P*skarteluhaaste #168

P*skiksen haaste on tällä kertaa niin laaja, ettei se aiheuta pään vaivaa varmasti kenellekään. Olisiko niin, että DT-jäsenet ottavat kiltisti huomioon joulun tuottamat kiireet ja päästävät meidät helpolla. Siis "Kaikki käy!".

Itse osallistun tällä onnittelukortilla. Nainen parhaassa iässä - 40v.

Lisää joululahjoa

Ideoitani syyskauden keramiikkatöille oli yllättävän vähän verrattuna siihen, kuinka hommasta innostuin. Ensimäisltä kerroilta minulta jäi savea käyttämättä, joten kävin niitä kuluttamassa syksyn mittaan. Ajatuksena oli tehdä nappeja ja niitä teinkin kunnon kasan. Tosin pajalla touhutessa putkahteli ideoita ideoita miltei yhtämittaa ja osan niistä toteutin. Myös näitä lähti lahjaksi rakkaille.

Kynttilän alusia

Tämä valkea jäi itselleni ja meinasin siitä taulua...

Pitsiperhosia

Vielä keskeneräinen lautanen, josta unohdin ottaa kuvan valmiina.

Näiden lisäksi unohdin hurjassa tonttuilun huumassa ottaa kuvan myös kirjan nahkakansista ja eräästä taulusta. Taulun ns. raaka versiokin meni bittien taivaaseen, kun tovi sitten jouduin jyräämään koneeni alas. Ehkäpä myöhemmin saan kuvia lahjotuilta.

Valkoista keramiikkaa

On syöty hyvin ja rentouduttu laiskotteluun asti. Kohta koittaa uusi vuosi ja tulossa on kaikenlaista jännää. Kelaan kuitenkin hieman aikaa taaksepäin ja näytän niitä keramiikkapajan tuotoksiani, jotka jäivät odottelemaan aikaansa. Sanomattakin taitaa olla selvää, että nämä menivät joulupukin pussiin ja siksi niitä ei julkaistu aiemmin. Kävikö teillä tuo iloinen ja hassu ukko? Meillä kävi, kahdesti. :)

Olemme erään sukulaiseni kanssa jutelleet siitä, kuinka meitä hatuttaa kahviastiastoissa eräs ongelma. Nekkoja on aina vain yksi, vaikka (ainakin meidän pöydissä) kahvin sekaan tarjottavia litkuja on sekä maito että kerma. Tuolloin yleensä toinen laitetaan astiastoon kuuluvaan nekkaan ja toinen on sitten jossain. Välillä se "sivullisen osaan" jäänyt litku, joka usein on maito, on vain härskisti omassa purkissaan ja mahdollisesti jääkaapin uumenissa. Ottakoon sieltä ken tahtoo.
Eihän tällainen nyt ole etiketin mukaista lainkaan saati sitten hyvää kestitystä. Kuulostaa siltä, että noudattaisimme tarkasti jotain tiettyä kahviprotokollaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Jokaisen esteetikon silmään varmasti ottaa, jos nekat ovat eriparia tai sitten saatan tehdä härskin yleistyksen. Oli miten oli.

Ongelma ratkesi, kun päästin ajatuksen taas lentoon. Olkoot tölkeissään sitten molemmat.

Ilman kommelluksia ei tämäkään keramiikkatyö mennyt ja probleema tuli taas lasituksen kanssa. Tein siis kaksi settiä, joista toisen lasitin mustalla. Jotain mystistä tapahtui mustan lasitteen kanssa ja sen enempää selittelemättä ne päätyivät hyllyn päälle koristeiksi. Virheistään oppii ja jos omaa yhtä itsepäisen luonteen, kuin minulla ei anna periksi. Siis kunhan keramiikkapajan ovet taas alkuvuodesta aukeavat, niin pääsen kokeilemaan tölkkejäni uudelleen.

