Aurinko paistaa, mutta jotain on unohtunut...

Nyt muistin, kun luin ihanista aurinkolaseista "70-luvulta päivää!"-blogissa, että näistä omistani on pitänyt kertoa. Terveiset vaan Ninnulle ja kiitos muistutuksesta!:)

Aurinkolasit ovat löytö jo viime kesältä, jolloin en vielä omannut blogia ja jostain syystä ne eivät talven harmaina päivinä tulleet mieleenikään. Tänään lasit olivat käytössä pitkän odottelun jälkeen. Jostain syystä olen saanut sellaisen päähänpinttymän, ettei minulle pienilinssiset lasit sovi, joten kaapista löytyy useammat puolinaaman peittävät komistukset. Nämä kyseiset ovat kuitenkin ainoat aidosti vanhat lasit sieltä 60-70 -lukujen taitteesta. Merkiltään Solnova ja nopean googlailun tuloksena(hyvin nopean) selvisi, että yhtiön kotimaa on Italiassa.

Saatan kyllä näyttää hieman huvittavalta nuo nenällä ja vihreä potan mallinen pyöräilykypärä päässä(mikäs sotamies se siellä?), mutta on vain todettava, ettei minun silmiäni haittaa sen koomin aurinko kuin kärpäsetkään.

Asiat johtavat askarteluun

Näinhän se on ja nyt sain siitä hyvän esimerkinkin.
Päivällä ruokaa laittaessa roiskui pannulta päälleni rasvaa. Onneksi olin pukenut ns. kotipaidan, joten sillä ei niin ollut merkitystä. Lentänyt rasva sai kuitenkin sen verran huomiota, että päätin paidan jo palvelleen tarpeeksi kauan ja olevan jo tarpeeksi resuinen, että voin heittää sen hyvällä omallatunnolla menemään. Koska mitään ei heitetä pois tai ainakin yritetään käyttää muuhun, otin paidasta napit talteen. Siinä niitä puratessani kimposi yksi napeista suoraan penaaliini, jossa säilytän värikyniä. Ruoat syötynä ja hetken levähdettyäni huomasin värikynien vilisevän mielessäni. Ei auta muu, kuin ottaa ne esiin ja ryhtyä värittämään ja askartelemaan. Askartelun lomassa tuli lukuisia ahaa-elämyksiä ja tahattomia kommelluksia, jotka johtivat seuraaviin kortteihin. Nyt mietin vain minne nämä valmiit kortit säilön, kun ei niillä ole vielä kohdetta.

 

Kortin numerot eivät vielä ole kiinni, joten voin ne vaihtaa tilanteeseen sopiviksi. Voi myös olla, että numerot vaihtuvat isompiin.

Pitsiä, pellavaa ja puntarointia

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka rakastaa filmikameroita(jostain ihmeen syystä). Kun dikikamerat tekivät tuloaan, niin kuvan vakaajat eivät vielä olleet sillä tasolla, mikä olisi ollut minulle hyvä. Kuvat olivat aina, siis aina, heilahtaneita ja hyvän otoksen ottaminen koetteli kärsivällisyyttä linssin molemmin puolin. No aika ja tekniikka menee eteenpäin...sentään.
Oman dikikamerani hommasin muutama vuosi sitten pihiyksissäni kipparilta. Halusin ensin kokeilla onko tuo kuvaamisenmuoto minua varten ennen kuin ostan kallista kameraa. Ihan passeliltahan kuvaaminen tuntuu. Ainut miinuspuoli mielestäni on kameroiden pieni koko. Pidän siitä, että laite pysyy reilusti kädessä sievistelemättä. 
Tuon kirpparikameran kanssa olen kuvia ottanut jo pitkään. En tohdi kertoa mikä on merkki tai malli, mutta se tieto linee jo tarpeeksi, että kamera käy kahdella AA-paritolla.:) Niitä kuluu kiitettävästi ja kuullessani muiden hehkutuksia akkujen kätevyydestä haluaisin itsekin akullisen.
Uuden kameran hankitaa ja sen tarpeellisutta puntaroidessani sain apua ystävältäni. Hän antoi uuden kameransa minulle käpisteltäväksi/tutkittavaksi kotiin. Kuvia räpsiessäni tunne uuden hankkimisesta vain voimistui. Ihan samaa kameraa en minun tarpeillani tarvita vaan hieman vaatimattomampikin kävisi.

