Vuoden viimeinen ripaus makua

Potkin itseni eilen saavuttamaan edes jotain. Jotain, mikä on roikkunut jo pitkään hautomossa enkä ole saanut sitä tehdyksi. Kaikki tarpeet ovat olleet valmiina ja käden ulottuvilla jo useita kuukausia, mutten ole ryhtynyt toimeen(jostain kumman syystä). Nyt vihdoin sain sen tehtyä.

Nimittäin maustepurkit ovat kaivanneet uudistusta jo tovin. Halusin yhteinäisen näköisen lopputuloksen, koska keittiön maustehylly on avoin ja avoin on koko keittiökin. Tahdoin hyvin yksinkertaista ja siistiä ja eroon erikokoisista (erivalmistajien etiketein varustetuista) purnukoista.
Rupeaman alussa yllätyin suuresti, kuinka paljon uusilla maustepurkeilla on hintaa. Eihän hinta ole hirmuinen, jos on tarkoitus ostaa vain kaksi purkkia. Nopea silmäys nykyiseen valikoimaan paljasti kuitenkin reilu 20 makua, jotka kaipasivat purkkia. Kukkaroa olisi saanut avata tarpeettoman paljon. Sisäinen Roope ankka kurkisti päätään ja totesin: "Tämä ei ole väärä paikka säästää."

Keräsin pilttipurkkeja ystävieni avustamana, putsasin ne ja maalasin korkit mustiksi. Vinkki inhottavien liimajämien poistoon on sytytin-/zippobensiini. Haisee kyllä, mutta liuottaa liiman hyvin ja haihtuu nopeaan.
Annoin tulostimen laulaa etiketit, jotka olin väsännyt käyttäen The Graphics Fairy blogista löytynyttä kehystä. Samaa käytin myös keittiöön tulleessa tekstitaulussa, jonka tein syksyllä savityökurssilla. Tämän pienen uudistuksen myötä sekin pääsi paikalleen ylähyllylle.
Etiketit kiinni ja täyttelemään purkkeja. Pitänee vielä käydä kaupan kautta, jotta kaikki purkit saavat sisältöä, kun kauan kestäneen projektin aikana olivat päässeet loppumaan.

Homman tehtyäni huomasin, ettei siihen mennyt aikaa, kuin muutama hujaus. Lausuin siis pari valitua sanaa saamattomuudelleni. Lopputuloseen olen kuitenkin kovin tyytyväinen.
Ylähyllylle eksyi muutama muukin astia koristukseki. Mustaa, valkoista ja ripaus punaista.

Kansalliseepos ja kunnon käsityö

Juuri ennen joulua tein pienen kirpparikierroksen keskellä keskustaa. Eipä haaviin tarttunut paljoakaan, koska mielessä pyöri vain tonttuilutarpeet. Ei sellaista reissua kuitenkaan ole olemassa, ettei yhtään mitään mukaan tulisi. Kolutessani viimeistä keskustan kirpparia taisin osua napakymppi löytöön.

Minikalevala kahdessa osassa!!!
Ensin otin kirjat käsiini vain sen vuoksi, että ne näyttivät suloisilta. Vain noin 10cm kanttiinsa ja kannetkin ihan kelpo kunnossa. Kääntelin ja huomasin, että kyseessä oli kansalliseepoksemme ja sitten huomasin hinnan(enkä ollut uskoa silmiäni) 0,25€/kpl. Kaikki 50 runoa pikkuruisissa kansissa ala Karjala-kustantamo, Petroskoi 1981.

Käväisin myös eräässä kauppakeskuksessa, jonne olivat kerääntyneet paikalliset käsityöläiset kojuineen. Sieltä oli aivan pakko ostaa mukaan tuo kuvassa näkyvä Terraviivan magneetti. Se vain osui silmään ja kauneudellaan hurmasi. Pitäähän sitä tukea kunnon käsityötä ja paikallista yrättäjyyttä.
Nämä taisivat olla lahjoja itselleni tänä jouluna.

Lahjontaa

Lupasin kertoa niistä lahjoista, jotka tänä vuonna lähti eteenpäin.
Aloitetaan kynttilöistä, joita tungin miltei jokaisen pakettiin. Kuumailmapuhaltimella saakin kätevästi siirrettyä leimattuja kuvia kynttilään pintaan. Itse ihastuin noihin lumettomiin puihin, jotka kiertävät koko kynttilän. Taisi tällaisia mennä salaisen kirppisystävän joulukalenteriinkin.

