Seitsemäs kalenteriluukku

Paketti oli kova kuin kivi, mutten uskonut Pirkon lähettäneen minulle kivenmurikkaa "elämänsä matkanvarrelta". Muodosta ja painosta päätellen siellä olisi kynttilä ja oikeassa olinkin. Kynttilä oli väriltään kunnon punainen ja pinnasta ns. huurrettu.

Harmaat aivonystyräni lähtivät hyrräämään ja mietin mistä saisin sille alustan. Tiesin omistavani kirkaslasisen pienen kynttiläkipon, mutten löytänty sitä mistään. Etsiskellessä löysin kuitenkin viimevuoden "joulukukkasen", jota en ole raaskinut polttaa, koska asetelma lasivadissa oli niin kaunis. Muuton aikana tuo vati oli kuitenkin mennyt rikki. Aiemin saamani kynttilä oli tismalleen samanlainen kuin tämän päivän paketista ilmestynyt, vain pienempi ja valkoinen. No nyt minulla olisi kaksi kynttilää ilman turvallista alustaa.

Päätin lopettaa etsiskelyt, koska pelkäsin päätyväni tilanteeseen, missä minulla olisi tusina kynttilöitä ja kaksi kaunista alustaa. En olisi osannut valita mitä laitan ja minne.
Onneksi meillä on avokeittiö ja toistaiseksi tavarat hallitussa kaaoksessa. Siinä tepastellessani edestakaisin silmiini osui hillopurkki. Sen on ollut määrä lähteä vintille, koska lukitus on rikki. Nappasin lukon ja tiivisteet pois ja tälläsin toisen kynttilän purkkiin ja toisen kanteen. Voila!!