Uudet väsäämäni tyynyt pääsivät testiin ensimäisenä sitten kukat, eläimet ja lopuksi ihmiset. Kuvat olivat huomattavasti skarpimpia ja valotusten kanssa ei tarvinnut niin paljon miettiä. Toisaalta tuo kameran koko on edelleen mieltäni painava juttu. Toivottavasti siihenkin tottuu.
Kuvakollaasissa yläpuolella olevat kuvat on otettu vanhalla kameralla ja alla uudella. Kummankaan kanssa kuvatessa ei ole käytetty salamaa ja käytössä on ollut kuva-asetus Macro. Ainoastaan oikeanpuoleiset kuvat on rajattu uudelleen. Kuvia ei voi verrata keskenään, koska niitä ei ole otettu samassa luonnonvalossa tai edes samana päivänä. Jostain syystä vain halusin tehdä tuon kollaasin. Onpahan näytillä ainakin uudet mummotyyliset tyynyni;) Puntaroiminen siis jatkuu...

p*skarteluhaaste #92

Ukkosen jyristessä intouduin bingoamaan. P*skarteluhaasteen #92 ruudukosta löytyi monta sormia syyhyttävää elementtiä, enkä millään osannut päättää mikä yhdistelmä olisi se "voittorivi". Lähdin purkamaan vimmaani ihan sillä periaatteella, että paperit nokan eteen ja katsotaan mitä syntyy.

Muutama kirjanmerkki tuli tehtyä sivun kulmaan sujautettavaksi ja viimeisen kohdalla tuli idea bingoruudukosta. Sininen luomus ottaa siis osaa haasteeseen rivillä Pyöreä muoto - Timantti - 3 paperia.
Uskaltaisin sanoa, että tämä kuvien värittely alkaa jo hieman sujua.

Haasteseen osallistuva merkki

Tavarataidetta

Huomasin kaapin nurkassa kehyksen, jonka olen ajat sitten ostanut tuunattavaksi. Päätin siis ryhtyä toimeen ja nopeasti kyhäsin laatikosta(kehys) näköiseni. Tapettia takaseinään ja ulkoreinoihin ja pienet naulat vielä kulmiin. Sisällä on äitini nyplätty hääkruunu ja pikkuruinen verkonpaino. Saattaa olla, että laitan vielä yhden tai kaksi avainta lisää...aika näyttää. Paikan tämä taidepläjäys sai eteisestä; siellä on muutenkin punaista siis sinne se sopii:)

Kiitoksena kortti ja kakku

Saamistani pitsiliinoista, matkalaukusta ja muista ihanuuksista tuli tarve kiittää konkreettisemmin. Sain muutaman liinan ja käsityötarpeita vielä lisää ja tuntui siltä, ettei pelkkä sana riittänyt kertomaan, kuinka arvostan näitä lahjoja.
En minä mikään leipurimestari ole ja tuskin edes oppipoikakaan, mutta hyydytetyn juustokakun osaan tehdä. Vanilja-Ananasjuustokakkun ojensin tällaisen kortin kera.  Korttiin kirjoitin reseptin kyseiseen herkkuun, joten siitä on iloa pidempäänkin.

Voisinpa jakaa tuon ohjeen, jos joku muukin herkutella tahtoo.
Vanilja-Ananasjuustokakku

Pohja:
200g Digestivekeksejä (laitan siirappipipareita joulun aikaan)
100g voita
Murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Taputtele vuuanpohjalle tasaisesti.

Täyte:
5kpl Liivatelehteä
2,5dl Kermaa
200g Vanilja-tuorejuustoa
1tlk (n. 200g) Ananasmurskaa
3dl Tomusokeria
1rkl Vaniliinisokeria
1/2dl anasmehua
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Valuta ananasmurskasta liika neste pois, mutta säästä 1/2dl myöhempää käyttöä varten. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusta, tomusokeri, vaniliinisokeri ja ananakset. Sekoita huolellisesti.
Purista pehmenneistä liivatteista liika vesi ja liuota ne miltei kiehuvaan ananasmehuun. Anna jäähtyä. Lisää seos ohuena nauhana täytteeseen kokoajan sekoittaen ja kaada lopuksi pohjan päälle.
Laita koko komeus hyytymään jääkaappiin vähintään 4h:ksi, mutta mielellään yön yli.

