Värirasismia

Kun kerran pääsin jälleen kortteilun makuun, niin niitä valmistui useampia.
Yritys tehdä korttia pienelle (ehkä vastasyntyneelle) pojalle kaatui jo leimakuva valikoimaan. No sentään värityksellä tuosta sai kutakuinkin neutraalin. Vai mitä tuumitte?
Siinä innoissani tuhtasin ja kun kortti oli valmis huomasin sen edelleen olevan aika tyttömäinen.

Toisaalta itse saan puistatuksia siitä asiasta, että pienten pimujen lahjat, vaatteet, kortit ja muut tarpeet ovat usein vaalean punaisia. Ei värissä sinäänsä mitään vikaa ole, mutta hirvitys tulee siinä kohdin, kun kaikki on sitä itseään. Eikös tuo ole värirasismia muita värejä kohtaan?:D
Siispä tein päätöksen: Voi tytöllekin antaa sinistä, vihreää ja vaikka mustan ruskeaa!

Laukun tarve

Käväisin aamutuimaan kirpparilla etsiskelemässä laukkua. Tarve oli mustalle, pienellä, läpälliselle laukulle. Valitettavasti sitä ei sattunut kohdalle, mutta niinhän se on, että harvoin kirpparilta löytää juuri sen etsimänsä. Muita juttuja kyllä löytyi.

Peltinen teepurkki, josta sain oitis idean tehdä itselleni säästöpankin. Olen ajatellut jo pitkään, että voisin pitää harrastusrahat erillään arjen "kassasta". Etiketit vain pois ja reikä pohjaan, niin luulempa, että tuosta tulee ylösalaisin käännettynä ihan kelpo rahasto.

 Löysin myös kuva-albumin, jonka kansiin ihastuin täysin. Välilehdetkin olivat vielä tallella. Muutama levy lähti myös mukaan. Nämä ovat niin naarmuisia, etten usko niiden enää soivan, mutta enköhän niistä jotain jännää kehitä. Hautomossa siis hyrrää.

Paras löytöni oli kuitenkin saapikkaat. Katselin viime syksynä vanhoja talvikenkiäni ja totesin niiden joutavan kaatopaikalle. Tähän päivään mennessä olen hiihtänyt ulkosalla perus lenkkareissa, mutta nyt sekin muuttuu. Nappasin mukaani hurjaan 4,50€ hintaan kauniit nahkaiset saapikkaat. Minä sitten niin pidän luistinnauhoituksesta ja siitä, että jalka näyttää sirolta. Näistä löytyy molemmat ominaisuudet ja kokokin on juuri sopiva.

Sweet Pea challenge - Baddabling

Olen aiemmin jo ilmaissut ihastukseni Sweet Pea -leimasimiin ja hehkuttanut niiden suunnatonta kauneutta. Kauneus on toki katsojan silmässä. Nämä kuvat hivelevät omaa silmääni ja antavat hurjasti mahdollisuuksia värityksen suhteen.
Tilasin leimoja useamman jo vuoden lopulla, leimasin ja värittelin. Lahjaksi saamani puuväripaletti tuli siis oivaan käyttöön. Vaikka värejä oli useampi käytettäväksi, innostuin kuitenkin värittelemään minimaalisilla sävyillä. Väritys tapani herättelee/vahvistaa minua etsimään kunnon efektejä pelkän valon ja varjon avulla. Hyvää jumppaa päälle ja kädelle.

Valmistuneella kortillani otan osaa Sweet Pea -haasteeseen, jonka teema oli tällä ketaa Baddabling. Eli säihkettä kehiin!
Kuva on siis väritetty puuväreillä käyttäen (selvästikin) kolmea väriä ja kahdeksaa erisävyä. Mielestäni onnistuin aika hyvin häivyttämään sävyjen ja värien rajat. Blingiä sain korttiini napeilla ja glitterijauheella. Askartelun jälkeen taisin kuitenkin olla itse enemmän kimalteessa kuin korttini.

This is my first card in which I use a stamped image by Sweet Pea, and my first time participating in their challenge. I just love their stamps!!

This time the theme in the challenge was Baddabling, so I blinged up my card with buttons and glitter powder. I coloured the image with plain pencils using eight shades, but only three colors.

T-paita tuunailua

T-paita tuunailuja on pinterest ja muut ideapankit piukassa. Taitaa vaatekappale olla kohta yhtä uusiokäytetty kuin sukkahousutkin. Laukkuja, biletopeja, hedelmäpusseja, hiuslaitteita ja mitä kaikkea. Olihan minunkin siis pakko tehdä itselleni moinen huivi/koru, jonka mallin olin nähnyt jossain aiemmin.

Korun ulkonäkö on mielestäni hauskan rosoinen ja hyvä vastapaino muille koruilleni(eteenkin helmille). Oli kuitenkin keksittävä se jokin juttu, mikä toimisi sinä pisteenä siellä Ii:n päällä. Apua ei tarvinnut onneksi etsiä kauaa sillä nappasin lankakorin päältä tuhkakupin.
Juuri niin, tuhkakupin.
Sain kyseisen kauniin esineen vain hetki sitten. Se oli löytynyt jostain vintin/varaston uumenista ja oli löytäjälleen tarpeeton, mutta kiinnitti huomion(muistuttaen minusta...kai!?). Ihastuin siihen heti nähdessäni, mutten vielä silloin tiennyt minne kuppi mahtaisi sopia.

Ylimmän kuvan keltaiselle paidalle kehittelin toisenlaista käyttötarkoitusta, mutta se joutaa hautomoon vielä hetkeksi. Siitä ehkä hieman myöhemmin juttua, jos ikinä valmistuukaan.

p*skarteluhaaste #126

Miltei ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen pääsin jälleen askartelemaan.
Olen hommannut vuoden vaihteen molemin puolin uusia leimasimia, papereita, kuviolävistimiä ja saanut erinäisiä tarpeita ja työvälineitä lahjaksi. En kuitenkaan ole näitä päässyt käyttämään, koska muut kiireet ovat vieneet aikani tyystin. Sormenpäitä on kyllä syyhyttänyt siihen malliin, että oli jo aikakin päästä hieman näpertämään.

P*skishaasteella onkin hyvä ja "turvallista" aloittaa luovatyö. Vuorossaan numerolla #126 haasteena on kyhätä kortti luonnoksen pohjalta. Kolusin valmiiksi värittämäni leimakuvat läpi ja päätin lähteä aika simppelille onnittelukortti linjalle. Aivan orjallisesti en luonnosta noudattanut, mutta laitan mukailun taiteellisen vapauden piikkiin.
Mukavahan siitä tuli! Nyt jäädään odottelemaan sankaria, että pääsisi tuon ojentamaan.

Pieni lisä

Nyt olen viimein maustehyllyyn tyytyväinen.
Tämä oli siis se pieni lisä, josta puhuin. Pitäähän arjessa olla pilkettä silmäkulmassa!

Kirpparilta, kerättyä ja löydettyä

Toisinaan tulee koluttua sukulaisten vinttejä siinä toivossa, että löytäisi jotain mielenkiintoista. Viime löytöretkellä etsin vanhoja mustavalkovalokuvia, mutta niitä ei tullut vastaan. Vanha keittokirja tupsahti kuitenkin käteeni ja se oli aarre jos mikä.

Kirja on painettu Tampereella vuonna 1914 ja aikanaan se on maksanut yhden markan. Osa sivuista on kärsinyt ihan irtoamiseen asti, mutta onneksi kuitenkin kaikki sivut ovat tallella. Reseptit on laadittu aina 10:lle hengelle ja jo kannessa ilmoitetaan niiden olevan yksinkertaisia ja helppohintaisia. Jokaiselle raaka-aineelle on laskettu oma hintansa. Kirjassa kuitenkin kerrotaan niiden olevan keskimäärä, koska

"ruokatavarain hinta on enemmän tai vähemmän vaihteleva paikkakunnallisten olojen, vuodenaikain ja sisääntuonnin mukaan."

Patapaistia, puolapuuroa, olutsoppaa, ruoholaukkakastiketta ja bannukakkoa...

Vintin kätköistä löytyi myös suuri pullo, jonka äitini on täyttänyt keräämillään korkeilla. Se muutti nyt meille ja löysi paikkansa keittiön ikkunalaudalta. Sen kylkeen onkin mukava koota sesongittain vaihtuvia asetelmia. Kukakohan niitäkin asetelmia mahtaa vaihdella?(nähtäväksi jää)
Muuttipa meille myös uusi kahvipurkkikin, jonka löysin kirpparilta. Jo pitkään ovat jauhot, kahvit ja leseet olleet aarikan peltipurkeissa, mutta nyt toivon muutosta. Vanhat saavat mennä ainakin hetkeksi lomailemaan sitä mukaa, kun uusia löytyy. Saattaa olla, että tämä muuttaminen on aiheuttanut pienen uudistumis- ja sisustamisinnon kehittymisen.

Etsin myös tuossa taannoin pikkuruisia pulloja tai oikeastaan vain yhtä. Sekin tupsahti esiin vintiltä, mutta ihan omista tavaroistani. Kun omaa hamsterin luonteen ja kanan muistin, niin ei välttämättä tule mieleen mitä on aiemin ostanut, saanut tai säästänyt. Nyt enää pitänee putsata tulostin, jotta saan pulloon etiketin tehtyä.

Hyviä uutisia

Olen halunnut kirjoittaa tästä työstä jo pitkään. Ajattelin, että jätän "ensijulkaisun" kuitenkin Possumamman käsiin, koska häneenhän tämä liittyy. Sujautin nimittäin taulun hänelle lähteneeseen Salaisen kirppisystävän joulukalenteriin.
Monen mutkan vuoksi kirjoitus on kuitenkin jäänyt tekemättä/julkaisematta. Minä unohdin vielä sen luukun numeron, jossa yllätys olisi. Päätin siis odotella kiltisti koko kalenterin päättymiseen asti, etten paljastaisi etukäteen mitä paketeista löytyisi. Nyt on jo turvallista kertoa hieman taustaa "taiteen" takaa.

