Roskislöytöjä

Dyykkaaminenhan on Suomessa rangaistava teko. Jokatilanteessa en oikein ymmärrä miksi. Toisinaan tuntuu, että niitä ihmisiä, jotka heittävät hyvää ja kunnossa olevaa tavaraa roskiin, pitäisi rangaista. Ei sitä ihmistä, joka tavaran käy hakemassa. Eikös kierrätystä pitäisi kannustaa?
Siihen en ota kantaa, että joku noukkii ruokansa roskiksesta. Kukin kai omalla tavallaan.
Sitä en hyväksy, että noukitaan jotain ja heitetään se seuraavassa käänteessä pusikkoon. Puhun nyt  nimenomaan niistä tavaroista, jotka pääsevät uudelleen käyttöön.

Minäpä taannoin vein roskia ja löysin "vaihturiksi" jotain mieleistä. Tervetuloa siis sakottamaan. :)
Nämä kaavat nököttivät lehtiroskiksen päällä ei siis roskiksessa. Luulisin niin, että hän joka on ne roskiksille vienyt toivoikin, että joku ne sieltä nappaa. Kiitos hänelle! Mahtaisiko näiden kaavojen kanssa syntyä minulle uusi mekko pikkujouluihin?! Katsotaan.

Metalliroskis on aina arvoitus... Sieltä voi löytää niin säilyketölkkejä kuin peilejäkin ja kaikkea siltä väliltä.
Tämä mukavan retro tölkki löytyi ihan äskettäin. Mietin uskaltaisinko avata sitä ja mitä kammottavaa sen sisältä saattaisi löytyä. Rohkaistuin ja huomasin, että purkki oli sisältä tyhjä ja vielä siistimpi kuin ulkokuorestaan.

Seuraavat löydökseni ovat myös roskakatos löytöjä ja täysin toimivia. Lamppu tuli sattumalta mukaan ja varjostimien runkoja olen etsinyt jo hetken. Toisinaan juuri se minkä perässä juoksee kirppareita läpi löytyykin aivan nurkan takaa. Toistaiseksi tuo kohtalaisen suuri pöytävalaisin viettää aikaansa kellarissa. Säästän sen sitä hetkeä varten, jolloin intoudun sitä hieman tuunailemaan.

Pientä jarrua

Pienet ihmiset ovat toisinaan rasittavan vikkeliä. On siis pantava hieman kapuloita rattaisiin.
Ei heitä nyt kahlita tarvitse, mutta jos jarrusukista olisi jotain apua. Apu taitaa kuitenkin olla enemän pystyssä pysymistä varten, kuin vauhdin hillintään.

Viihde-elektroniikkaa

Viihde-elektroniikan saralla voisi sanoa, että minä laahaan perässä. Puhelimia hommaan vasta sitten, kun vanha hajoaa ja silloinkin hommaan sen yksinkertaisimman mahdollisen. Vannon edelleen filmikameran nimeen, vaikka minulla onkin digi ahkerassa käytössä. Stereoni ovat yli kymmenen vuoden takaa ja aiheuttavat toisinaan hilpeyttä ystävien keskuudessa, koska niiden kyljessä komeilee kaksi kasettidekkiä. Mitäs sitä uutta ostamaan, jos vanhakin toimii?

Olen totuttanut itseni kuuntelemaan musiikkia pyöräillessäni. Puhelimestani löytyy radio tähän tarkoitukseen, mutta nyt on tullut mittä täyteen sitäkin. Mainoksia, tyhjänpäiväisiä keskustelunaiheita ja ärsyttäviä juontajia, jotka kokoavat soittolistansa n. 30 kappaleen valikoimasta. Ei enää ainakaan hetkeen.
Kaivoin siis esiin kannettavan musiikkilaitteeni. Sony on varmasti tehnyt walkmanejä miltei kaikille tallennusmuodoille mp3 ja 4, cd, minidisc, mutta minä kuuntelen vielä c-kaseteilla. Aivan loisto vekotin täydessä tikissään!
Nostalginen ruksuna kuuluu kasetin loppuessa ja sitä käännellessä. Olin miltei jo unohtanut myös sen ärsyttävän häiriöäneen mikä tulee vanhoihin laitteisiin, jos matkapuhelin soi vieressä. Nyt sen kuullessani en ärsyyntynyt lainkaan vaan hymy nousi kasvoilleni. Hyvä on, hehkutus sikseen. Jopa minunkin on myönnettävä, että uusien kappaleiden saaminen tuolle tallennusmuodolle ei enää ole mahdollista. Tyhjiä kasetteja ostaessani (pari vuotta sitten) kassalla ollut herra pyöritteli päätään ja tarkisti moneen otteeseen mahdanko minä nyt olla ostoksistani varma.

