P*skarteluhaaste #70

Tänään tuleekin oikein tehobloggailua poiketen aikaisemmasta tahdista.

Huudettu BINGO  ja haaste #70 otettu vastaan.
Valitsemani bingorivi kulkee pystysuoraan keskellä (Timantti-Sininen-Raita).
Kortti sai kohteekseen nuoren pojan/miehen, joka tässä joulukuun aikana täyttelee vuosia. Kaikki tarpeet on kaivettu kaappien pohjalta, mutta leimasimet olivat käytössä ihan ensimäistä kertaa.
Tällä kortilla siis osallistun haasteeseen:

Bingosta ja sen sanoista sain inspiraation myös toiseen korttiin. Tämä kortti sisältää kupongin elementtejä, mutta ei osallistu haasteeseen. Kuuluu siis sille tyypille, joka ei voittanut sitä kahvipakettia:)

Joulukortti 2010

Aikaisempina vuosina olen käyttänyt joulukorteissani aina leimattua kuvaa, mutta tänävuonna päätin kokeilla jotain aivan muuta. Itseasiassa korttikuvan asetelman otin jo viimejouluna; onneksi tuo oli säilynyt minulla tallessa, koska mielestäni sopii korttiin mainiosti.
Välihuomiona: Tuo kynttilä oli todella kaunis palaessaan, koska marjat ja risut oli valettu sen sisään.

Mekaanisen-/liikkuvankortin malliin olen törmännyt useassakin blogissa ja miettinyt koskakohan minulle saapuu inspiraatio käyttää sitä. Sanotaankos nyt niin, että seuraavaksi kun tällaista vempelettä väsään, niin niitä ei pidä tehdä montaa. Malli on hyvinkin helppo ja hauskatehdä, mutta 20 kortin väsäämisessä kuluu yksinkertaisesti liikaa aikaa. Itsepäinen kun olen, niin eihän sitä periksi anneta, kun leikkiin on ryhdytty.
Tämä ei näy kuvassa, mutta kortin alaosaan pomppaa myös tilaa, jonne kirjoitin toivottelijoiden nimet.

Lopputulos oli kuitenkin mukava ja monet kiitokset korteista ovat tulleet perille.

Kirpputorilta arkeen, juhlaan ja aivan vallan muuhun

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa könyämässä kirpputorilla. Tarkoitus oli mennä jo aamuvarhain pelipaikoille, mutta nukkumatti veti tämän asia suhteen pidemän korren. Viimein kuitenkin sain revittyä itseni ylös, ulos ja löytöretkelle.

On hyvä pitää toisinaan pidempiä taukoja kirpparien kiertelyssä ainakin, jos kyseessä ovat vuokrapöydät. Helposti käy niin, että muistaa jo katsoneensa jonkun tutulta näyttävän pöydän eikä lainkaan huomaa sinne tulleita uusia aarteita. Toisena vaihtoehtona on myös se tosiasia, ettei pöytään ole tullut mitään uutta.
Kun siis kaikki näyttää samalta, niin pidä paussi.

Tällä minun retkelläni miltein kaikki oli uusinta uutta. Onhan siitä kuitenkin jo kolme viikkoa, kun viimeksi noita hyllyvälejä kiertelin. Vuokrapöydälliset kirpparit ovatkin minulle mieluisimpia tavaroiden katselu- ja ostopaikkoja. Niissä kun pääsee ihan rauhassa puntaroimaan ostopäätöstä ilman kenenkään jorinoita ja myyntipuheita.

Mennäänpäs kuitenkin asiaan. Haaviin tarttui tälläkertaa tällaisia aarteita:

• Puolustusvoimien laukku oli aivan pakko saada. Olen etsinyt arkilaukkua kesäiseen menoon, joka vielä sopisi yhteen aikoinaan hankkimani Ruotsin lotta-hameen kanssa. No eipä tuo nyt kovin kesäistä fiilistä tuo, mutta taas hieman tuunausta niin saan siitä varmasti sopivan. 
• Läjäpäin löytyi myös numerotarroja, jotka tulevat varmasti käyttöön askartelussa.
• Kirjekuirilaukku. Jonkun vanha, mutta minulle uusi. Oman iltalaukkuni myin eteenpäin, kun oli ns. loppunkäytetty. Hyvässä kunnossa, mutta minun matkassani jo liikaa nähnyt.
• Pieni peili. Ihana kukkakuvio emali pinnotteella ja sisältä löytyy sekä normaali, että suurentava peili. Näkee sitten kaikki rypyt ja näpyt.
• Tietysti nauhoja  ja varsinkin nyplättyä pitsiä. Ihanaa ja niin paljon (5m)
• Keskellä komeilevat punaiset avokkaat sopivat jalkaan kuin valettu. Kierrätin vielä suutarin kautta, jotta korkolaput olisivat tuliterät. Nyt kelpaa sitten tepastella tulevissa pikkujouluissa.

P*skarteluhaaste #68

Lisää kortti räpellyksiä ja haasteita. Tämän P*skarteluhaasteen #68 otin vastaan ihan mielenkiinnosta sen ns. teemattomuuteen. Pelkkä luonnos kortin asttelusta tuntui omassa hyvinkin tyhjässä päässäni hieman haastavaksi lähestyä, mutta oinaat menevät vaikka läpi harmaan graniitin.
Usein saan sanoista/teemoista enemmän mielikuvia kortin ulkonäöstä, kuin muodoista. Myönnettäköön, että tämä mallin "noudattaminen" tuotti alkuunsa kovastikin tuskaa. En kuitenkaan vanno, että olisi viimeinen ns. luonnoshaaste, mutta tuskin tartun tämän tyyppisiin ihan ensimäisestä mielenjohteesta.
Laatikkojen pohia kaivellen löytyi kaikki kortin materiaalit ja loput hoitikin oma mielikuvitukseni.

Oli miten oli; tällainen siitä tuli. Kortti jokaiselle naiselle, joka on joskus tavallisena päivänä katsonut peiliin ja todennut "minähän näytän hyvältä!". Niitä päiviä on liian harvoin.