Älkää kysykö mistä, mutta jostain tuli into väsätä origameja. Eteenkin perhoset olivat nyt taittelun alla ja kun kerran innostuin, niin taittelin sitten muutaman. Kun varsinaiset origamit olivat valmiit, niin olihan ne pakko johonkin laittaa. Eli korttihan siitä syntyi.
Paperina perhosiin käytin vanhaa kirjekkuorta. Toimi oikein mainiosti, koska oli miltei yhtä ohutta kuin silkkipaperi. Isot perhoset kulkevat nimellä Alexander Swallowtail Butterfly ja niiden ohjeen löysin täältä.
Nauha on kaappieni pohjalta ja muutamaa leimasinta apuna käyttäen tuli kortista jälleen ihan "minun"-näköinen(jos niin voi väittää). Mitäköhän keksin seuraavaksi taittelun aiheeksi...
Käsitöitä, askartelua, kierrätystä, vanhaa tavaraa.... Höpinää siis kaikesta pienestä, josta innostuu isosti.
maanantai 31. tammikuuta 2011
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
p*skarteluhaaste #75
Tulipa oiva p*skishaaste liittyen huopaan/huovutukseen. Minulla, kun sattui olemaan tekemisen puute ja yksi neulahuovutettu sydän vailla paikkaa. Näin jälkikäteen ajateltuna korttin olisi voinut tehdä vielä jotain, mutta siinä räpellyksen huumassa en ehtinyt ajatella mitä.
torstai 27. tammikuuta 2011
Suuri kiitos ja pieni arvonta
Uusi vuosi bloggailun parissa on lähtenyt jo hyvään vauhtiin. Näin tuoreena bloggaajana on paljon opittavaa, koettavaa ja kaikkea ihanaa, uutta ja ihmeellistä nähtävää.
Tätä touhua aloittaessa mielessäni kävi aatos, että mitä tästäkin mahtaa tulla. En lainkaan ollut valmistautunut siihen, että joku ihan oikeasti kävisi juttujani lukemassa. Ajattelin kai, että saan monta vuotta porskuttaa eteenpäin kahdella käyntikerralla viikkoa kohden ja ehkä yhdellä enemmän tai vähemmän aktiivisella lukijalla. Toisin on käynyt ja mukavaa niin. Saattaa olla, että moni voisi vähätellä noita kurkkauslukemia, jos lähtee vertailemaan muiden blogeja. Olen kuitenkin muutaman hassun kuukauden aikana ylittänyt omat odotukseni ja iloinen sivuillani tapahtuvasta liikenteestä. On huomioitava myös omat lähtökohtani siihen, että blogini avulla saan hieman potkittua itseäni persuksille ylläpitääkseni aktiivisuutta käsitöihin.
Tässä iloisuuden ja ihmetyksen puuskassa päätänkin järjestää arvonnan. Toimikoon se pienenä kiitoksena näin alkuun päästyäni. Arvonnan ohjeistuksena toimii muistakin blogiarvonnoista tutut säännöt pienellä poikkeuksella.
Ja sitten palkinto: Se olkoon nuo suloiset "hertta" -korvikset, joista pieni hetki sitten jo kirjoitinkin.
Suuri kiitos siis kaikille aikaisemmin vierailleille ja lukijoille kuin tulevillekin.
Tätä touhua aloittaessa mielessäni kävi aatos, että mitä tästäkin mahtaa tulla. En lainkaan ollut valmistautunut siihen, että joku ihan oikeasti kävisi juttujani lukemassa. Ajattelin kai, että saan monta vuotta porskuttaa eteenpäin kahdella käyntikerralla viikkoa kohden ja ehkä yhdellä enemmän tai vähemmän aktiivisella lukijalla. Toisin on käynyt ja mukavaa niin. Saattaa olla, että moni voisi vähätellä noita kurkkauslukemia, jos lähtee vertailemaan muiden blogeja. Olen kuitenkin muutaman hassun kuukauden aikana ylittänyt omat odotukseni ja iloinen sivuillani tapahtuvasta liikenteestä. On huomioitava myös omat lähtökohtani siihen, että blogini avulla saan hieman potkittua itseäni persuksille ylläpitääkseni aktiivisuutta käsitöihin.
Tässä iloisuuden ja ihmetyksen puuskassa päätänkin järjestää arvonnan. Toimikoon se pienenä kiitoksena näin alkuun päästyäni. Arvonnan ohjeistuksena toimii muistakin blogiarvonnoista tutut säännöt pienellä poikkeuksella.
- Yksi arpa tulee kommentista tähän viestiin. Ilmoita siinä samassa montako arpaa olet lunastanut.
- Toinen arpa liittymisestä lukijaksi.
- Halutessaan arvontaani saa "mainostaa" omassa blogissaan, mutta se ei tuo arpaa. Kokeiluna nostaa lukijamäärä tuhanteen ihan hissun kissun. [(Tässä siis se poikkeus) ja rautalanka]
Ja sitten palkinto: Se olkoon nuo suloiset "hertta" -korvikset, joista pieni hetki sitten jo kirjoitinkin.
Suuri kiitos siis kaikille aikaisemmin vierailleille ja lukijoille kuin tulevillekin.
Onnea arvontaan!!
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Suloiset sähäkät sävyt
Värejä, värejä, värejä; niitä kaipaan aina näin talvella.
Kuulun niihin henkilöihin, joiden on hyvin vaikea vastata kysymykseen "Mikä on lempivärisi?". En vain kykene laittamaan tärkeysjärjestykseen kauniita värejä ja sävyjä, koska pidän niistä kaikista. Yleensä vastaukseni tähän kysymykseen on murretut- ja maanläheisetvärit, mutten kuitenkaan "sorsi" muita, joita harvemmin tulee käytettyä(esim. pastellit). Tietysti aina ratkaisevaa se missä väriä käytetään.
Jotkut maksavat huimat summat värianalyyseistä.. Onko niistä mitään käytännön hyötyä? Eikö jokainen osaa laittaa niitä värejä päälleen, joista pitää? Kun ihminen on tyytyväinen esimerkiksi asuvalintaansa ja sen väreihin, niin se kyllä pukee enemmän, kuin pelkkä väri, jossa kokee olonsa epämukavaksi. Fiilikset siis näkyvät päällepäin.
Se mistä tämä hurja värien ihmettely sai alkunsa tulee langoista. Sain muutama päivä sitten huisin monta Finlaysonin ruusulankarullaa. Ihania sävyjä, niin kirkkaita ja herkullisia(kuva yllä). Myös vanhat tapettikansiot löysivat uuden kodin meiltä. Niiden malleissa ihastelin sävyjen harmoniaa. Itse kuvat ovat sellaisia, joita en isolle alalle laittaisi lainkaan, mutta värit toimivat yhdessä ja kuvista voisi saada mainioita pieniä sisustustauluja. Ehkäpä tämä asia menee hautomon hommiksi ja toteutuu sieltä aikanaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)