Salaisen kirppisystävän joulukalenterissa oli maininta, että yksi luukuista pitäisi olla itse valmistettua. Keräämääni kalenteriin taisi mennä useampikin tekeleeni. Olin kuitenkin aloittanut kalenterin koonnin hyvissä ajoin, joten en stressannut itseäni väkertämisellä. Tahdoin antaa yllätettävälleni jotain henkilökohtaista. Jotain, mikä välittäisi viestin siitä, että juuri hän on ollut ajatuksissani. Ei ihan helppo homma, kun kyseessä on ennalta tuntematon ihminen.

Useampaan otteeseen olen teksteissäni maininnut tuon syksyisen savilaattakurssin. Valmistin tämänkin sisustustaulun siellä. Salaa hiippailin possumamman blogiin ja varastin (toivottavasti saan anteeksi?) hänen ottaman kuvan. Tämän kuvan siirsin savilaatalle, viimeistelin ja liitin kehyksiin.
Toivon, että taulu oli iloinen yllätys. Jotain tuttua ja henkilökohtaista hieman erimuodossa, kuin valokuvana.

Ai niin, ne hyvät uutiset...
Kyseinen kurssi järjestetään jälleen helmikuussa. Tieto siitä ja mahdollisuus ilmoittautumiseen olivat tulleet julki jo joulukuun alussa. Viime kerralla kurssi oli täyttynyt hurjaa vauhtia ja halukkaita olisi ollut enemmän, kuin mitä kurssille pystyttiin ottamaan. Minä huomasin infon vasta välipäivinä, jolloin kurssikeskuksella pidettiin ansaittua joulutaukoa. Olin aivan varma, etten pääsisi enää mukaan. Soitin kuitenkin ja onneksi soitinkin.
Nyt pääsen jälleen väsäämään näitä pieniä, savisia valokuvia tällä mainiolla tekniikalla. Jippii!!
Hautomo kuhisee jo ajatuksia ja ideoita, joita pitää hieman jäsennellä ja karsia ennen kurssin alkua.

Ruokalappuja ja pipareita - Bibs and Cookies

Täällä on otettu rauhassa uusi vuosi vastaan saunoen ja kaupungin ilotulitusta katsoen. Omia raketteja harvemmin ostamme, mutta tähtisädetikut on aina oltava. Vielä jaan kuitenkin muutaman sanan joululahjoista.

Suvun uusin tulokas taisi haalia suurimman lahjasaaliin. Hänellä tosin oli aikaa jouluun vain muutama kuukausi, joten eihän siinä ajassa ehdi olla kuin kiltti(sanoo ihminen, joka ei näe taaperoa päivittäin).
Tonttujen kysellessä toiveita sai äitinsä napattua muutamat sanat omituisen yninän ja kikattelun seasta. "Jotain itsetehtyä ja tarpeellista."

Kummilikka kasvaa hurjaa vauhtia ja tulevaisuuteen tähtäsi myös lahjani.
Löysin The Graphics Fairy blogista tarkoitukseen sopivan "Menu" -printin. Karenin blogi on oikea aarreaitta, josta olen aieminkin löytänyt kuvia ja tekstejä käsityöprojekteihini. Mikäli mieleesi nousee kysymys "Miten kummilikan tulevaisuus liittyy ruokalistaan?", niin saanen hieman selventää. Syödessä aina suttaantuu ja ruokalapustahan voi nautitut ruokalajit tarkistaa. :)

This christmas I made a gift to my godchild.

I found a wonderful "Menu" -typography in The Graphics Fairy blog. The blog is a real treasure-trove and I have found beautiful images there earlier that I have used in my projects. This print was meant for weddings and special occasions, but I thougt it would be quite funny in a bib. After all you can see all the courses there.

 

Ja jos kerran lahjaksi tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Yhteensä essun mallisia ruokalappuja lähti pikkuiselle viisi kappaletta erilaisin tekstein.

All in all, I made five bibs each with a different text.

Menu

OO Nom Nom Nom

Juna tulee.... EVVK!

Steh dort nur nicht, ich bin Hungrig!

Don't I look like a Princess

Äidillensä piti tietysti keksiä jotain hyvin tehdystä toiveurkinnasta. Tiesin hänen pitävän makeista herkuista, mutta itse olen vallan huono leipuri. Onneksi muistin työkaverini puhuneen karkkikeksipurkeista, jonne laitettiin aineet kerroksittain ja lahjan saaja saisi hyvällä omallatunnolla pitää leivonta tuokion.
Ohjeen purkkiin löysin täältä(pullahiiri.com) ja englanniksi täältä(bakerella.com).
Karenin The Graphics Fairy blogi auttoi minua koristamaan myös tämän lahjan. Käytin etikettiin ranskalaista kehystä, johon lisäsin vain sopivan tekstin.

For the mom I made something sweet. I put the ingredients for candy cookies in a jar so she can make, bake and enjoy.( I would have ruined the cookies anyway.) 
You can find the recipe in here(bakerella.com) 
For the labels I used french frames from The Graphics Fairy blog and just added the right text.