Miehet saivat lahjaksi tuliruusuja. Harvemminhan miehille kukkasia ojennellaan, mutta kun käyttötarkoitus on saada takan- tai saunanpesä syttymään, niin herkempikin sytytyspala käy. En testannut kuinka kauan nämä palaisivat, mutta ohjeistuksen mukaan n.4-7 min.

Nämä jääkaappimagneetit ovat peräisin savi-kurssilta. Säästin yhden itselleni ja muut lähtivät maailmalle. Myös alla oleva kodintaulu(samalta kurssilta) pääsi eteenpäin. Idean siihen sain  Annalta, Saltunraitin blogista. Olikin mutkikasta etsiä noita koordinaatteja, kun vastaukseksi sain useita erilukemia.
Aattona tarkistettiin ja onneksi se oikea koti löytyi juuri näistä numeroista.

Tontut kuuntelevat keskellä kesääkin. Ohitse kiitävässä lauseessa mainittiin pikkuselle kukkarolle olevat tarvetta(kuva alla). Tätä kaunista kangasta jäikin vielä ja nyt alkaakin mietintä mitä siitä tekisin.

Voitin aiemin blogiarvonnasta valitsemani Ramsign:n emalisen kyltin valitsemallani numerolla(kuva kuvan alla). Koska meillä ei ollut kyltille tarvetta, totesin kunnon käsityön olevan oiva lahja. Kuten mainitsin noista kynttilöistä, niin tämäkin paketti sai omansa.

 

Välttääkseni kirjoitusähkyä jätän muutamasta lahjasta kertomisen myöhempään. Eiväthän kaikki millään mahdu samaan bloggaukseen.

Olinpas ollut kiltti

Ainahan sitä sanotaan, ettei mitään lahjoja saa ostaa tai ei ainakaan aikuisille. Kuitenkin kuusen juurelta löytyy lahja ihan varmasti jokaiselle. Parempi vaan tottua ajatukseen, että itse en aijo tuota lahjattomuutta noudattaa ihan kirjaimellisesti ainakaan. Siinä määrin kyllä, että harvemmin mitään ostan(myöhemmin kerron niistä tekeleistä). Onhan se tosiasia, että iästä huolimatta on mukavaa saada pieni paketti muistutuksena siitä, että olet ajatuksissa.

Olin itse tainnut olla mietteissä ihan liiankin hyvin tai sitten kuluneena vuotena olin onnistunut näyttämään kiltteyteni ja peittämään suurimmat kenkkuilut. Minua nimittäin lahjottiin ihan hurjasti eikä risuja tullut, kuin valokuvan muodossa(kalenterista alkavalle vuodelle).

Pukin kontista tuli myös pipareita ja muita herkkuja, mutta jostain kumman syystä ne eivät ehtineet kuviin asti. En lähde kertomaan lahjoista eritellen, koska ihan jokainen on kullan arvoinen! Kiitoksia tontuille!

Pyöräytin jouluksi Omena-kaneli-juustokakun, jonka "kostutin" glögillä. Hieman epäilin mahtaisiko se olla hurjan makeaa, mutta toisin kävi. Vatsat turpeina tuota maisteltiin ja sen raikkaus vei(ainakin minulta) suurimman ähkyn pois.

24. kalenteriluukku

Nyt se on, jouluaatto ja viimeinen joulukalenteri luukku odottaa avaamistaan. Mitäköhän paketista paljastuu?

Tervan tuoksu kantautuu nenääni ja paketti on ihan pienen Ladan muotoinen. Koristeeksi pakettille on laitettu keraaminen kissanappi, joka saattaa päätyä hattuneulaksi.

Voi kuinkan mukavaa aloittaa aatto tonttuillen! 24. luukun sisuksista tupsahti saunatonttu mukanaan eucalyptuksen tuoksua. Tonttu pääsikin heti paraatipaikalle toimittamaan perinteikästä tehtäväänsä saunan suojelijana ja hyvien löylyjen tuojana.

"Saunatonttu hiippalakki, nutussansa yksi nappi,
hiipii saunan lauteille, heittää vettä kiukaalle.
Tuoksuvat löylyt mukanaan tuopi!"