Tölkit eivät suinkaan olleet ainoita keramiikkaesineitä, jotka tänä jouluna vaihtoivat omistajaa. Sain nimittäin lahjaksi muutaman "pahvimukin". Taidan pitää tuikitavallisista muodoista ja veikeistä ideoista, koska minusta ne ovat aivan ihanat! Ja koska ne ovat hieman rutussa, saa kupeista hyvän otteen. Kiitos!!

Ai niin... Eihän valkoinen keramiikka tai senkoomin nekat olleet täysin tässäkään. Ostin nimittäin itselleni joululahjaksi vihdoin ja viimein Newtonin. Tätä nekkaa olen toivonut jo kauan. Herättäköön se hämmennystä kahvipöydässä siihen asti, kunnes tölkkien uusi tuotanto on valmis.

 

Humpaton Joulu

Tämän musiikkipläjäyksen myötä

HYVÄÄ JOULUA 

JA

ONNEA VUODELLE 2013

Viimetingan kortit

Joulukortit väsäsin tänäkin vuonna itse. Tällä kertaa niiden lähetys meni ihan viimetinkaan, jos ajattelee haluavansa tervehdykset perille ennen aattoa. Kerkiäväthän ne joulun jälkeenkin!
Tosin posti yllätti positiivisesti ja jo parin päivän päästä sain kiitoksia korteista. Onkohan itella koskaan yllättänyt minua näin nopealla toimituksella....

Kortit olivat tällä kertaa niin täynnä helmiäistä ja kiiltoa, että hyvän kuvan ottaminen oli aika haastavaa.
Marimekon Ananas -servetti toimi mainiosti juhlavana tausta"paperina". Sen päälle ei tarvinnut lisätä kuin vähän nauhaa ja kohokuvioitu tervehdys. Laatikon uumenista löytyneet helmiäiskorttipohjat loppuivat tietysti kesken, joten piti hieman soveltaa. Pahvia ja kotitekoista kimallesuihketta, niin saatiin kaikki kortit valmiiksi.

Pöllö

Olen syksyn mittaan ravannut ahkerasti työn, kodin ja keramiikkapajan välillä. Suuria suunnitelmia toteuttaen ja uusia asioita kokeillen. Olen savesta vääntänyt erilaisia juttuja, mutta en koskaan ole laittanut niihin lasitetta. Ei kai aiemmin ole ollut mahdollisuutta.
Tällä viikolla pääsin hakemaan työni. Muutamat työt jäävät odottamaan bloggaustaan, mutta pöllöstäni kerron oitis.

Jep siis väänsin ensikertaa jotain muuta, kuin kippoja ja kuppeja. Idea lähti yksinkertaisesti siitä, että tahdoin tehdä jotain, joka esittäisi jotain. :) Pöllö oli ensimäinen, mikä mieleen juolahti ja rakusavi ensimäinen savi, mikä "varastosta" vastaan tuli. Tuumasta toimeen.
Makkaratekniikka opeteltiin jo alakoulussa, joten turvallisin menetelmin lähdin liikkeelle. Kaikki muu menikin sitten fiiliksen mukaan ja luultavasti kaikkia oppikirjoja ohittaen.

Kun työn muovausvaihe oli valmis, olin siihen kovin tyytyväinen. Parempi laittaa syrjään kuivumaan polttoa varten.
Kului useampi viikko, kun odottelin tulevaa lasituskertaa. Ajattelin, että lasittaisin  koko komeuden mattalasitteella. Tosin itse lasitushetkellä huomasin veteleväni pintaan kiiltävää.... mikä moka! Onneksi hyvät neuvot tulivat apuun. Yritin korjata työn parhaani mukaan.

Olin niin pettynyt, että mietin monesti mahtaako pöllöparka onnistua lainkaan. Toisaalta yritin pitää pääni pystyssä ajatellen, että kyllä sen avulla varmasti joku paperipino pysyy paikoillaan ulkonäöstä huolimatta. Kun viimein näin sen valmiina... kauhistuin. "Ei hyvä, ei lainkaan suunnitelmien mukainen, ei vaan ei." Raahasin möykkyni kuitenkin kotiin ja katsoin sitä uudestaan. "Ei juku! Kotioloissahan tuo pöllöni näyttää hyvältä!"