Sisustuksesta innostuneena

Sain hirmuisen sisustuskärpäsen tuon avustamani parvekeprojektin aikana. Tauluja seinille, vanhat roinat kellariin tai kokonaan pois ja nurkat kuntoon. Tälläkertaa ns. pääkohteena oli olohuone ja oma parveke. Parvekkeesta kerron hieman myöhemmin.

Ihmisen tarvitsee näköjään asua hyvä tovi itsenäisesti ja muutamassakin kämpässä ennen, kuin verhojen vaihto on edessä. Tai ainakin jos puhutaan minun kaltaisesta olennosta... mitä tuo ikinä nyt tarkoittaakaan. Olohuoneen verhot ovat roikkuneet viiden eri asunnon ikkunassa ja ajallisesti 8 vuotta, joten oli jo aikakin päivittää ilmettä. Sellaista "ennen" -kuvaa minulla ei nyt satu olemaan, koska kovin kiireellä riuhdoin vanhat verhot alas. En koskaan ole (tai ehkä viikon ostohetken jälkeen) pitänyt verhoista, vaikka niiden suoramalli oli hyvä ja väri oli ok. Toiveikkaana kuitenkin nakkasin ne pesukoneeseen ajatellen samalla, että onhan niissä paljon kangasta. No katsotaan nyt tuleeko ne ulos sieltä yhtenä kappaleena auringon rassauksen jälkeen.

Uusi ilme on hieman ryhdikkäämpi, eloisampi ja kevyempi, vaikka värimaailma on pysynyt samana. Ruskeat verhot on ostos kirpparilta, vihreät verhot tulivat lahjoituksena ystävältä ja sattumalta kangaskaupan jämäerälaatikosta löytyi kahta edellistä yhdistävä kuvillonen verho. Kuvioverho oli kooltaan 150x260cm, jonka leikkasin kahdeksi kapeaksi suikaleeksi.

Sohva sai vielä uuden päälisen ja sisustus tyynyjä päivitettiin ja lisättiin. Projektin ohessa minulle annettiin aasinkorva, joka oli kovasti vailla tekohengitystä. Sille löytyi paikka vihersaarekkeesta ja nyt muutaman viikon huolenpidon jälkeen se alkaa näyttää elon merkkejä.
Kaiken kaikkiaan ihan mieleinen muutos ja lopputulos.

Yllätykset ilahduttavat!!

Vihdoin ja viimein sain pyöräni korjattua ja eilen ensikertaa kuljin sillä työmatkani. Olisi kai voinut talven aikana harrastaa jotain liikunnan muotoa, koska nyt se sitten kostautui... Tästä alkaa bussikortin sesonkisyrjäytys, koska säällä kuin säällä on pyörä kulkuvälineenä.

Vaikka olo oli eilen aamulla kaamea, niin se väistyi oitis yllätysten myötä. Minulle nimittäin tuotiin hurja määrä aarteita ja uskon että naamani oli näkemisen arvoinen. Yllätyin, ihmettelin, innostuin ja ilostuin ja kiitokseni lausuin niin monta kertaa, että menin laskuissa sekaisin. Seuraavat kuvat eivät siis ole kirpparilöytöjä vaan lahjoja hyväsydämmiseltä talon tyhjentäjältä.

 Oma sienikorini alkaa vedellä viimeistään, joten tämä tuohinen kori tuli enemmän kuin tarpeeseen. Pitsiliinoja notselin kuvia varten hieman esiin, mutta tästä saa hieman viitettä niiden runsaasta määrästä. Korissa on siis vain ja ainoastaan virkattuja ja nyplättyjä liinoja, tyynynpäälisiä ja väli- ja reunapitsejä. Menee vallan pää pyörälle.

Nanson kotimekko jostain männävuosilta (pitää vielä ottaa selvää). Herkulliset värit ja niin hyvässä kunnossa!

 Matkalaukkuja olenkin kaivannut lisää. Tällä laukulla ja sen kantajalla on kertoman mukaan kokemuksia New Yorkista ja todistettavasti Las Palmasista. Sisätä nimittäin löytyi matkakortti, jossa on mainuttu matkakohde: Espanja, Las Palmas.

.

Meiltä sille löytyi juuri sopiva paikka muiden matkaajien joukosta.

Nautintojenpäivä

Nyt on hehkutettava muiden tekemistä ihanuuksista, jotka tuottivat minulle suurta iloa.
Poikkeuksellisesti oli vapaata keskellä viikkoa. Päätin pyhittää päivän nautinnolle ja ulkoilulle. Suuntasin askeleeni ensin kirpparille(ensimäinen nautinto) ja sitten torille suunnitelmissa kesän miltei ensimäinen jäätelö(toinen nautinto). Tämä kaikki tapahtui ihanan auringon alla(kolmas nautinto), joten oli hyvä pitää hattu ja aurinkolasit päässä.

Kirpparilta löytyi jotain aivan ihastuttavaa. Keramiikka Matamin eli Minna Lindénin tekemä sormus. Se kuuluu siipiperhe -sarjaan, josta minulla on jo pieni taulu. Taulu etsii toistaiseksi vielä paikkaa, mutta luulenpa, että haen myöhemmin siihen sopivan kellon ja nakuttelen ne keittiön seinään. Tällöin pieni taulu/seinälautanen ei näytä ihan niin yksinäiseltä. Näitä Matamin ihania tuotoksia voi käydä kurkkimassa lindengalleriassa ja sieltä löytyvät myös niiden ostopaikat.

Torille kun pääsin vaihtui jäätelö toiseen herkkuun. Iso koju suurine herkkupaloinen ja ihanine väreineen houkutteli enemmän. Kyseessä oli käsintehtyä toffeeta. Näin suklaa-allergikkona olen kiinnostunut muista makuhermoja kutkuttavista elämyksistä. Toki löytyi noiden toffeiden seasta myös suklaan ystäville herkkupaloja. The British Fudge Company:n koju toimi irtokarkki fiiliksellä eli hinta määräytyi painon mukaan ja makuja oli tarjolla ainakin 50. Itse valitsin ananas-(keltainen), minttu-lakritsa-(musta/viheä), viski-(vaalean ruskea) ja salmiakkitoffeeta(musta/ruskea), joista ensimäisenä mainittu oli pienoinen pettymys, mutta muut korjasivat potin moninkertaisesti kotiin. NAM!! Suosittelen näitä herkkuja muillekin makean nälkäisille!

Vielä kotiin päästyäni nautin hieman kieroon kasvanutta olutta. Tätä pulloa en tohtisi edes avata, mutta samaa merkkiä nauttii mielellään kuumana päivänä. 

p*skarteluhaaste #89

Onpa siitä aikaa, kun olen viimeksi haasteeseen vastannut. No nyt tuli mielenkiintoinen haaste, joten olihan se pakko ottaa vastaan. Läpinäkyvää sen olla pitää.
Meni useampi päivä, että löysin sen jonkinlaisen punaisenlangan korttiini ja vielä muutama päivä vierähti muiden kiireiden parissa. Vihdoin kun sain koottua ajatukseni ja kaikki askartelutarpeeni, niin itse kortti valmistui yllättävän helposti. Pääsinpä kokeilemaan väritystaitojanikin, jotka ovat jääneet kouluaikojen jälkeen täysin käyttämättä.

Varsinaisena läpinäkyvänä elementtinä toimii kirkkaan(miltei neo) oranssi tylli.

You Go Girl!!

Perhosten viemänä

Aiemmin viikolla sain taas siivouksen jälkeen idean ryhtyä askartelemaan. Olihan tämä huusholli ainakin hetken siisti, mutta innostuin taas levittämään hyvän osan tarvikekaappini sisällöstä olohuoneen lattialle ja jälleen pyörittelen päätäni sitä sotkua katsellessa. Omapahan on vikani.:)

Perhoset saavat tällä kertaa viedä äitienpäivätoivotukset korttien saajille ja kuvina kaikille muillekin äideille.

Sininen kortti ei millään halunnut pysyä kiinni kuvauksen aikana. Tästä tulikin mieleeni kysymys: "Millä ihmeellä te muut saatte siistin kuvan vastaavanlaisesta kortista(ilman varjoja, ilman sormea)?

