Aamu on uuden alku

Huomenta siis kaikki. Kello näyttää vetelevän pian puolta viittä ja minä kahvia ryystelen hieman tokkuraisena. Näinhän se on, että aamu on uuden alku. Avaamme silmät maailmalle ja ainoastaan uni ja aika erottaa meidät eilisestä. Lapset eivät tätä hartaan aamun hetkeä odottele, vaan ilmoittavat itsestään juuri silloin, kun siltä tuntuu. Ystäväni massu ilmoitteli myös itsestään tovi sitten ja poikahan sieltä putkahti. Minä siitä innostuneena kaivoin tilkkulaatikon esille ja väsäsin pienen lahjan tulokkaalle. Aluksi iski pieni luomisen tuska, mutta päätin jatkaa leikkelyä ja ompelua ja mietiä vasta jälkikäteen mikä kätteni tuotos olisi.
No mitään kovin abstrakstia pilkullista lelua en saanut aikaiseksi, vaan nämä tossut. Eivät nämä pitkään mahdu pikkuherran jalkaan, mutta ajatus on tärkein. Pikkuinen taitaa kuitenkin olla vielä hieman nuori ymmärtääkseen lahjojen merkitystä, joten tossujen myötä onnen toivotukset meenee äidin ja isän saavutuksille.