Mutta enkö juuri puhunut tervasta? Aivan. Tuo tervan vahva tuoksu tulikin sydämen muotoisesta palasaippuasta. Toivottavasti se nyt on saippuaa sillä näyttää ihan naruun kiinnitetyltä suklaakakun palalta. :)

Kiitän suuresti, isosti ja ihan mielettömästi Pirkkoa kalenterista!! Se yllätti, ilahdutti, mietitytti, nauratti ja oli kaikenkaikkiaan mahtava matka alusta loppuun asti.
Suuren suuri kiitos kuuluu myös Possumammalle salaisen kirppisystävän joulukalenterin järjestämisestä. Ilman sinua tuskin meillä kellään olisi ollut viimeisten 24 päivän aikana näin kutkuttavan jännittävää!!

HYVÄÄ JOULUA!!

23. kalenteriluukku

Huh huijaa!! Tämä päivä on ollut melkoista juoksua. Osa tonttuilua ja osa ihan jotain muuta. Nyt saunan raikkaana voi rauhassa hengähtää ja bloggailla. Mennäänpä asiaan.

Itseasiassa avasin paketin jo aamulla, mutta kuten ilmaisin kiireistäni, teen kirjoituksen vasta nyt.
Olen saanut niin paljon ihania, hauskoja ja askarruttavia asioita kalenterin puitteissa, etten osannut enää arvailla millä minua yllätettäisiin tänään. Hieman haparoin teippejä ja kohelsin muutenkin, koska olin ihan kohmeessa. En muista olenko kertonut itsestäni sitä seikkaa, että olen todellinen vilukissa.
Aiemassa asunnossamme ei vaihtunut ilma juuri lainkaan, vaikka kuinka tuuletti, joten harvemmin siellä tuli paleltua. Tämä nykyinen koti on hieman toista maata, kun on koneellinen ilmastointi talon puolesta. Toisaalta pysyy nurkat raikkaana, joten en valita.

Pirkolta saamani lämpö-jarru-sukat jalassa minä sitten availin pakettia.
Nauroin ihan ääneen, kun sain viimein paketin auki. LAPASET(vanttuut, rukkaset, tumput tai miksi ikinä niitä tahtoo kutsua)!!!! Heti sujautin käteni niihin ja hörpin kuumaa kahvia, jotta silmät saisi auki. Olo oli kuin olisi seissyt hiihtokisojen kannatusjoukoissa, vaikka olinkin sisätiloissa. Nämä ovat aivan mahtavat!! Ihanan väriset ja juuri oikean kokoiset.

Pirkko puhui kortissaan itsetehdystä asiasta, jonka oli joutunut korvaamaan kipeytyneen kätensä vuoksi. Mahtaisiko tämä olla se? Mikäli näin on, niin kiitä äitiäsi todella paljon.

22. kalenteriluukku

Vähiin käyvät paketit ennen kuin loppuvat.
Viime vuonna oli pulmallista bloggailla joulun alla, koska suurinosa tekemistäni jutuista liittyivät joululahjoihin. Niistä en tietenkään voinut kertoa, vaikka kirjoitushinku oli kova. Tämä kalenteri on täyttänyt tuon tarpeen ja lahjat ovat pysyneet salassa. Niistä pääsen höpisemään sitten väipäivinä.

Lähetyslaatikon pohjalta nostin tämän päivän joulukalenteri"luukun" ja se kilahti pyöritellessäni sitä käsissäni. Ei niin, että mikään olisi rikkoutunut, vaan tiedoksi lasisesta sisällöstä. Paketti oli sen verran pieni, ettei se ainakaan sisältäisi pulloa aiemmin saamaani telineeseen. Ehkä glögilasin, tarjoiluastian pähkinöille, raketin laukaisuun tarvittavan tötterön, tuikkukupin tai ihan mitä vain. Parasta avata luukku, ettei tarvitse ihmetellä.

Yksi arvailuistaini kuitenkin osui oikeaan. Kynttilälyhtyhän sieltä paljastui, mutta millainen. No KAUNIS!! Kirkaslasinen yhden kynttilän/tuikun kuppi, joka roikkuu peltisten sydämien koristelemassa metallisessa kehikossa. Aivan ihastuttava, herkkä ja yksinkertaisesti kaunis esine. Tykkään kovasti! Kiitoksia!