Putkiboleron viitteellinen ohje

Yhteydenotosta ja ystävällisestä pyynnöstä kirjoitan nyt ohjeistuksen boleroon, josta bloggasin taannoin. Silloisen vimmani vallassa etsin helppoakin helpompaa ohjetta vaatteelle tuloksetta. Voi olla, että hain väärästä paikasta tai sitten etsin niin tavallista, ettei kukaan halunnut kertoa säveliä yleisimpään.
En ole varsinainen ohjeiden laatija, joten teksti/kieli saattaa ontua. Bolerohan on hyvin hyvin yksinkertainen, joten luulen selviäväni tästä "haasteesta". :)

Lähdetään liikkeelle mittauksesta.
Tarvittavia mittoja ovat hihan pituus ja selän leveys. Selkä mitataan leveimmästä kohtaa ja siihen lisätään n.5cm väljyysvara. Hihan mittaaminen käy ehkä paremmin selväksi kuvasta.
 
Langan tiedot:
Novitan Sirkus
100% akryyli
n/ca 100g= n/ca 100m
Omaa boleroani voi kai verrata kokoon XS ja siihen sain upotettua muistaakseni vajaat 3 kerää(300g).
Käytin 6 puikkoja, vaikka vyötteen ohjeistus onkin (7)-8. Hihat koin helpommaksi neuloa viidellä puikolla, mutta selkäosan ajaksi vaihdoin pyöröpuikkoihin

Neulonta aloitetaan toisen hihan resorista luoden 32 silmukkaa(tai siis itse loin, koska halusin lopputuloksen olevan tyköistuva). Neulo 1o, 1n n. 10cm tai niin pitkään kuin haluat resorin olevan. Vaihda tämänjälkeen neulos sileään.  Neulo putkena koko hihan pituuden ajan ja sovita varmuudeksi pitivätkö mittaukset paikkansa.
Siirrä silmukat pyöröpuikolle ja jatka tälläkertaa neuloen edestakaisin oikealla oikein ja nurjalla nurin. Tee kuitenkin kumpaankin reunaan  nurjalla yksi oikea silmukka, jotta ne eivät käpristyis hirmuisesti. Neulo selänleveyden + väljyysvaran verran ja vaihda taas silmukat sukkapuikoille toista hihaa varten.
Päättele, kun toinenkin hiha on valmis.
Miehustan resoria varten nouki muodostuneen aukon reuna silmukat(pyöröpuikot on tähän vaiheeseen hyvät). Tee lisäys jokatoiseen silmukkaan ja lisää kainaloiden kohdalle kolme uutta silmukkaa reikien välttämiseksi. Aloita neulominen toisesta kainalosta 1o, 1n ympäri. Neulo n. 5cm ja päättele. Huolittele langat ja pue ylle.
Hyvin yksinkertaista, mutta niin mukavaa.

Toivottavasti näistä ohjeistuksista on jotain apua.
Bolero valmistui hetken mielijohteesta ja ihan hatusta mittoineen päivineen. En siis uskalla ottaa vastuuta, jos menee metsään :) Epäilen suuresti, että menisi.

Ruusuja rakkaalle

Lumi yllättää joka vuosi autoilijat, mutta vappusää yllättää aina minut. Onhan se kuitenkin epävakaa miltei yhtä todennäköisesti kuin lumi sataa talvisaikaan taivaalta. Juhlasta selvittiin suuremmitta vammoitta, vaikka hieman vilu hetkellisesti tulikin.

Hurja rypäs noita pyhiä on tässä kuunvaihteessa. Pääsiäinen, vappu ja kohta onkin äitien päivä. Tuota viimeistä mainitsemaani ajatellen aloinkin valmistella kukkia ja paremmin sanoen ruusuja. Lahjoituksena sain vanhaa piikkilankaa ja itse kukat virkkasin luonnonvalkeasta villasekoitelangasta. Langan tekee mielestäni kauniiksi siihen löyhästi kiedottu helmiäisen valkoinen efektikuitu. Eipä taida piikkilanka olla ainut vanha asia, jota näissä ruusuissa tuli käytettyä, koska vyötettä hieman tutkittuani löysin tekstin "Made in BRD".

Näin taas sain jotain persoonallista ja kestävästi kierrätettyä aikaan.

Enpä huomannut aiemmin, että ruusuni ovat karvaisia.:) Näyttävät luonnossa vain muhkeilta ja kimmeltäviltä (lankakin on sileää), mutta kuvassa todellakin ovat karvaisia. Kaipa tämä on ihka uusi lajike.