Muutama kuukausi taaksepäin hommasin vihdoin ja viimein itselleni uuden vekottimen. Vertailin muutamaa perus mp3-soitinta ja koska ne olivat kutakuinkin saman laatuisia ja hintaisia päädyin jälleen Sony Walkmaniin.
En suinkaan aijo heittää vanhaa uskollista kasettisoitintani pois, vaan säästän sen sateisia päiviä varten. Toisinaan nimittäin käyn lainailemassa kasettikirjoja, joita ei voikaan uudella härvelillä kuunnella.

Lisää laukkuja

Innostuin niin matkalaukkujen väsäämisestä, että olen niitä väsännyt jo muutamia. Erilaisia onnitteluja on lähtenyt maailmalle ja tässä niistä muutamia kuvina.

 

Ihan näillä näppäimilla on pidettävä pieni paussi laukuista ja laatikoista, etten kyllästy. "Vaihtelu virkistää!" ei ole turha sanonta lainkaan. Onneksi olen ehtinyt pyörähtää savipajalla ja hieman suunnitellut ja sisustanut asuntoakin. Ehkäpä höpötän niistä seuraavaksi.
Nyt suuntaan Osaava Nainen -messuille haistelemmaan uusia tuulia ja katselemaan viimeisimpiä villityksiä.

Kohta minäkin veivaan

Olen jo pitkään(miltei siitä asti, kun hurahdin askarteluun) haaveillut omasta stanssauslaitteesta. Tuo haave naurattaa hieman, koska kyseessähän on vain omanlaisensa prässi, joka tarvitsee toimiakseen stansseja/leikkureita. Toisaalta silloin, kun leikkelen erimuotoisia koristuksia perinteisillä saksilla, niin ei naurata lainkaan. Ympyrä on harvoin ympyrä ja pikkutarkkaa pitsireunaa leikatessa menee lähinnä hermo ja lopputuloskin on sen mukainen.
Nyt yksi hautomon haaveista toteutuu. Tovi sitten törmäsin myynti-ilmoitukseen kyseisestä laitteesta, jota en vain voinut sivuuttaa. Laite kaikilla herkuilla, mutta toki mieleisiä leikkureita on hommattava sitten ajan kanssa. Innoissani odotan tilaamaani Cuttlebug -stanssauslaitetta. Katsotaan myöhemmin miten yhteiselo vempeleen kanssa lähtee käyntiin. Tältä näyttää luokseni tuleva uljas vempele.

Kirjakortti on toistaiseksi väsätty ilman veivailua, vaikka muoto Party! -tagiin onkin napattu stanssista.
Se miksi puhun veivailusta liittyy laitteen käyttötapaan. Kyljessä on kampi(pilkistää kuvassa), josta leikatessa veivataan niin, että paperit mankeloituvat laitteen lävitse. (Homma noin lyhykäisyydessään.)
Paperit taisivat olla hukassa korttia tehdessä. Taustapaperiksi nimittäin valikoitui ensimäiseksi käteen osunut kaavaarkin pala. Toisaalta sehän passaa aika kivasti kortin teemaan. Kiinnitys on tavallisuudesta poiketen magneetin avulla napin takana.

Kirjakortteja

Jostain syystä minulla on hinku kirjoittaa tätä blogitekstia näin aamutuimaan ennen postin tuloa. Tämä on kuitenkin ehkä se huonoin aika, koska kuume kourii, pää lyötyhjää ja sormet virhelyöntejä. Aikaa menee enemmän kirjoitukseni korjaukseen(ihan kuin teksti muutenkaan olisi täydellistä), kuin sen luomiseen. Olenpa siis ihan hiljaa annan kuvien puhua puolestaan.

Erilainen hääkortti

Viimekertaiset askarteluni ovat olleet pääsääntöisesti laatikkoja, kuten nämäkin tavallaan. Tarvittiin hääkortti matkustavaiselle parille ja toki otin haasteen vastaan. Ensin näpersin kuvissa näkyvän pikkuruisen matkalaukun(10cm x 5cm), jotta saisin tekniikan hyppysiin ja ajatuksen virtaamaan.

Sitten olikin isomman, hempeän ja lempeän kapsäkin vuoro.
Disstressillä sävytin pahvin ja lisäsin nahkaan kulmiin ja nauhaa koko komeuden sulkemiseen. Muutama postimerkki kylkeen(maista jonne pari on matkalla tai joissa ovat jo käyneet) ja leimasin kuva tuomaan hieman sitä kaivattua romanttista otetta. Sisustaan vielä kukkakimppu, teksti ja tietysti tilaa tervehdyksille. Tätä olikin hauska tehdä ja saatan tehdä näitä lisääkin.

Osallistun tällä matkalaukkukortilla Lauran korttihaasteeseen, jossa teemana oli käyttää pahvia.