Lahjan avattuani, yllätyksestä innoissani ja esinettä ihallessani käänsin toki katseeni kattoon etsien koukkua, jonne sen ripustaisin. Mitä vielä...ei koukun koukkua. Taitaa tulla porailupäivä, mutta ensin on löydettävä tikkaat tai vastaavat, joilla kiivetä tuonne katonrajaan. Keittiöjakkarasta ei ole kauheasti apua, koska huonekorkeutta löytyy miltei kolme metriä ja itse olen vain puolet siitä.
Tämä pulma ratkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

21. kalenteriluukku

Joulu on kuivattujen herkkujen kulta-aikaa. Pähkinöitä, rusinoita, manteleita ja vaikka mansikoita. 21. luukku tarjoili herkkuja karpaloiden ja cashewpähkinöiden muodossa. Lisäksi Pirkko oli laittanut Puttipajan tontun muistuttamaan minua siitä, että aatto on kohta ovella.

Tontut tosiaan tarkkailevat, joten on hyvä olla kiltisti. Huomaan myös, että pikku-ukot ovat hieman neuvottomia lahjojen suhteen, koska puhelimen kuulokkeesta kuuluu usein kysymys "Mitä tahdot?".
No mitäs sitä tahtoisi muuta, kuin kuun taivaalta...tai jätetään sittenkin möllöttämään tuonne ylös, koska meillä ei ihan niin paljon ole säilytystilaa.
Jospa perehtyisin tänäjouluna lahjojen sijaan enemmän ruokaan. Eli kupu niin piukkaan, ettei nälkä yllätä ennen ensivuotta. Kinkun, juustojen, laatikoiden ja sileen jälkeen maistuukin pienet makeat suupalat noita kuivattuja herkkuja.

20. kalenteriluukku

Pikaistakin pikaisempi kirjoitus, jotta kerkiää vielä tälle päivälle.
Sain luukusta silityskuvan. Hauskaahan tässä lienee se, että tämä päivä on ollut silityskuvia täynnä. Riemua ja tuskaa niiden pohjalta.
En ole vielä ihan varma minne tuon M kirjaimen laitan, mutta uskon sen löytävän paikkansa piakkoin. Suuret kiitokset kirjaimesta ja sen tuomasta inspiraatiosta!!!

19. kalenteriluukku

 Joulukalenterin yllätys oli sujautettu viime luukusta saamani viinipullotelineen sisään. Paketti näytti siltä, että se voisi sisältää pöytäkynttilän. En kuitenkaan uskaltanut pitää sitä varmana tietona, koska viime aikoina ei tuo arvailu ole ollut vahvin lajini. Siispä reilusti pakettia avaamaan ilman suurempia mietintöjä.

Namskis!!! Purkillinen kuivattuja herkkuja. Nämä sentään tunnistan syötäviksi pähkinöiksi, papaijoiksi ja ananaspaloiksi. :)

17. ja 18.kalenteriluukku

Näiden kahden luukun sisällöstä olin varma.
Avatessani ensimäistä pakettia ja nähdessäni nuo kauniit ruokaliinat varmuuteni kasvoi entisestään.
Kääntelin kuitenkin 18. joulukalenteriluukun pakettia ihan vain empien "mitä jos...". En kuitenkaan keksinyt ainuttakaan esinettä, mikä olisi muodoltaan paketin kaltainen. Siis sen on oltava taskulamppu. Muistattehan niitä isoja taskulamppuja, joissa on kunnon kahva ja ne syövät useammankin ison pariston, mutta antavat kauan valoa.

Suuri varmuuteni karisi kuitenkin hileinä lattialle, kun avasin kyseisen paketin. Sieltä tupsahtikin musta metallinen viinipulloteline. Samaa sarjaa 16. luukun servettitelineen kanssa. Naurahdin ääneen itselleni ja totesin tämän olevan parempi yllätys, kuin taskulamppu. Yllätys tosiaankin!!

16. kalenteriluukku

Suunnitelmat viikonlopulle ovat vahtuneet niin nopeasti, etten itsekään pysy perässä. Päätin ottaa hieman aikalisää ja tehdä tämän blogikirjoituksen. Siispä aloitetaan:

Joulukalenterin 16. luukku kertoi jälleen tarinaa useamman luukun yhteydestä toisiinsa. Tälläkertaa mukana oli 17. luukku pehmeine sisältöineen. Se oli ovelasti laitettu paljastuneen yllärin, servettitelineen, syliin.
Sain pääsiäisen tienoilla Possumamman järjestämästä kyöpelivuoren kirppistelijöistä samantyyppisen telineen. Se päätyi säilyttämään suodatinpusseja. Ehkäpä tämä pitäisi ne ruokaliinat järjestyksessä.

Seuraavat luukut joutuvat odottamaan kirjoituksiaan muutaman päivän, sillä lähdemme pikkuruiselle reissulle ystävien luokse. Sepustan sitten aikanaan mitä 17. ja 18. luukku piti sisällään.

15. kalenteriluukku

Liskomainen asia löytyi tästä luulusta.
Nimittäin pikkuruinen magneetti kirkkaan oranssissa väripeitteessään.
Magneetti on Someron kupeeseen(2002) perustetun keramiikkapajan, Rakulan, tekosia. Heidän tuotteet ovat pääasiallisesti käyttö- ja koristekeramiikkaa, mutta myös nämä magneetit ja esim. keittiöpyyhkeet kuuluvat valikoimaan. Suomalaista käsityötä ihan Avainlippu-merkin kera.
Suloinen tapaus kerrassaan!!

14. kalenteriluukku

Jostain kumman syystä olen odottanut aikaa, jolloin saisin avata tämän luukun. Tiesin sen sisältävän kirjan, mutta aikaisemman kokemuksen pohjalta en ihan uskaltanut luottaa siihen, että kirja varmasti olisi luettava.  Kaipa sisäinen laiska lukutoukka alkaa nostaa päätään, kun tiedossa on pitkät vapaat.

Joulukalenteriluukun kirja oli tällä kertaa luettavassa muodossa. Leena Krohnin Tainaron: Postia toisesta kaupungista.

"Tainaron(1985) on Kronin läpimurtoromaani. Se vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen. Inari Krohnin kuvittamassa juhlapainoksessa palataan Tainaronin tunnelmaan: todistetaan ennennäkemättömiä metamorfooseja, nautitaan oudoista sattumista ja pohditaan olemassaolon mahdollisuuksia..."

Näin kertoo takakansi ja mielestäni lupaa hyvää. Luulenpa, että hyppään tähän fantasian täyteiseen maailmaan, jossa pääosaa näyttelevät hyönteisen kaltaiset otukset, heti joulun välipäivinä.

Kiitoksia suuresti!
En muista edes maininneeni (vastauksissani kalenteripuuhan alussa esitettyihin kysymyksiin)pitäväni fantasiakirjoista. En tosin enää muista mitä vastasin juuri mihinkään kysymykseen.

Kalenteriystäväni, Pirkko, on sujauttanut korvansa taakse paljon informaatiota, jonka avulla hän on onnistunut löytämään ihan huikeita lahjoja. Tämä se vasta on kalenteri elämää!!

13. kalenteriluukku

Pirkko tarvitsen apuasi!!
13. luukku sisälsi pussillisen jotain kuivattua. Näyttää herkulliselta, mutten uskaltanut maistaa. Näyttäisivät hyvältä myös asetelmassa esim. pullon sisällä koristeena. Paketissa oli myös kankainen pieni pussukka.
Mitä olen saanut? Nyt tuli vastaan se jokin, mikä sai minut täysin ymmälleni. Olen eksyssä luultavasti samaan malliin, kuin ylläolevan lukon avaaja.

Pieni joulu suuri ilo

Nyt se viimeinenkin tilaus tuli!!
Tein taannoin muutaman isomman tilauksen askarteluliikkeestä ja leimasinvalmistajalta. Suomen tuonnit tulivat jo pariviikkoa sitten, mutta Atlantin toiselta puolelta tilattuja leimasimia sain odotella luonnollisesti hieman kauemmin. Odotus on nyt palkittu ja hyvin palkittiinkin. Olen niin innoissani, etten malta pysyä aloillani ja tuskin edes kykenen ajattelemaan siivousta(oli semmoista tälle päivälle kaavailtu).
Tältä saalis näyttää:

Muutama leimasin vanhempaan makuun, kaksi Greeting Farm leimasinta, kukkia ja helmiä ja lehden mukana tulleet joululeimasimet.

9kpl Sweet Pea leimasimia!!!
Aivan kuin joulu olisi!! Tais mennä päivän suunnitelmat uusiksi...