynyttä sää tahot?(Kysymys esitettiin selvästi, reippaasti ja niin kuuluvalla äänellä, ettei epäselvyyksiä voinut syntyä.)
Minä: Reunimmainen passaa hyvin.
Vanhempi Poika: Se olis kaks euroa, kiitos!
Tämän sanottuaan hän ojensi makkaran veljelleen, jonka edessä matalalla pöydällä oli sinapit, ketsupit ja muut tykötarpeet.
Nuorempi Poika kysyi yhtä kuuluvasti: Mitäs muuta tähä sekotetaan?
Minä nauruani pidätellen: Laita kaik vaan.
Nuorempi Poika: Selvä! Ole hyvää ja nautiha! Nuorempi pojista kumarsi ja pokkasi vielä asiakaspalvelunsa päätteeksi.
Niin minä tein ja hyvältä maistuikin!! Peukut pystyyn hyville kauppamiehille!

Enter Home

Toisinaan on hyvä tehdä jotain huisin yksinkertaista ja helppoa, mutta silti hauskaa.
Vanha pajusta väsätty ovikoriste sai väistyä uuden tieltä. Tämä uusi kyltti kuvaa ehkä paremmin kodin asukkeja. Siinä samassa rytinässä tein kaksi kylttiä, joista toinen tulee aikanaan killumaan meidän ovessa tai jonkun toisen ovessa.

Löytöjä turhautumisesta huolimatta

Olen potenut viimeaikoina suurta turhautumista kirpputoreilla. Vika ei ole tavaran määrässä, laadussa eikä oikeastaan hinnassakaan. Jostain syystä olen kai tullut kronkeliksi. Löydöistä tuntuu puuttuvan se tietty ainutlaatuisuuden tuntu.
En tiedä saako selityksestäni mitään tolkkua, mutta toivon jonkun ymmärtävän. Itse taidan ymmärtää sen, että on pidettävä paussi. Annettava ajan kulua tai käytävä jossain aivan muualla.
Kirjataan kuitenkin ylös niitä löytöjä, joita olen kaikesta huolimatta tehnyt.

Pienet kahvikupit ovat alkaneet kiehtoa minua entistä enemmän. Olen huomannut, että moni myyjä tuo kuppeja myyntiin koko kuuden sarjana tai vähintään pareittain. Yritän siis aina hamuilla niiden yksittäisten kuppien perään ja toisinaan onnistun.
Olen aiemmin löytänyt kellonrannekkeen ja nyt löytyi toinen(eivät onneksi ole samanlaiset). Vielä kaipaan siis kellotaulua, jotta nahkaranneke pääsee käyttöön.

Takkien mallit olivat niin klassisen kauniita ja hinta niin huokea, että olihan kaava-arkki napattava mukaan. Nyt pitää vain toivoa, että suuremman takin suurin koko olisi sopiva itselleni, koska muuten tehdään vain hieman enemän töitä takin eteen.

SA-Kaupan myynnistä lähdin hakemaan nahkahanskoja, maihareita ja pyykkipusseja. Niitä ei löytynyt, vaan tulin kotiin lääkintälaukun, metallirasian ja tikkausneulojen kanssa.
Yläkuvan kengät eivät tosin löytyneet puolustusvoimilta vaan pelastusarmeijalta. Kävi tuuri pyörähtäessäni liikkeessä, sillä heillä oli menossa kenkien ale (-80%).
Varpaat ja sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun tuossa liikkeessä olen vieraillut. Kuitenkin vasta nyt huomasin, että heillä on myös alakerta. Ihan piti pudistaa päätään, kuinka pöhkö sitä onkaan viipottaessa kaupasta toiseen. Alakerta oli täytetty huonekaluilla, kirjoilla, harrastetavaralla ja astioilla. Eli juuri niillä, mitä itse kirppareilla katselen. Tottahan sieltä löytyikin muutamia juttuja askartelijan mukaan. Hattuun ihastuin, vaikka siinä olikin muutama purkaantuma. Ehkä nauha satiinia ja nahkaa saa sen jälleen kuosiin.

 Myös nämä pikkuruiset napit ja kukat pomppasivat ostoskoriini vastustelematta. Lusikka tuli mukaan ainoastaan hehkuvien väriensä puolesta. Mihinkään en sitä tarvitse, mutta eiköhän se paikkansa jostain löydä.

Loosimyyntikirpparilta löytyi hieman musiikkia ja pari opusta. Lontoo on paikka, jonne jonain päivänä tahdon ehdottomasti mennä. Tämä teos on painettu 1984, joten sen perusteella en ryhdy reissuohjelmaa suunnittella.
"Rubikin kuution uusi maailma" vuodelta 1982 lähti kotiin ihan viihdearvonsa vuoksi. Aikanaan se on maksanut 19,50mk ja nyt 0,50€. Jos olisin ostanut kirjan sen varsinaiseen hintaan, niin olisi hatuttanut. Nyt ei niinkään, vaikka lehdiltä ei löydykään juuri muita vinkkejä, kuin kuution käyttöä noppana. Meillä kuutio pyörii ja viihdyttää ihan hyvin sen varsinaisessa tarkoituksessaan.
Kirjan alkulehdiltä löytyi hauska kohta: "Jos sinulla on parannusehdotuksia tämän kirjan pelimuunnelmiin tai omia Rubik-ideoita, joista haluaisit keskustella, voit ottaa yhteyden kustantajaan."