Nyt lähti vanha ja epäkäytännöllinen pyykkipoikapussi vaihtoon! Se oli aivan tavallinen pussukka, jossa oli kiristysnauha eikä mitään muuta. Olen kyllästynyt siihen, että noukin poikia aina lattian tasosta ja jos roikotan pussia, niin sen suu menee tiukasti suppuun. Kehitetäänpä siis jotain helpompaa...
Pian sain idean henkariin laitettavasta pussista. Sen suu (tai muutamakin) olisi aina avoin pyykkipoikien tulla ja mennä. Sen saisi myös ripustusvaiheessa roikkumaan itse pyykkitelineeseen, joten tähän loppuisivat kyykistelyt. Vanhaa pussia säilytin aina laatikossa poissa katseilta, mutta uudesta voisi tehdä niin kivan näköisen, että sitä kehtaisi pitää esillä.
Tuumasta toimeen ja pian tuotos on valmis.
Jämäkankaistakin pääsin hieman eroon, kun tarve ei ollut suuri. Koristeeksi piirsin pojan ensin paperille ja tikkasin sitten viivojen mukaan kuvan kankaaseen.
Kun olen tovin jo käyttänyt pussukkaa arjessa, voin kertoa, että pyykkipoikien kanssa ripustaminen on hauskempaa ja helpompaa. Näinkin pienistä arkisista asioista voi ihmisen ilo olla suuri pitkäänkin.
Käsitöitä, askartelua, kierrätystä, vanhaa tavaraa.... Höpinää siis kaikesta pienestä, josta innostuu isosti.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Kylven kukissa
Jo aikaa sitten löytyi roskiksesta aivan ihastuttava ja hyvässä kunnossa oleva yhden naisen kylpyamme. Se oli toki raahattava omiin nurkkiin, vaikka ei minnekään mahtunut. Hautomon asiahan tämä palju on.
No nyt sitä on raahattu useampaan osoitteeseen ajatuksella, että kyllä se vielä jonnekin sijoittuu. Onneksi näin, sillä nyt se on saanut oivan paikan pihalta ja siirtynyt pois hautomosta.
Istuttelin iloisena siihen kukkia ja lopputulos on mielestäni kaunis, kun maahumala pursuaa reunan yli. Olenko tulossa vanhaksi, kun innostun kaunistamaan kukilla? :) Hyötykasvithan on aina olleet enemmän "mun juttu". Viereensä amme sai aiheeseen sopivan ämpärin, joissa viihtyy mansikka kasvattaen kesänaposteltavia(hiukan tutumpi kasvatettava). Muutama perhonen lennähti vielä koristamaan koko komeutta. Ne olen aikanaan tehnyt savipajalla ja valmistuttuaan en niillekään meinannut sopivaa paikkaa löytää. Kaikki näyttäisi loksahtavan paikalleen, kun niiden aika koittaa.
Vielä loppuun kuva teksteistä, joita innostuin työstämään noilla kirpparilta ostamillani punsseleilla. Saattaa olla, että näillä naputtelen itseni iloksi ja naapureiden hetkelliseksi harmiksi muutaman tekstin lisää.
No nyt sitä on raahattu useampaan osoitteeseen ajatuksella, että kyllä se vielä jonnekin sijoittuu. Onneksi näin, sillä nyt se on saanut oivan paikan pihalta ja siirtynyt pois hautomosta.
Istuttelin iloisena siihen kukkia ja lopputulos on mielestäni kaunis, kun maahumala pursuaa reunan yli. Olenko tulossa vanhaksi, kun innostun kaunistamaan kukilla? :) Hyötykasvithan on aina olleet enemmän "mun juttu". Viereensä amme sai aiheeseen sopivan ämpärin, joissa viihtyy mansikka kasvattaen kesänaposteltavia(hiukan tutumpi kasvatettava). Muutama perhonen lennähti vielä koristamaan koko komeutta. Ne olen aikanaan tehnyt savipajalla ja valmistuttuaan en niillekään meinannut sopivaa paikkaa löytää. Kaikki näyttäisi loksahtavan paikalleen, kun niiden aika koittaa.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
A - B - C - ja kaikki loputkin kai
Kirppareilla on taas kierretty niin, että päähän koskee. Mitään ihmeellisiä löytöjä ei ole eteeni sattunut, mutta jotain sentään.
Turun kutakuinkin ainut itsemyynti kirpputori on viimein nostanut päänsä "kuopasta" ja siirtynyt ulkotiloihin. Minulla on ko. kirppikseen niin sanottu viha-rakkaus-suhde. On mukavaa nähdä millaiset ihmiset myyvät tavaroita ja toisinaan kaupankäyntikin on hauskaa. Talvi ja syysaikaan en oikein jaksa moisella kirppiksellä(parkkihallissa) käydä sillä on myös mukava nähdä nuo myytävät tuotteet. Parkkihalli on niin pimeä ja tunkkainen paikka, ettei mielenkiintoni myytäviin tavaroihin oikein jaksa pysyä kasassa.
Kesäisin kuitenkin kirppis ns. nostetaan hallista ulos ja tavaratkin saavat myynnin kannalta oleellisen valonsa. Tuolloin tulee tehtyä löytöjä ja toisinaan hintaakin saa neuvoteltua järkeväksi.
Tässä viimeiset löytöni.
Nuo kirjaimet ja numerot löysin koteloita kääntelemällä. Ihmettelin alkuun, että mitä ihmeen rasvaisia rasioita myyjällä oli pöydässään ja mieleeni tuli lähinnä suksien voitelutarpeisto. Kun nappasin yhden rasian käsiini ja yllätyin sen painosta, oli minun pakko kurkistaa sisään. Hinta saatiin sovittua järjelliseksi ja mukaani lähti kahdet erikokoiset kirjaimet ja yhdet numerot. Nyt taitaa olla minun aika opetella kirjoittamaan. :)
Turun kutakuinkin ainut itsemyynti kirpputori on viimein nostanut päänsä "kuopasta" ja siirtynyt ulkotiloihin. Minulla on ko. kirppikseen niin sanottu viha-rakkaus-suhde. On mukavaa nähdä millaiset ihmiset myyvät tavaroita ja toisinaan kaupankäyntikin on hauskaa. Talvi ja syysaikaan en oikein jaksa moisella kirppiksellä(parkkihallissa) käydä sillä on myös mukava nähdä nuo myytävät tuotteet. Parkkihalli on niin pimeä ja tunkkainen paikka, ettei mielenkiintoni myytäviin tavaroihin oikein jaksa pysyä kasassa.
Kesäisin kuitenkin kirppis ns. nostetaan hallista ulos ja tavaratkin saavat myynnin kannalta oleellisen valonsa. Tuolloin tulee tehtyä löytöjä ja toisinaan hintaakin saa neuvoteltua järkeväksi.
Tässä viimeiset löytöni.
Nuo kirjaimet ja numerot löysin koteloita kääntelemällä. Ihmettelin alkuun, että mitä ihmeen rasvaisia rasioita myyjällä oli pöydässään ja mieleeni tuli lähinnä suksien voitelutarpeisto. Kun nappasin yhden rasian käsiini ja yllätyin sen painosta, oli minun pakko kurkistaa sisään. Hinta saatiin sovittua järjelliseksi ja mukaani lähti kahdet erikokoiset kirjaimet ja yhdet numerot. Nyt taitaa olla minun aika opetella kirjoittamaan. :)
Ylioppilaalle
Tämä koulunkäynti ja muut oheistoiminnat vievät huomion bloggaamisesta, joten nyt kirjataan muutamakin teksti.
Kortti syntyi pitkästä aikaa. Tällä kertaa sen sai uuden lakin omaava sukulaistyttöni hienoin tuloksin. Leima tuli eräänä turhautumisen hetkenä askartelukaupassa vastaani ja sain siitä idean. Gorjuss:n leimoja minulla ei ennestään ollutkaan, joten oli mukavaa päästä tekemään korttia, jossa on minullekin jotain uutta.
Onnea vielä kerran sankarille!!
Kortti syntyi pitkästä aikaa. Tällä kertaa sen sai uuden lakin omaava sukulaistyttöni hienoin tuloksin. Leima tuli eräänä turhautumisen hetkenä askartelukaupassa vastaani ja sain siitä idean. Gorjuss:n leimoja minulla ei ennestään ollutkaan, joten oli mukavaa päästä tekemään korttia, jossa on minullekin jotain uutta.
Onnea vielä kerran sankarille!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)