torstai 28. helmikuuta 2013

Keittiöjakkara

Jokaisesta kodista löytyy jokin huonekalu, joka on hurjan tarpeelinen. Uskon, että kodeista löytyy myös sellainen huonekalu, jonka ulkonäkö ei ole mairitteleva. Minulla nuo ominaisuudet kulminoituvat yhteen ja samaan mööpeliin, keittiöjakkaraan. En tulisi toimeen ilman sitä tai tuolloin ainakin säilytystilaa olisi hurjan paljon vähemmän käytössäni.

Jakkara on aivan tavallinen puisine astimineen ja metalli jalkoineen. En voi käsittää mikä järki on ollut lakata astimet jo tehtaalla, sillä sukan alla ne ovat hurjan liukkaat. Tai ymmärrän toki lakkauksen pinnan kestävyyden kannalta, mutta kun minä mätkähdän metrin korkeudelta nokilleni, niin se pinta on kiukustani rikki kuitenkin. Taas tovi sitten meinasin horjahtaa sen päältä vain liukkauden vuoksi.
Kyseisellä huonekalulla/tarve-esineellä ei myöskään ole kämpässäni tiettyä paikkaa, koska se on mielestäni kovin ruma. Yleensä se jää seisomaan juuri siihen paikkaan missä sitä viimeksi on tarvittu. Mikäli vieraita tuppaa kylään, niin jakkara siirtyy tieltä asunnon huomaamattomimpaan nurkkaan häpeämään.


Jakkara sai minut miettimään hetken ja ryhtymään toimeen. Olin muutama viikko sitten tehnyt heräteostoksen valkoisen keinonahan suhteen ja nyt totesin sen olevan hyvä materiaali tähän projektiin. Suuria muutoksia en tehnyt, mutta liukkauden sain pois verhoilemalla astimet. Nyt jakkara on myös hieman sisustuksellisempi, joten sen ei tarvitse hävetä enää ulkokuortaan. Saatan vielä laittaa nahkaa löysästi roikkumaan poikkipuolista, niin voin jakkaran alla säilyttää esim. lehtiä.



Koko keittiö sai myös uuden ilmeen pienellä vaivalla, kun vaihdoin verhot. Ne vilahtivatkin jo aiemman bloggaukseni kuvissa. Ihastuin verhoihin heti nähtyäni ja (vaikka itse sanonkin) ne sopivat kotiini, kuin nappi nenän päähän. Näkyypä kuvassa toinenkin ihastukseni kohde, Ottava -lamppu.



1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...