Pieni picnic nostalgiaan

Nämä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan nostalgiset tuotteet tuskin koskaan saavat tarpeeksi ihailua osakseen. Oma suosikkini on ehdottomasti Messina ja Rio Cola. Voi kumpa tuota jälkimäistä saisi vielä mehujäänä siinä mainiossa pakkauksessa!! Ihan oman luokan designia niin tuotteet kuin pakkauskin.
Jenkki-kassi on löytö muutamien vuosien takaa ja on ollut ahkerassa käytössä. Kassin toinen puoli on myös kovinkin nostalginen. Lalliksella on oltu kuuntelemassa monia keikkoja ja parit häätkin on siellä vietetty.

Fiinille kupille kaveri

Palataan "normaaliin" kirpparikäyttäytymiseen. Eli viimekertaisella hätäisellä reissulla osui silmiin taas tavaraa. Lähdin etsimään koruja ja hiuslaitteita, mutta niiden anti jäi laihanlaiseksi. Löytyi kuitenkin kermakko, josta olin kovinkin innoissani.

Olen n. 5 vuotta sitten löytänyt kirpparilta kuusi mieleistäni pikkukuppia tasseineen. En aiemmin omistanut lainkaan ns. pyhäkuppeja vaan juotin vieraani aina kahvimukeista. Nuorille tämä järjestely sopi mainiosti, mutta vanhemmat ihmiset kärsivät loppupäivän närästyksestä. Kupit ovat taattua Saksalaista laatua, mutta niiden ikä on minulle mysteeri. Myöhemmin löysin samanlaisia seitsemän, mutta satsissa oli vain neljä lautasta. Tosin on hyvä olla varakuppeja, jos on tällainen mämmikoura kuin minä. :)
Eräällä kirppari ressulla kupit tulivat jälleen mieleeni ja siitä lähtien olen enemän tai vähemän aktiivisesti metsästänyt oikeanlaisia tasseja tuloksetta. Muutama vuosi sitten niitä kuitenkin "käveli" vastaan taas 6kpl (kuppi+alunen) ja arvata saattaa, että mukaanhan nuokin lähti.

Nyt oli ilo ylimmillään (ainahan on, kun teen löytöjä..), kun huomasin loosin nurkassa värisävyiltään tismalleen samanlaisen kermakon. Ei taida kuulua sajaan, mutta sopii noiden kaveriksi kuin nenä päähän. On myös Saksalaista alkuperää.
Johtaako tämä siihen, että seuraavat etsinnän kohteeni ovat sokerikko, leipälautaset ja kannu maidolle?

 Näiden juhlallisten löytöjen myötä on hyvä toivottaa kaikille oikein rentouttavaa juhannusta!!

Lempihame

Olipa kerran kirppari, josta löytyi hame. Sitten oli nainen, joka tuumi: "Maksoi mitä maksoi, minä ostan tuon!" Monet vuodet viiletin vanha kietaisumekko ylläni niin kesällä kuin talvellakin. Useat päät kääntyivät ja palautetta ropisi hameen kauneudesta niin, että olisin itse halunnut olla hameen asemassa. Toista mieltä olevat osasivat olla hiljaa;D
Koitti kuitenkin tuo kaamea päivä, jolloin tapahtui hirvittävä katastrofi!! Pestessäni menneiden aikojen muotiluomusta hyppäsi koneeseen myös marimekon punainen sukka. En ole koskaan pitänyt marimekosta ja tämä sukka sai minut pitämään siitä vielä vähemmän. Pieni vaatekappale nimittäin värjäsi kaikki hameen valkoiset kukat vaalean punaisiksi. No tavallaan oma moka; Mitäs en ollut tarkkana.

Haaleahan tuo värjääntymän sävy on, mutta tekee hameesta tunkkaisen näköisen.

Sitä harmiteltiin ja miltei jopa itkettiin. Ryhdyttiin valkaisu yrityksiis, useisiin........60C, 60C valkaisuaineella ja liotuksella, 90C, 90C valkaisuaineella, erinäisiä tahranpoistoja, 3x pesula palveluita ja mitä vielä. Vaalean punainen väri vain piti pintansa.
Vuoden tuo lempihameeni lojui kaappini nurkassa, koska en enää voinut sitä pitää. Muut sanoivat: "ettei sitä huomaa, jos ei tiedä". Luulempa heidän yrittävän vain lieventää alakuloani. Muisto valkoisesta oli siis vain muisto, josta muodostui päähän pinttymä. Pöljää ja materialistista ehkä.
Viimeinen toivoni oli enää maalata nuo kohdat tekstiilivärillä. Ei tämä voi mennä enää huonompaan suuntaan!
Suti käteen ja toivotaan parasta. Hyvähän siitä tuli eivätkä maalatut kohdatkaan jääneet koppuaisiksi.
Mitäpä sitä ei lempihameensa eteen tekisi!!! :D

JustRite

Ihan sattumalta törmäsin huuto.net:n sivuilla kulkiessani mainioon tuotteeseen. Olihan tuo JustRite monogrammileimasin pakko huutaa ja sormet/varpaat ristissä toivoa, että sen myös saan ostettua. Ei onneksi mennyt kellekään muulle ja tänään se tulikin postissa perille.
Mainiota, mainiota!!! Hyvästi tutisevin käsin kirjoitetut "onnea" ja muut tekstit!!

