Vähiin käyvät paketit ennen kuin loppuvat.
Viime vuonna oli pulmallista bloggailla joulun alla, koska suurinosa tekemistäni jutuista liittyivät joululahjoihin. Niistä en tietenkään voinut kertoa, vaikka kirjoitushinku oli kova. Tämä kalenteri on täyttänyt tuon tarpeen ja lahjat ovat pysyneet salassa. Niistä pääsen höpisemään sitten väipäivinä.
Lähetyslaatikon pohjalta nostin tämän päivän joulukalenteri"luukun" ja se kilahti pyöritellessäni sitä käsissäni. Ei niin, että mikään olisi rikkoutunut, vaan tiedoksi lasisesta sisällöstä. Paketti oli sen verran pieni, ettei se ainakaan sisältäisi pulloa aiemmin saamaani telineeseen. Ehkä glögilasin, tarjoiluastian pähkinöille, raketin laukaisuun tarvittavan tötterön, tuikkukupin tai ihan mitä vain. Parasta avata luukku, ettei tarvitse ihmetellä.
Yksi arvailuistaini kuitenkin osui oikeaan. Kynttilälyhtyhän sieltä paljastui, mutta millainen. No KAUNIS!! Kirkaslasinen yhden kynttilän/tuikun kuppi, joka roikkuu peltisten sydämien koristelemassa metallisessa kehikossa. Aivan ihastuttava, herkkä ja yksinkertaisesti kaunis esine. Tykkään kovasti! Kiitoksia!
Lahjan avattuani, yllätyksestä innoissani ja esinettä ihallessani käänsin toki katseeni kattoon etsien koukkua, jonne sen ripustaisin. Mitä vielä...ei koukun koukkua. Taitaa tulla porailupäivä, mutta ensin on löydettävä tikkaat tai vastaavat, joilla kiivetä tuonne katonrajaan. Keittiöjakkarasta ei ole kauheasti apua, koska huonekorkeutta löytyy miltei kolme metriä ja itse olen vain puolet siitä.
Tämä pulma ratkaistaan vielä tämän vuoden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti