Susi lampaiden vaatteissa

Joululahjaksi tämäkin koru lähti tilauksesta. Ohje nuorana sille oli, että saaja pitää susista ja lila/sininen/turkoosi ovat hänen lempivärejään.
No suden kuva oli eksynyt inspiraatio laatikkooni ja nyt siis sain sille käyttöä. Koska kuvan sinistä lankaa minulla ei varastossa ollut ja lila väri olisi mielestäni sotinut muiden sävyjen kanssa, niin päätin tehdä klassisen mustan kehyksen. Kuvan päälle laitoin kirkkaan kapussin, jotta kuva tulisi kunnolla esiin ja tälläkertaa onnistuin siinä ilman ilmakuplia.
Sen enempää tai vähempää miehiä sorsimatta tein myös asiat helpoksi paketoimisen suhteen. Hieman nauhaa, aaltopahvia ja muutama "timantti". "Hyvää joulua"-tagi onnistui leimasimen ja Distress inkin avulla paremmin kuin odotin. Pohjana sillä on puusta sahattu pala, jolle näytin vain hieman hiomapaperia. Onhan se niin, että jos ruuanlaitossa "puhtaus on puoli ruokaa" niin kättentöissä "pakkaus on puoli tuotetta".

 

Antamisen iloa

Sormeni ovat kihelmöineet suunnattomasti halusta julkaista nämä blogitekstit. Tuskin olen pysynyt housuissani ja malttanut pitää joululahjojen salaisuuden omanani. Tämä olkoon lahjana lukijoille.

Tänävuonna olen ahkeroinut ja tehnyt kaikki lahjat itse tai löytänyt kirpputorilta. Koska kaikki lahjojen saajat ovat jo aikuisia tai nuoria aikuisia, ei varsinaisiin ostohulinoihin tarvitse ryhtyä, vaan voi keksiä vapaasti jotain pientä. Aina sanotaan "En tarvitse mitään.", "Älä nyt turhaan hommaa mitään.", ym, ym, mutta onhan se kuitenkin niin, että jotain mukava antaa ja saada. Aikuisten kohdalla tuo sanonta "Ajatus on tärkein." pitää todellakin paikkansa.

Noita kauratonttuja ja enkeleitä, joista olen jo aiemmin kertonut, on lähtenyt ystäville ja nyt myös sukulaisille joulua tuomaan. Myös itse tehty sinapi on joulun kestosuosikki lahjana ja ns. joulukukkasen korvikkeena. Tonttujen mukaan olen laittanyt myös pieniä kirpputorilta löytämiäni esineitä, kuten nämä kuusen koristeet. Enpä osaa sanoa kuinka vanhat mahtavat olla, mutta alkuperäisen paketin kunnosta päätellen ovat jo monet joulut nähneet. Koristeet ovat kokonaan metalliset, hyvin tarkkapiirteiset ja hennot. Hiutaleet ovat erillisenä osana kiinnitetty reunukseen niin, että pääsevät pyörimään keskellä. Ainukaisen kultaisen kolme rengasta on taivutettu keskiosasta kuvion ympärille. Olin täysin sanaton löytäessäni nämä ja toivon niden ilahduttavan myös saajaansa.

Tulitikut hieman mittakaavaa antamaan.

 Koska rasia oli tosiaan äärettömän huonossa kunnossa, niin askartelin koristeille pienen sälytys kirjan. Toivottavasti ysyvät hyväni ja tuovat joulun tunnelmaa vielä monina vuosina.

Olen aiemmin isänpäivän yhteydessä kirjoittanut ihastuksestani siirtokuvapaperia kohtaan ja on myönnettävä, että olen edelleen tämän tunteen vallassa. Tälläkertaa kuvioin muutaman keittiöpyyhkeen pikkuisella kissalla. Kuva on haalittu värityskirjasta, hieman muokattu pienemmäksi ja tulostettu tälle ihanalle paperille. Itse pyyhkeet olen taas löytänyt. Kunnon pehmeää puuvillaa on nykyään vaikea löytää ja vielä puhtaita, vanhoja liinoja. Näitä oli useampia, mutta säästin muutamat itselläni.
Kuvassa oleva vanerinen Fazer-laatikko on myös kirpparilta ja täytän sen vielä itse tehdyillä valkosuklaanameilla, jotka odottivat vielä kuvaus hetkellä jääkaapissa. Nameissa on valkosuklaan joukkoon laitettu riisimuroja ja kuivattujen karpaloiden murusia. Nam!

Nämä edellä mainitut lahjat ovat aika naisellisia, joten herää kysymys mitä miehille.
Tosiaan noita miehiä on muutama lahjoja saamassa ja reiluahan on, että myös heidän lahjansa saavat näkyvyyttä.
Luulenpa, että ahkeran ja työntäyteisen päivän jälkeen tahtovat miehetkin rentoutua, joten tästä sain idea. Ekolämmittimet on helppo tapa rentouttaa jumiutunutta niskaa. Tarvitaan vain 5 min mikrotusta ja sitten lämmin pussi harteille. Kuva-aiheet olivat ilmiselvä jo alusta alkaen. Kuninkaan kruunu on peräisin The Graphics fairy:n blogista.

 Muistakaa nauttia iloisista hetkistä, rentoutua ja herkutella!!

Tonttu

Tämän videon myötä  

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

P*skarteluhaaste #70

Tänään tuleekin oikein tehobloggailua poiketen aikaisemmasta tahdista.

Huudettu BINGO  ja haaste #70 otettu vastaan.
Valitsemani bingorivi kulkee pystysuoraan keskellä (Timantti-Sininen-Raita).
Kortti sai kohteekseen nuoren pojan/miehen, joka tässä joulukuun aikana täyttelee vuosia. Kaikki tarpeet on kaivettu kaappien pohjalta, mutta leimasimet olivat käytössä ihan ensimäistä kertaa.
Tällä kortilla siis osallistun haasteeseen:

Bingosta ja sen sanoista sain inspiraation myös toiseen korttiin. Tämä kortti sisältää kupongin elementtejä, mutta ei osallistu haasteeseen. Kuuluu siis sille tyypille, joka ei voittanut sitä kahvipakettia:)

Joulukortti 2010

Aikaisempina vuosina olen käyttänyt joulukorteissani aina leimattua kuvaa, mutta tänävuonna päätin kokeilla jotain aivan muuta. Itseasiassa korttikuvan asetelman otin jo viimejouluna; onneksi tuo oli säilynyt minulla tallessa, koska mielestäni sopii korttiin mainiosti.
Välihuomiona: Tuo kynttilä oli todella kaunis palaessaan, koska marjat ja risut oli valettu sen sisään.

Mekaanisen-/liikkuvankortin malliin olen törmännyt useassakin blogissa ja miettinyt koskakohan minulle saapuu inspiraatio käyttää sitä. Sanotaankos nyt niin, että seuraavaksi kun tällaista vempelettä väsään, niin niitä ei pidä tehdä montaa. Malli on hyvinkin helppo ja hauskatehdä, mutta 20 kortin väsäämisessä kuluu yksinkertaisesti liikaa aikaa. Itsepäinen kun olen, niin eihän sitä periksi anneta, kun leikkiin on ryhdytty.
Tämä ei näy kuvassa, mutta kortin alaosaan pomppaa myös tilaa, jonne kirjoitin toivottelijoiden nimet.

Lopputulos oli kuitenkin mukava ja monet kiitokset korteista ovat tulleet perille.

Kirpputorilta arkeen, juhlaan ja aivan vallan muuhun

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa könyämässä kirpputorilla. Tarkoitus oli mennä jo aamuvarhain pelipaikoille, mutta nukkumatti veti tämän asia suhteen pidemän korren. Viimein kuitenkin sain revittyä itseni ylös, ulos ja löytöretkelle.

On hyvä pitää toisinaan pidempiä taukoja kirpparien kiertelyssä ainakin, jos kyseessä ovat vuokrapöydät. Helposti käy niin, että muistaa jo katsoneensa jonkun tutulta näyttävän pöydän eikä lainkaan huomaa sinne tulleita uusia aarteita. Toisena vaihtoehtona on myös se tosiasia, ettei pöytään ole tullut mitään uutta.
Kun siis kaikki näyttää samalta, niin pidä paussi.

Tällä minun retkelläni miltein kaikki oli uusinta uutta. Onhan siitä kuitenkin jo kolme viikkoa, kun viimeksi noita hyllyvälejä kiertelin. Vuokrapöydälliset kirpparit ovatkin minulle mieluisimpia tavaroiden katselu- ja ostopaikkoja. Niissä kun pääsee ihan rauhassa puntaroimaan ostopäätöstä ilman kenenkään jorinoita ja myyntipuheita.

Mennäänpäs kuitenkin asiaan. Haaviin tarttui tälläkertaa tällaisia aarteita:

• Puolustusvoimien laukku oli aivan pakko saada. Olen etsinyt arkilaukkua kesäiseen menoon, joka vielä sopisi yhteen aikoinaan hankkimani Ruotsin lotta-hameen kanssa. No eipä tuo nyt kovin kesäistä fiilistä tuo, mutta taas hieman tuunausta niin saan siitä varmasti sopivan. 
• Läjäpäin löytyi myös numerotarroja, jotka tulevat varmasti käyttöön askartelussa.
• Kirjekuirilaukku. Jonkun vanha, mutta minulle uusi. Oman iltalaukkuni myin eteenpäin, kun oli ns. loppunkäytetty. Hyvässä kunnossa, mutta minun matkassani jo liikaa nähnyt.
• Pieni peili. Ihana kukkakuvio emali pinnotteella ja sisältä löytyy sekä normaali, että suurentava peili. Näkee sitten kaikki rypyt ja näpyt.
• Tietysti nauhoja  ja varsinkin nyplättyä pitsiä. Ihanaa ja niin paljon (5m)
• Keskellä komeilevat punaiset avokkaat sopivat jalkaan kuin valettu. Kierrätin vielä suutarin kautta, jotta korkolaput olisivat tuliterät. Nyt kelpaa sitten tepastella tulevissa pikkujouluissa.

P*skarteluhaaste #68

Lisää kortti räpellyksiä ja haasteita. Tämän P*skarteluhaasteen #68 otin vastaan ihan mielenkiinnosta sen ns. teemattomuuteen. Pelkkä luonnos kortin asttelusta tuntui omassa hyvinkin tyhjässä päässäni hieman haastavaksi lähestyä, mutta oinaat menevät vaikka läpi harmaan graniitin.
Usein saan sanoista/teemoista enemmän mielikuvia kortin ulkonäöstä, kuin muodoista. Myönnettäköön, että tämä mallin "noudattaminen" tuotti alkuunsa kovastikin tuskaa. En kuitenkaan vanno, että olisi viimeinen ns. luonnoshaaste, mutta tuskin tartun tämän tyyppisiin ihan ensimäisestä mielenjohteesta.
Laatikkojen pohia kaivellen löytyi kaikki kortin materiaalit ja loput hoitikin oma mielikuvitukseni.

Oli miten oli; tällainen siitä tuli. Kortti jokaiselle naiselle, joka on joskus tavallisena päivänä katsonut peiliin ja todennut "minähän näytän hyvältä!". Niitä päiviä on liian harvoin.