Kirppis yllättää

Minulle on jo pidempään ollut omituista löytää kirpputoreilta vaatteita. Johtuuko se tarjonnasta, vaatimuksistani vai siitä, että kaappini pursuaa ihan käyttökelpoisia vaatteita jo nyt. Harvoin jaksan edes katsella vaatteita toreilla, koska niitä on niin paljon. Olen yllättänyt itsenikin löytämällä  viimeaikoina paitoja, hameita, housuja, jotka ovat olleet ns. "must have"-ostoksia. Edullisia, hyväkuntoisia perus vaatteita.

Tässä nyt muutamia viimeisien ostosretkien saaliita: Pellavaa ruskean leningin ja valkoisen tunikan muodossa, paitoja ja ihanan tyttömäinen bolero, tinakorut taitavat päästä tuunattavaksi(hautomon juttuja), kehysteline - ostona kortti- ja korukuvia ajatellen, kotoisan pullea täti-keksirasia, ihastuttavan pikkuruinen nahkalaukku ja mielettömän kauniit sandaalit. Pyykkikoneessa pyörivät vielä vähän fiinimmät kaprihousut kesän juhliin(jos niitä nyt tulee).
Harvemmin ilmoittelen löytöjeni hintoja, mutta nyt on pakko, koska kesään on sonnustauduttu kovinkin edullisesti. Kaikki ostokseni ovat siis maksaneet maks. 2€/kpl... tai jos ei oteta huomioon kenkiä, jotka taisivat olla 3€.

Tuntuu siltä, ettei ihastuksen kohteeni(sandaalit) saa oikeutta tuossa kuvassa, joten otin toisen. Toivottavasti tämä kuva näyttää, kuinka yksinkertaisen kauniit ja sirot kengät todella ovat. Jos ei, niin se johtuu sitten turvonneista konteistani :) Vaatii muuten hieman akrobatiaa ottaa jotenkin edes hyvä kuva omista jaloista...

Nintendon viehätystä

Nyt on vuorossa "vanhaa kamaa". Siis sepustusta koruista, jotka tein viimekesänä.
Tulossa oli kahden nuoren rakastavaisen iso juhla; tuo avioon astuminen. Vaatteet oli jo katsastettu ajat sitten, mutta jotain vielä uupui. Kuten on tapani, yritän aina keksiä jotain ns. katseen kiinnittävää pukeutumiseen. Välillä vaate toisinaan kengät tai laukku joskus jotain aivan muuta(toisinaan onnistun tai sitten en), mutta tällä kertaa koru. Tarkalleenottaen oli tehtävä korut myös miehelle, jotta kokonaisuus olisi kutakuinkin täydellinen.

Idea lähti vyönsoljesta, joka tuotiin muutama vuosi sitten Japanin maalta avokilleni syntymäpäivälahjaksi/tuliaisiksi(sanotaan suoraan: olen soljesta kateellinen).

Päätettiin siis yhteistuumin lähteä kokonaan 8-bittiselle linjalle. Massat vain esiin ja väsäämään. Pari iltaa siinä vierähtikin pipertäessä silmäneulan ja askartelupuikkojen kanssa. Uuni poltti muutamat ja minä sössin osan tuotoksista, mutta onneksi säästyi juuri tarvittava määrä korujen tekoon.
Herra sai solkensa kaveriksi Tetris-kalvosinnapit(n. 2x2cm) ja NES Zapper-solmioneulan(pit. n. 5cm). Itselleni tein Tetris-palikoista korut korviin ja kaulalle(n. 3cm). Hauskat niistä tuli ja mukaavaa palautettakin saivat nuorten sekä vanhempien keskuudessa.

Ohikulkumatkalla

Kun ajelee aamuvarhain pyörällä kaupungin läpi, saattaa toisinaan nähdä jotain jännää.

