Silloin hain jotain tuolia, jolle voisin vaatteitani nakata niissä tilanteissa, kun ei taaskaan ole mitään päällelaitettavaa. Tämä luomus aivain kuin odotti minua muiden modernimpien huonekalujen joukossa, joten pakkohan se oli ostaa. Sillä reissulla en tietenkään ollut autolla ja bussissa tuon kuljettaminen olisi käynyt lievästi sanottuna hankalaksi, joten oli pakko hakea ostokseni myöhemmin. Myyjän mukaan sitä oli vuorokauden aikana havitellut, haaveillut ja harmitellut jo moni ja eräs olisi maksanut tuolista ison rahan. Myyjä onneksi oli todennut, että ilme kasvoillani ostohetkellä kertoi, ettei tuoli olisi kaupan. Siinä hän oli täysin oikeassa!!
Mielelläni tuossa olen istunut, mutta on myönnettävä, että hieman kovahan se on. Nyt sain kuitenkin tehtyä siihen pehmusteen. Kangas ei ole vanhaa, mutta kuosiltaan luonnehtisin tuota retroksi. Sopii minulle ja tuolille mainiosti. Jatkanpa nyt kirjan lukemista ja testaan samantien onko parempi istua.
Oh! ♥ Onpas ihana keinutuoli! Minulla on isän puolen ukin vanha kiikku kotona, äidin varastossa. Joskus kyllä kunnostettava se ja saatava Ouluun!
VastaaPoistaTuo on vielä siitä hauska tuoli, että on vino ja taitaa olla lyhyelle ihmiselle tehty. Kuulema vinous saattaisi johtua siitä, että rakennusvaiheessa se on suunniteltu tiettyyn kohtaan tupaa ja sovitettu tuvan lattian kalteuteen, jotta näyttäisi valmiina suoralta. Kun siinä istuu, niin kyllä se suoralta tuntuu.
VastaaPoistaPersoonaa sillä siis riittää! Ei taida ihan yhtä vanhaa perua minun tuolini olla, mutta aina mukava oli siinä istua ja lukea, virkata tai katsoa töllöä.
VastaaPoista