Oman dikikamerani hommasin muutama vuosi sitten pihiyksissäni kipparilta. Halusin ensin kokeilla onko tuo kuvaamisenmuoto minua varten ennen kuin ostan kallista kameraa. Ihan passeliltahan kuvaaminen tuntuu. Ainut miinuspuoli mielestäni on kameroiden pieni koko. Pidän siitä, että laite pysyy reilusti kädessä sievistelemättä.
Tuon kirpparikameran kanssa olen kuvia ottanut jo pitkään. En tohdi kertoa mikä on merkki tai malli, mutta se tieto linee jo tarpeeksi, että kamera käy kahdella AA-paritolla.:) Niitä kuluu kiitettävästi ja kuullessani muiden hehkutuksia akkujen kätevyydestä haluaisin itsekin akullisen.
Uuden kameran hankitaa ja sen tarpeellisutta puntaroidessani sain apua ystävältäni. Hän antoi uuden kameransa minulle käpisteltäväksi/tutkittavaksi kotiin. Kuvia räpsiessäni tunne uuden hankkimisesta vain voimistui. Ihan samaa kameraa en minun tarpeillani tarvita vaan hieman vaatimattomampikin kävisi.
Uudet väsäämäni tyynyt pääsivät testiin ensimäisenä sitten kukat, eläimet ja lopuksi ihmiset. Kuvat olivat huomattavasti skarpimpia ja valotusten kanssa ei tarvinnut niin paljon miettiä. Toisaalta tuo kameran koko on edelleen mieltäni painava juttu. Toivottavasti siihenkin tottuu.
Kuvakollaasissa yläpuolella olevat kuvat on otettu vanhalla kameralla ja alla uudella. Kummankaan kanssa kuvatessa ei ole käytetty salamaa ja käytössä on ollut kuva-asetus Macro. Ainoastaan oikeanpuoleiset kuvat on rajattu uudelleen. Kuvia ei voi verrata keskenään, koska niitä ei ole otettu samassa luonnonvalossa tai edes samana päivänä. Jostain syystä vain halusin tehdä tuon kollaasin. Onpahan näytillä ainakin uudet mummotyyliset tyynyni;) Puntaroiminen siis jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti