Kirpparilta, kerättyä ja löydettyä

Toisinaan tulee koluttua sukulaisten vinttejä siinä toivossa, että löytäisi jotain mielenkiintoista. Viime löytöretkellä etsin vanhoja mustavalkovalokuvia, mutta niitä ei tullut vastaan. Vanha keittokirja tupsahti kuitenkin käteeni ja se oli aarre jos mikä.

Kirja on painettu Tampereella vuonna 1914 ja aikanaan se on maksanut yhden markan. Osa sivuista on kärsinyt ihan irtoamiseen asti, mutta onneksi kuitenkin kaikki sivut ovat tallella. Reseptit on laadittu aina 10:lle hengelle ja jo kannessa ilmoitetaan niiden olevan yksinkertaisia ja helppohintaisia. Jokaiselle raaka-aineelle on laskettu oma hintansa. Kirjassa kuitenkin kerrotaan niiden olevan keskimäärä, koska

"ruokatavarain hinta on enemmän tai vähemmän vaihteleva paikkakunnallisten olojen, vuodenaikain ja sisääntuonnin mukaan."

Patapaistia, puolapuuroa, olutsoppaa, ruoholaukkakastiketta ja bannukakkoa...

Vintin kätköistä löytyi myös suuri pullo, jonka äitini on täyttänyt keräämillään korkeilla. Se muutti nyt meille ja löysi paikkansa keittiön ikkunalaudalta. Sen kylkeen onkin mukava koota sesongittain vaihtuvia asetelmia. Kukakohan niitäkin asetelmia mahtaa vaihdella?(nähtäväksi jää)
Muuttipa meille myös uusi kahvipurkkikin, jonka löysin kirpparilta. Jo pitkään ovat jauhot, kahvit ja leseet olleet aarikan peltipurkeissa, mutta nyt toivon muutosta. Vanhat saavat mennä ainakin hetkeksi lomailemaan sitä mukaa, kun uusia löytyy. Saattaa olla, että tämä muuttaminen on aiheuttanut pienen uudistumis- ja sisustamisinnon kehittymisen.

Etsin myös tuossa taannoin pikkuruisia pulloja tai oikeastaan vain yhtä. Sekin tupsahti esiin vintiltä, mutta ihan omista tavaroistani. Kun omaa hamsterin luonteen ja kanan muistin, niin ei välttämättä tule mieleen mitä on aiemin ostanut, saanut tai säästänyt. Nyt enää pitänee putsata tulostin, jotta saan pulloon etiketin tehtyä.