Tämä työ tuli vastaan ihan yllättäen, kun meinasin kaataa kumoon siitä varoituksena olleet työmaakartiot. Keskeneräinen se oli vielä silloin, mutta kiinnosti niin, että nappasin muutaman kuvan. En kuitenkaan löytänyt siitä tietoa, joten päätin seurailla työn kehittymistä. Ei mitään hajua, kuka tämän tekijä oli tai miksi instalaatio oli tehty...
 Jo keskeneräisenä oli arvattavissa, että kyseessä olisi jonkinlaista vuorovaikutusta katsojan/ohikulkijan ja työn/tekijän välillä. Valmiiksi työ tuli aika nopeaan(2-3vrk) ja liidut oli tuotu kadulle jo päivällä odottamaan kirjoittajia.

Ihmetyksen aihe maanantai aamuna

A Fairy - Asleep

 Hauskalta työ vaikuttaa, mutten osaa tätä taiteeksi kutsua(tarvitseeko edes?). Tekee kuitenkin ohikulkiessa positiivisen fiiliksen ja taidan minäkin kirjoittaa omani tuonne, kunhan nään tyhjää tilaa.
Työstä löytyi myös lisää tietoa: Uraputki

Origameja helteen keskellä

Viimeviikolla oli hattuni kovassa käytössä toisin kuin tänään sateen keskellä. Hyvä olikin, että painoin hatun päähäni, koska muuten olisin varmasti saanut mojovan pistoksen auringosta.
Loppuviikosta kuitenkin tuumasin, että kaipaan jotain piristystä. Näin ollen päätin vääntää korun hattuuni (sanottakoon) omalla tyylilläni...

En ole ihan varma siitä kelpuutetaanko teostani p*skishaasteeseen #94, jonka teemana on "pelkkää paperia". Tuohan ei ole kortti, mutta täyttää haasteen antaman teeman. Ymmärrän kyllä, jos ei.
Origamit ovat kiehtoneet jo hetken, vaikka en niitä ole montaa työstänytkään. Tuo "Alexander swallowtail butterfly" on mielestäni tähän mennessä kaunein näkemäni/taittelemani perhonen ja tällä kertaa käytin siihen sanomalehteä jostain tuolta kaukaa. Olen aijemmin tehnyt kortin perhosia koristeena käyttäen . Liljat ovat ihan tavallista ohutta paperia. Koko komeus on kiinni vanhalla hattuneulalla, jonka olen aikanaan löytänyt kirpputorilta.

Life is.....

LIFE

Is like a bicycle

to keep your balance, 

you must keep on moving.

Onnittelu herkkuja

Nyt oli vuorossa räväkälle naiselle syntymäpäiväkortti. Pitkään mietin mitä ja miten. Kävinpä ostamassa uuden leimasinsetinkin, jota en sitten kuitenkaan käyttänyt aivan kokonaan. Olin jo valinnut vanhoista leimakuvistani kaksi sopivaa, joten päätin antaa mahdollisuuden ystävälleni valita niistä toisen. Tein siis kaksi valmista korttia.
Intuition pohjalta ajattelin, ettei tälle sankarille mitään "plissua" voi ojentaa. Lempiväriä ei ollut, mutta sen tiesin, ettei sinistä kannata käyttää. Mustan värin käyttäminen pääasiallisena värinä tuntui kuitenkin liian synkältä ja silloisen mielentilani askartelun suhteen liian haastavalta. Punaviinistä nainen kuitenkin pitää, joten lähdetään niille värimaailmoille....mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan.

Valituksi tullut kortti

Samalla tuli hieman testailtua noiden aikaisempien pohdintojen tulosta, eli uutta kameraa. Olen hieman ihastunut, mutta luulempa, että rakkaus kasvaa tottuessa. Katsotaan...

Lahjaa myös pähkäilin, kun kuulema mitään ei tarvinnut tuoda. Ei kuitenkaan kielletty, joten olihan sitä nyt jollain tavalla ilahdutettava toista. Ei krääsää, ei kallista, itsetehtyä ehkä..... Mietinnän tulos: "Harva nainen kieltäytyy herkuista!" Annoin vapaat kädet ystävälleni kokeilla ja näyttää taitojaan. Syntyi n. 10cm korkea ja saman verran halkaisijaltaan oleva IHASTUTTAVA cuppikakku!!!! Kiitoksia Mimmu!!!

p*skarteluhaaste #93

Aiheena vuorossa teippiä/tarraa, jonka pohjalta sain loisto idean käyttää loppuun vähäiset kynsitarrani.
Kortissa oleva kukkakimppu on tehty niillä lisäyksenä leimakuvaan ja loput tarrat sain laitettua tagin nurkkiin. Leimakuva itsessään on minulle uusi ja oli hauskaa päästä myös käyttämään sitä. Tehostin nallen yksityiskohtia hopeisella geelikynällä. Aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Lisää tarraa tuli korttiin sydämen muodossa, jonka minä kömpelökäpälä tälläsin ihan väärään paikkaan. No siinä oli ja pysyi, joten näillä mennään. :)